Mielenterveys ja erityinen tuki: pohdintoja

Pohdin tässä opiskelijoiden mielenterveysongelmia ja niiden kanssa opiskelusta selviämistä. Teen pikakatsauksen Mielenterveysseuran materiaaleihin ja sen jälkeen kerron omista havainnoistani. Mielenterveyteen liittyen olen jo postannut opettajan työssä huomioon otettavia asioita tämän linkin jutussa. Oppimisvaikeuksien ja päihdeongelmien asioita esittelen toisessa postauksessa. Mielenterveyspalveluista on selkeä sote-ministeriön tekemän koonti. 

Mielenterveysseurasta apua opettajan osaamiseen ja opiskelijoiden kohtaamiseen

Suomen mielenterveysseuran sivusto on todella monipuolinen – informatiivinen ja kokemuksellinen. Pääsivun alaotsikossa Mielenterveysosaaminen on käyttökelpoista tietoa myös nuorten ja aikuisten opettajille. Esimerkiksi keskustelun avaukseksi sopii osuus Kuinka voit? 

Materiaaleissa on esimerkiksi Hyvän mielen talo, joka sopii erityisopettajalle puheeksi ottamisen välineenä, keskustelun ja nuoren tilanteen aktiivisen kuuntelun keinona. 

Nuoren mielen ensiapu on mielestäni pakollinen kaikille kasvattajille ja opettajille; tietopaketit ovat havainnollisia ja niiden avulla voi ohjata eteenpäin. Myös monikulttuurisuus otetaan huomioon.

Kaikille sopivat hyvinvointia tukevat harjoitukset. Mielenterveysseuran sivuilla on useita mindfullnes-harjoitteita. Olen kokeillut itse muutamaa (en vielä opiskelijoiden kanssa). Tietoinen läsnäolo kehittää keskittymistä ja auttaa rauhoittumaan.

Opin kohtaamisista 

Parikymmentä vuotta tuki- ja ohjaustyössä toimineena tiedän, että psyykkinen jaksaminen ja hyvinvointi on perusedellytys oppimiselle ja opiskeluun liittyvien paineiden kestämiselle. Kerron muutaman askarruttavan esimerkin. Opiskelijoilla on ollut diagnosoidusti ja ilman masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, sosiaalisten tilanteiden pelkotiloja, peliriippuvuutta, syömishäiriöitä, biopolaarisia persoonallisuushäiriötä jne.

Lisäksi on todella usein käynyt ilmi, että opiskelijalla on ADHD-diagnoosi, mutta hänellä siihen liittyen tai sitä monimutkaistamassa esimerkiksi jo lapsen diagnosoitu vaikea masennus. Myös monesti lukivaikeus tuottaa mielenterveysongelmia: pärjäämättömyys masentaa, kun oppiminen tuottaa vaivaa, ponnisteluja ja usein epäonnistumisia.

Esteet haittaavat näkemästä mahdollisuuksia.

Ikävimpiä ovat olleet tilanteet, joissa opiskelu on laukaissut esimerkiksi voimakkaat ahdistusreaktiot tai paniikkikohtaukset. Todennäköisesti on niin, että epäonnistumisen kasautuminen on katkaissut jo muutenkin kuormittuneen kamelin selän. Käy ilmi, että opiskelija suoriutuu beetasalpaajien turvin, koska ei ole saanut tiettyä koetta kahdeksan yrityksen jälkeenkään. Silloin olen nopeasti tullut väliin, ja opiskelijalle on suunniteltu koesisältöjen tukiopetus pieninä paloina ja suulliset suoritukset pienin osin opettajan kanssa keskustellen.

Joillekin opiskelu on itsessään kuntouttavaa: he kuuluvat jonnekin, he ovat yhteydessä muihin. Joitain taas ryhmätilanteet ahdistavat. Jokaisella on akileen kantapäänsä mutta myös pärjäämispisteensä. Oppimisen tukena en ole terapeutti, mutta ohjaukseni ja tukeni voi olla terapeuttista, jos se tukee opiskelijan voimaantumista ja opintojen etenemistä.

Olen koettanut pitää ohjenuorana sitä, että tuen opiskelua ja kuuntelen, kun opiskelija haluaa avautua. Ratkaisuja haen aina opiskeluun liittyviin pulmiin, etsimme oppimisympäristöön sopivia ja opiskelijan yksilölliseen oppimiseen liittyviä keinoja. Tärkeää on, että varmistan, että opiskelija saa apua ja hoitoa ammattilaisilta tai oppilaitoksen opiskelijahuollon ammattilaisilta.

Viimeisen vuoden aikana on jäänyt monta opiskelijaa mieleeni mielettömien voimavarojen takia. Heillä on monet diagnoosit ja elämäntilannehaasteita. Silti he ponnistelevat opiskeluissa ja pitävät pelkästään pelastukselta tuntuu se, että HOJKS on tehty. He kokevat, että sen ansiosta heillä on varmistus: ryhmänohjaajaan voi olla yhteydessä, hän tietää nyt mistä on kyse; suorituksia voi ajoittaa ja osittaa, suorittaa suullisesti ja toiminnallisesti.

Valoa on näkyvissä: autetaan näkemään se.

Yksi opiskelija on joutunut muuttamaan suunnitelmaa moneen kertaan muun sairastelun ja masennuksen vuoksi: opiskelija tietää, että ryhmänohjaaja seisoo aina hänen tukenaan ja etsii ratkaisuja (ja konsultoi minua). Työvaltainen ja toiminnallinen oppiminen työssä oppimissa vie opintoja eteenpäin. Varma työpaikka odottaa, kunhan vain oppimistehtävien haasteet ylitetään.

Toinen opiskelija tietää, että hän alakulon tultua hän vajota pariksi päiväksi sänkyyn eikä kykene sieltä nousemaan, mutta hän aina nousee sieltä läheisten ja koulun tuen avulla. Ryhmänohjaaja tietää tilanteen ja ottaa huomioon sen opintojen etenemisessä. Opiskelija on myös kokenut, että chatti-terapiakokeilu sopii hänelle. Tutun terapeutin kanssa some-yhteys tuntuu luontevalta, vaivattomalta ja elämäntilanteeseen sopivalta.

Kolmas opiskelija ei kykene keskittymään lainkaan ryhmässä, taustalla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Koska hänen työssään voi toimia itsenäisesti ja opiskelijalla on jo työkontakteja, osaamisenosoittaminen työssä tuntui sopivan kaikille. Lisäksi suhteellisen pienellä yksilöohjauksella hän on saanut perehdytyksen uusiin opittaviin asioihin. Työpaikka on jo, valmistuminen ammattiin on ihan lähellä näiden tukitoimien avulla.

Päätelmäni

Voisin luetella esimerkkejä vaikka kuinka. Eivät kaikki ole menestystarinoita, jos opiskelijan koko elämäntilanne on palasina eikä kunto kestä opiskelua. Monia kuitenkin tukitoimet auttavat. Minua hirvittää se, miten monen opiskelijan mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja siten yleisen ja erityisen tuen keinot käyttämättä. 

Opettajalta tunnistaminen edellyttää tietoa ja herkkyyttä – poissaolot, poissaolevuus, työtehtävissä haparointi, muistamattomuus, oppimistehtävien ongelmat voivat kertoa näistä pulmista. Henkilökohtaistamiskeskusteluissa tulisi olla taitoa ottaa ne puheeksi – ratkaisukeskeisesti, opiskelijaa kuullen.

Jokaiselle on tie ja valoa - ei välttämästi aina kirkasta tai suoraa.

Kohtaamisista olen oppinut sen, että aktiivinen kuuntelu, rauhallisuus, etenemisen strukturointi ja onnistumisien osoittaminen ovat toimintatapoja, joilla pääsee yhteistyön alkuun. Ja tulihan tuo jo, mutta korostan sitä: yhteistyö – tietysti opiskelijan yksityisyyttä ja salassapito-ohjeita kunnioittaen.