torstai 2. maaliskuuta 2017

Autismin kirjoa – kootut ajatukset

Autismin kirjosta on paljon kirjallisuutta ja videoita. Niihin olen tutustunut ja vieraillut Autismi- ja Asperger-liitossa sekä selvittänyt Autismisäätiön toimintaa. Mutta nyt rävähtää: aloitan postauksen Wikispace-kokemuksella. Lyhyesti ja ytimekkäästi siellä tiivistetään opetusmenetelmien kirjainyhdistelmien (TEACCH, Lovaas, PECS, PRT) sisältö ja muutenkin avataan opetukseen ja ohjaukseen liittyviä seikkoja. Tämäkin materiaali keskittyy etenkin lapsiin, mutta sovellettavissa asiat ovat myös nuoriin ja aikuisiin. 

Yhdestä opiskelijasta opittua


Tässä postauksessa kuitenkin pohdin autismin kirjon opiskelijan kohtaamista. Olen opettanut lähinnä aloilla, joissa työskennellään asiakaspalvelutehtävissä, jolloin autistiset piirteet vaikeuttavat työhön valmistautumista ja sen tekemistä. On myös aloja, joissa vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia taitoja tarvitaan ”vain” työyhteisössä. Kohtaamani opiskelijat eivät ole tarvinneet kommunikaation apuvälineitä, he ovat kyenneet sosiaalisiin kontakteihin, vaikka sosiaaliset tilanteet ja vuorovaikutuksen tulkinta tuottaa vaikeuksia.

Mieleeni tulee opiskelija työuraltani. Opiskelijalla oli autismin kirjoon kuuluva diagnoosi sekä mielenterveyteen liittyviä ongelmia ja lausuntoja. Kognitiiviset kyvyt olivat erinomaiset. Hän opiskeli alalle, jossa tuli olla tarkka ja systemaattinen. Ongelmia tuli uuden oppimisessa, työjärjestyksessä ja työyhteisötilanteissa.

Keskustelimme paljon ammattiopettajan ja opiskelijan kanssa oppimista edistävistä toimintatavoista. Kirjalliset tehtävät eivät tuottaneet ongelmaa vaan teoriatietojen siirtäminen toimintaan.

Sovimme, että opettaja tekee tehtäväohjeet mahdollisimman selkokielisiksi. Silloin opiskelija ei tulkitse tehtävänantoja ”yli”, juutu yksityiskohtiin ja harhaudu väärille poluille. Tarkasti rajatut kokonaisuudet auttoivat opiskelijaa rajaamaan, mitä asioita piti selvittää ja miten. Lisäksi opettaja ohjasi tehtävän aloitusta ja tarkensi sanallisesti ohjeita ja varmisti, että opiskelija tunsi itsensä varmaksi.

Työtehtävien harjoittelussa auttoivat selkokieliset, selkeästi ositetut, työvaiheita seuraavat kirjalliset ja suulliset ohjeet. Opettajan ohjauksessa opiskelija harjoitteli vielä pienryhmä- tai yksilöohjauksessa työvaiheita pienissä osissa, työvaiheita toistaen.

Työssä oppimiseen valmistauduttiin kriteereitä avaten ja hakien konkreetein esimerkein, mitä työtehtäviä osaaminen tarkoittaa. Tällä haettiin sekä kokonaisuuden hahmottamista että siihen liittyvien yksityiskohtien merkitystä, mutta niin, ettei osaaminen juutu vain joihinkin yksityiskohtiin.

Opiskelija arkaili sitä, miten häneen suhtaudutaan ja hän oli erityisherkkä tulkitsemaan muiden sanoja ja sanatonta ilmaisua. Ohjauksessa vahvistettiin opiskelijan pärjäämisen kokemusta. Häntä tuettiin myös tilanteissa, joita hän tulkitsi loukkaaviksi. Etenkin suhteellisuudentajun vahvistaminen oli tärkeää. Ohjaaja oli käytettävissä kaikin some-keinoin ja kävi työpaikalla viikoittain. Luottamuksellinen suhde ohjaajaan tuki työyhteisössä toimimista ja työvaiheiden harjoittelua. Opiskelija saattoi purkaa tunteitaan ja saada tukea ja ohjausta ratkaisukeskeisesti.


Pohdintoja


Esimerkkini osoitti minulle eittämättömästi, miten erityisen tuen suunnittelu, yhdessä totetuttaminen ja etenemisen arviointi sekä suunnitelman päivittäminen aina tarpeen mukaan on opiskelijan etenemisen tukemisen selkäranka. Opettaja oli sitoutunut: opiskelijan pitää saada ammatti ja hän saavuttaa tarvittavat ammattitaidot. Opiskelija oli sitoutunut: hän haluaa ammatin.

Selkeys, rauhallisuus, toistaminen ja strukturoitu eteneminen tukevat oppimista. Selkokielisyys ohjeissa oli perusedellytys, vaikkei lukemisessa ja kirjoittamisessa tai muuten kognitiivissa kyvyissä olisi ongelmia. Yksiselitteisyys ja helppous auttavat epävarmaa oppijaa ja auttavat rajaamaan, jos ongelmana on asioiden rajaamisen vaikeus tai juuttuminen yksityiskohtiin.

Tärkeintä on kuitenkin vuorovaikutus. Opiskelija tulee kuulluksi, ja huomio kiinnitetään osaamiseen, sanallistetaan se. Jännittämistä helpottaa se, että tunnelma on luottamuksellinen ja rauhallinen – rauhoittava. Harjoiteltavia asioita toistetaan pienissä osissa, jotta niihin tulee rutiini ja kokonaisuus hahmottuu. Edetään osaaminen ja oppiminen edellä rohkaisten ja kannustaen, onnistumisista yhdessä iloiten.

Kokemusasiantuntijuutta

Paula Tillin omaelämäkerta ilmestyi 2014



Muutama vuosi sitten ilmestyi kirja Toisin. Minun Asperger-elämäni. Teksti vie vääjäämättä yksilön kokemukseen erilaisena maailman kokijana. Kirjalija on myös julkaissut erittäin havainnolliset ja opettavaiset videot samalla nimellä. Youtube-videoihin on linkki tässä. Ylen Akuutti-ohjelmasta on napakka juttu Tillistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti