Haiku, haikut

Kehittyen ammatilliseen erityisopetukseen on blogini nimi sekä oman kehittymisohjelmani ja työni pohja.  Kehittymisen prosessin kokoan haikuiksi, runoiksi, joissa on tarkkaan rajattu muoto: rivejä voi olla vain kolme, ja tavut jakautuvat riveille säädellysti 5-7-5. Tiivistän haikuilla kehityskaaren, joka on alkanut kauan sitten eikä pääty. Runosikermässä näyttäytyy myös eettinen ajatteluni.

- - - - - - - - - - - - -

Riitänkö koskaan?
En. On vain totuttava
oppimaan aina.

*

Opinko uutta?
On vaihdettava vaihde
nyt pakilta pois.

*

Valmista tulee
vain, kun keskeneräisyys
innostaa uuteen.

*

Innostunut taas.
Oivallusavaruus vie
ajan ja tajun.

*

Keksinnöt ovat
usein arkisia. Ne
tekevät pyhän.

*

Ei voi varmuutta
olla, on vain yritys.
Tilanteen mukaan.

*

Toivon: tunnistan
sinut. Olet muuta kuin
vain vaikeutesi.

*

Salaan. Tuen syyt
eivät kuulu kaikille
- vain tukeminen.

*

Miten jaksan ne
vaihtuvat kasvot, tarpeet
tukeen ja apuun?

*

Pysähdyn. Yhteen
hetkeen kerrallaan. Kasaan
itseni tähän.

*

Miten välitän?
Välitän ilon uuden
oppimisesta.

*

Annan aikaa. Jos
tarjoan hetken rauhaa,
kannattelen niin.

*

Kuljen rinnalla,
hetken ehkä. Saattelen
sanoin ja teoin.

*

Näitkö: onnistuit.
Sanonhan sen monesti?
En koskaan liikaa.

*

Kuuntelen, totuus
on siinä -  ja rivien
välissä. Hiljaa.

*

Luotatko? Toivon.
Nojaa ajatuksin, otan
vastaan. Seinänä.

*

Joskus voi riittää:
"Mitä kuuluu?" Kuuntelen.
Olen tässä, nyt.

*

Nyt en löytänyt
tapaa kohdata. Muuri
nousi tyhjästä.

*

Kohtaaminen ei
ole kohtaus. Vaan näin:
ajan jakaminen.

*

Tunnenko rajat
taitojen ja tarpeiden?
Haen ääriä.

*

Välillä väsyn.
Liikaa kaikkea. Rajaan.
Yksi kerrallaan.

*

Yhdessä osaan
enemmän: avaan ovet
jakamiselle.

*

Kehittyen. No,
vain askel askeleelta.
Tänäänkin vähän.

Emma-museon Taidetulli-performanssissa tuotettu passi 3.3.2017.