Autismin kirjosta on paljon kirjallisuutta ja videoita.
Niihin olen tutustunut ja vieraillut Autismi- ja Asperger-liitossa sekä
selvittänyt Autismisäätiön toimintaa. Mutta nyt rävähtää: aloitan postauksen
Wikispace-kokemuksella. Lyhyesti ja ytimekkäästi siellä tiivistetään
opetusmenetelmien kirjainyhdistelmien (TEACCH, Lovaas, PECS, PRT) sisältö ja
muutenkin avataan opetukseen ja ohjaukseen liittyviä seikkoja. Tämäkin
materiaali keskittyy etenkin lapsiin, mutta sovellettavissa asiat ovat myös nuoriin ja
aikuisiin.
Yhdestä opiskelijasta opittua
Tässä postauksessa kuitenkin pohdin autismin kirjon
opiskelijan kohtaamista. Olen opettanut lähinnä aloilla, joissa työskennellään
asiakaspalvelutehtävissä, jolloin autistiset piirteet vaikeuttavat työhön
valmistautumista ja sen tekemistä. On myös aloja, joissa vuorovaikutustaitoja
ja sosiaalisia taitoja tarvitaan ”vain” työyhteisössä. Kohtaamani opiskelijat
eivät ole tarvinneet kommunikaation apuvälineitä, he ovat kyenneet sosiaalisiin kontakteihin, vaikka sosiaaliset tilanteet ja
vuorovaikutuksen tulkinta tuottaa vaikeuksia.
Mieleeni tulee opiskelija työuraltani. Opiskelijalla oli autismin
kirjoon kuuluva diagnoosi sekä mielenterveyteen liittyviä ongelmia ja
lausuntoja. Kognitiiviset kyvyt olivat erinomaiset. Hän opiskeli alalle, jossa
tuli olla tarkka ja systemaattinen. Ongelmia tuli uuden oppimisessa,
työjärjestyksessä ja työyhteisötilanteissa.
Keskustelimme paljon ammattiopettajan ja opiskelijan kanssa
oppimista edistävistä toimintatavoista. Kirjalliset tehtävät eivät tuottaneet
ongelmaa vaan teoriatietojen siirtäminen toimintaan.
Sovimme, että opettaja tekee tehtäväohjeet mahdollisimman
selkokielisiksi. Silloin opiskelija ei tulkitse tehtävänantoja ”yli”, juutu
yksityiskohtiin ja harhaudu väärille poluille. Tarkasti rajatut kokonaisuudet
auttoivat opiskelijaa rajaamaan, mitä asioita piti selvittää ja miten. Lisäksi
opettaja ohjasi tehtävän aloitusta ja tarkensi sanallisesti ohjeita ja
varmisti, että opiskelija tunsi itsensä varmaksi.
Työtehtävien harjoittelussa auttoivat selkokieliset,
selkeästi ositetut, työvaiheita seuraavat kirjalliset ja suulliset ohjeet.
Opettajan ohjauksessa opiskelija harjoitteli vielä pienryhmä- tai yksilöohjauksessa
työvaiheita pienissä osissa, työvaiheita toistaen.
Työssä oppimiseen valmistauduttiin kriteereitä avaten ja
hakien konkreetein esimerkein, mitä työtehtäviä osaaminen tarkoittaa. Tällä
haettiin sekä kokonaisuuden hahmottamista että siihen liittyvien
yksityiskohtien merkitystä, mutta niin, ettei osaaminen juutu vain joihinkin
yksityiskohtiin.
Opiskelija arkaili sitä, miten häneen suhtaudutaan ja hän
oli erityisherkkä tulkitsemaan muiden sanoja ja sanatonta ilmaisua. Ohjauksessa
vahvistettiin opiskelijan pärjäämisen kokemusta. Häntä tuettiin myös
tilanteissa, joita hän tulkitsi loukkaaviksi. Etenkin suhteellisuudentajun
vahvistaminen oli tärkeää. Ohjaaja oli käytettävissä kaikin some-keinoin ja
kävi työpaikalla viikoittain. Luottamuksellinen suhde ohjaajaan tuki
työyhteisössä toimimista ja työvaiheiden harjoittelua. Opiskelija saattoi
purkaa tunteitaan ja saada tukea ja ohjausta ratkaisukeskeisesti.
Pohdintoja
Esimerkkini osoitti minulle eittämättömästi, miten erityisen
tuen suunnittelu, yhdessä totetuttaminen ja etenemisen arviointi sekä
suunnitelman päivittäminen aina tarpeen mukaan on opiskelijan etenemisen
tukemisen selkäranka. Opettaja oli sitoutunut: opiskelijan pitää saada ammatti
ja hän saavuttaa tarvittavat ammattitaidot. Opiskelija oli sitoutunut: hän
haluaa ammatin.
Selkeys, rauhallisuus, toistaminen ja strukturoitu
eteneminen tukevat oppimista. Selkokielisyys ohjeissa oli perusedellytys,
vaikkei lukemisessa ja kirjoittamisessa tai muuten kognitiivissa kyvyissä olisi
ongelmia. Yksiselitteisyys ja helppous auttavat epävarmaa oppijaa ja auttavat
rajaamaan, jos ongelmana on asioiden rajaamisen vaikeus tai juuttuminen
yksityiskohtiin.
Tärkeintä on kuitenkin vuorovaikutus. Opiskelija tulee
kuulluksi, ja huomio kiinnitetään osaamiseen, sanallistetaan se. Jännittämistä
helpottaa se, että tunnelma on luottamuksellinen ja rauhallinen – rauhoittava.
Harjoiteltavia asioita toistetaan pienissä osissa, jotta niihin tulee rutiini
ja kokonaisuus hahmottuu. Edetään osaaminen ja oppiminen edellä rohkaisten ja
kannustaen, onnistumisista yhdessä iloiten.
Kokemusasiantuntijuutta
![]() |
Paula Tillin omaelämäkerta ilmestyi 2014 |
Muutama vuosi sitten ilmestyi kirja Toisin. Minun
Asperger-elämäni. Teksti vie vääjäämättä yksilön kokemukseen erilaisena
maailman kokijana. Kirjalija on myös julkaissut erittäin havainnolliset ja
opettavaiset videot samalla nimellä. Youtube-videoihin on linkki tässä. Ylen Akuutti-ohjelmasta on napakka juttu Tillistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti