Lamppu päässä

Aika ajoin ilmestyy tutkimuksia ja lehtijuttuja kaunokirjallisuuden lukemisen eduista (mm. Runo sytyttää lampun päässä, HS 24.11.2016). Esimerkiksi runojen lukeminen toimii itsehoitokirjallisuutta tehokkaammin oman elämän kysymysten käsittelyssä. Luetun monitulkintaisuus aktivoi aivoja ja omaelämäkerrallista muistia, joten muistojen ja tunteiden käsittely käynnistyy. Lisäksi uppoutuminen kirjallisuuteen, esimerkiksi runoihin, lisää psyykkistä hyvinvointia. 

Ihmissuhdetyössä työskentelevien on tarpeen reflektoida kokemuksiaan, ja siihen kaunokirjallisuus auttaa. Johtopäätökseni on siis, että kirjallisuusharrastus ruokkii positiivisesti työtä. Se antaa perspektiiviä ja työkaluja oman työskentelyn arviointiin ja kehittämiseen. Lamppu päässä voi syttyä, kun omaan toimintaan heijastaa fiktion kuvaamia asioita. 

Koska kirjallisuuden on todettu kehittävän keskittymistä, kielen ja ajattelun taitoja sekä ematiakykyjä, kannattaa lukea itse ja suositella sitä myös muille, myös opiskelijoille. Jokaiselle löytyy jotakin selkokirjoista ja äänikirjoista paksuihin proosaopuksiin. 

Itse olen lukuharrastaja. Harrastus on antanut rutkasti eväitä elämään, siksi sitä suosittelee mielellään muillekin. Kerron esimerkin viimeisimmästä lukukokemuksesta ja sen virittämistä erityispedagogiikka-ajatuksista.

Katja Kallion romaani Yön kantaja (Otava 2017) kertoo oikeasti eläneestä Amanda Aaltosesta (1864-1918), mutta fakta vain häilyy taustalla, romaani upottaa päähenkilön keksittyihin kokemuksiin. Ammatillisesti voi tulkita, että Amandalta voisi diagnosoida ADHD:n, Aspergerin, tunne-elämän ja mielenterveyden häiriöitä. Amanda on levoton, aistiyliherkkä, sopeutumaton ja impulsiivinen. Ympäristö ei kestä erilaisuutta, ja Amanda suljetaan parikymppisenä loppuiäksi eristyksiin Seilin saarelle.

Romaanista voi peilata suhtautumista erilaisuuteen, käsityksiä siitä ja "hoitomuotoja" tähän päivään, nyky-yhteiskuntamme ja omaan suhtautumiseen. Romaanin avulla pääsee "erilaisen" tunteisiin, aistielämyksiin, ajatteluun ja kokemuksiin. Voi vaikka leikkiä ajatuksella, miten nyt amandoille käy: diagnosoidaanko heidät ajoissa, miten erityispedagogisin toimin tuetaan ja ohjataan, miten he löytävät paikkansa yhteiskunnassamme?

Kaikki kertomani on romaanin ajattelua inspiroivaa puolta. Ei voi unohtaa romaanin tunne- ja tunnelmaviritystä. Yön kantaja kerrotaan rakenteeltaan ja kieleltään taiturimaisesti, tunteita koskettaen, jopa kourien. Opetuksesta ja ohjauksesta usein parhaiten jää mieleen elämys ja tunne, niin myös kirjallisuudesta. Sillä on merkitystä. 

Eikä sovi unohtaa kirjallisuuden yhtä puolta, ajanvietettä ja irti arjesta -aspektia.

"Lukiessaan hän unohti päällään raskaana retkottavan ajan."

Töissä niin kuin muutkin: kehitysvammaisten työllistymisestä

Helsingin Sanomat (19.3) käsittelee artikkelissa "Parasta on oma raha" osatyökykyisiä. Esimerkiksi kehitysvammaisten työllistyminen on vaikeaa. Toisaalta tiedetään, että kehitysvammaisia voisi olla "oikeissa" töissä moninkertaisesti enemmän kuin nykyisin on. Kehitysvammaliiton mukaan työllistyneitä on noin 500. Helppoa työllistyminen ei ole.

Työllisyystilanne on nyt muutenkin huono, eivätkä työnantajat halua sitoutua työntekijään, joka vaatii tavallista enemmän perehdyttämistä. ”Samoista työpaikoista kamppailevat maahanmuuttajat, mielenterveyskuntoutujat, ja jopa korkeasti koulutetut ihmiset. Vaatimukset ovat hillittömät. Haetaan moniosaajia, sosiaalisia ihmisiä.”

YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen mukaan vammaisilla on oikeus tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Se ei vielä toteudu. Työkeskustyöskentely tai avotyötoiminta eivät ole palkkatyötä. Kehitysvammaiset harjoittelevat työkeskuksissa työelämätaitoja, mutta palkkatyö antaa palkan ja kontakteja "tavallisten" ihmisten kanssa. Artikkelissa tulee esille työvalmentajien merkitys työllistymisessä.

Työvalmentajat auttavat paitsi työpaikan tai sopivan työntekijän löytämisessä myös työssä alkuun pääsemisessä. Asiakkaat ovat esimerkiksi kehitysvammaisia. - -Kehitysvammaisten työllistymisen esteenä on, ettei työnantajilla ole tarpeeksi tietoa siitä, mistä osatyökykyisen henkilön voisi palkata. Mahdollisuus työvalmentajan apuunkaan ei ole kovin tunnettua.

HS-artikkelissa kuvataan hyvin, miten työvalmentaja on sekä kehitysvammaisen työntekijän että työnantajan tukena. Juttuun haastatellut työvalmentaja, työntekijä ja työnantaja selvästi puhaltavat yhteen hiileen. Harjoittelu ja  rohkaisu oli työn alussa tärkeintä, nykyisin työvalmentaja käy enää kerran kuussa kyselemässä, miten työ kaupassa sujuu. Kaupassa on myös nimetty yksi työkaveri tukihenkilöksi. 

Artikkelin perusteella työllistymisen esteenä on työnantajien tietämättömyys ja työvalmentajien vähyys, jotta kehitysvammaiset työllistyisivät nykyistä enemmän. 

Helsingissä työvalmentajia on 13. Lähes kaikilla heidän asiakkaillaan on oppimisvaikeuksia. He ovat useimmiten käyneet peruskoulun mukautetusti ja suorittaneet erityisammattitutkinnon. He työllistyvät lähinnä kaupan alalle, siivoamaan, toimistotöihin tai kiinteistöhuoltoon.

Hulluussarjakuvia - taide sanottamassa kokemuksia

Sarjakuvataiteilija Viivi Rintanen lupaa piirtää "hulluustarinoita" niin kauan kuin lopetetaan haukkumasana "hullu” (Aamulehti 17.3.2017). Taiteilija toistaa sanaa, jotta terä siitä tylstyisi. 

Rintaselta on ilmestynyt sarjakuva-albumi Mielisairaalan kesätyttö (Suuri kurpitsa 2015). Syntysanat sille lausuttiin, kun Rintanen siivosi monena kesänä Lapinlahden sairaalan tiloja ja tutustui mielenterveyspotilaisiin. 

Rintanen ei tuo esille vain albumilla mielenterveysasiaa. Hän on ylläpitänyt vuosia sitten palkittua blogia Hulluussarjakuvia. Vastaavaa ei taida olla missään muualla. Blogin idea on, että kuka tahansa voi lähettää Rintaselle kokemuksensa mielenterveyden järkkymisestä. Taiteilija valitsee saamistaan jutuista ideat ja tekee niistä sarjakuvia. Tavoite on olla "kaltaisteni koko kirjon puolestapuhuja".

Tekijänoikeuksien rimaa hipoen: otin kuvakaappauksen Hulluussarjakuvien otsikkoalueesta.

Taide voi toimia samastumisen lähteenä, vertaistukena tai kokemuksen/tiedon/tunteen välittäjä. Näitä keinoja Hulluussarjakuvia-blogi käyttää. Nostan hattua sille, että mielenterveysongelmien stigmaa hälventävä sarjakuvataide on julkista, sosiaalisessa mediassa näin julkistettua. Se on saavutettavaa kaikille, joilla on nettiyhteys.

Viivi Rantasen piirrosjälki on elävää, siinä käytetään vahvoja vetoja ja värejä. Näin tunnelma korostuu. Valuvat akvarelliläikät ilmentävät maailmaa, joka ei ole tarkkarajainen vaan sotkuinen.

Blogin viimeksi julkaistu sarjakuva "Viimeinen vuoronumero" on karua kertomaa siitä, minkälaiseen kafkamaiseen kierteeseen uupunut ihminen voi joutua. Tästä voisi itse ottaa opiksi sen, ettei koskaan pompota ketään vaan kulkee rinnalla ja selvittää yhdessä, mikä porsaanreikä voisi viedä ihmistä eteenpäin eikä taaksepäin.

Väitös: opettajien kokemus oppilaiden mielenterveysongelmista

Tällä viikolla tarkastetaan Terhi Ojalan erityispedagogiikan väitöskirja ”Kun perusopetuksen oppilaat oireilevat psyykkisesti - opettajien kokemuksia”, jossa Ojala on tutkinut opettajien kokemuksia psyykkisesti oireilevista oppilaista. Tutkimus todistaa opettajien kokemasta neuvottomuudesta, riittämättömyydestä ja osaamattomuudesta.

Ojalan tutkimuksessa oli mukana perusopetuksesta 246 opettajaa: luokan- ja aineenopettajia, erityis- ja erityisluokanopettajia sekä sairaalaopetuksen ja valtion koulukotien opettajia. Menetelminä hän käytti haastatteluja, kyselyitä ja kirjoitelmia.

Kokemusten mukaan sisäänpäinkääntynyttä oireilua eivät opettajat tunnista. Ulospäinsuuntautunut oireilu tunnistetaan, mutta opettajat eivät tiedä, mitä sille tehdä. Opettaja kokee jäävänsä ongelman kanssa yksin.

Väitöskirjassa esitellään keinoja asian parantamiseksi. Yksi keskeinen asia on erityispedagogisen osaamisen lisääminen. Ylen artikkelissa (12.3.2017)  Ojalan keinot kiteytyvät näin:

Ojalan mukaan opettajankoulutuksessa erityispedagogiikkaa pitäisi ottaa enemmän koulutusohjelmaan kaikille opettajille. Myös syvempiä vuorovaikutus- ja tunnetaitoharjoitteita olisi lisättävä.

Täydennyskoulutus, työnohjaus ja vertaistuki koetaan tärkeäksi, jotta opettajien työssäjaksaminen lisääntyy. Väitöskirjasta käy ilmi, että kouluttautuminen on vaikeutunut säästöjen seurauksena.

Vaikka väitös kohdentuu peruskouluun, havainnot sopivat varmasti myös toisen asteen koulutukseen. Koska mielenterveysongelmat ovat yleisiä, joka ryhmässä todennäköisesti on opiskelijoita, jotka tulisi osata kohdata ottaen huomioon mielenterveystekijät. 

Tunnistamattomat, sisäänpäinkääntyneet oireet, ovat haaste, siis niiden tunnistaminen, kohtaaminen ja opintojen tukeminen. Uskon, että opiskelijahuoltoyhteistyö ja konkreettiset opiskelutaitoja ja oppimista tukevat järjestelyt auttavat opiskelijaa ja opettajaa selviytymään. Kumpaakaan ei saa jättää yksin.

Sosiaalinen media oppimisen tukena

Opettajuuteen saa vipinää erilaisista verkostoista. Lähikollegat ja koulutukset ovat oleellisia tiedon ja kokemusten jakamisen kannalta, mutta myös sosiaalisessa mediassa on avoimia ja suljettuja yhteisöjä samaan tarkoitukseen.

Seuraavaan kuvaan olen koonnut muutamia Facebookin ryhmiä, joita seuraan tai joihin aktiivisesti osallistun.

Facebookia käytetään myös opiskelijaryhmien viestinnässä, joskin suositumpi taitaa nykyään olla jo Whatsapp.

Sovellusten käytössä täytyy ottaa saavutettavuus huomioon. Käyttäjillä tulee olla sopivat laitteet ja esteetön mahdollisuus käyttää niitä ja sovelluksia. Pitää lisäksi ottaa huomioon, että sovelluksien visuaalinen ilme on helppo hahmottaa. Lisäksi tulee ensin opettaa sovelluksen käyttö ja varmistaa moneen kertaan, ettei uusi sovellus ole oppijalle liian korkea kynnys oppimiselle. (Tuoreen - kuntavaaleihin liittyvän - selvityksen mukaan 30 % äänestysikäisistä ei käytä somea.)

Olen huomannut, että välillä opettajiakin uhkaa infoähky. Minua myös. Koko ajan syntyy uusia sovelluksia ja kollegoilta tulvii ideoita. Tuntuu, ettei millään pysy perässä tai ei pysty omaksumaan tätä kaikkea.

Opetuksen ja oppimisen somea

Listaan tähän vielä mukaan joitain some-ohjelmia, appseja tms., joita itse tai kollegat ovat käyttäneet opetuksessa. Lista on vuorenvarmasti vajavainen ja vanhentunut - silti vanhatkin keksinnöt voivat olla käyttökelpoisia kuten gutenbergilainen käyttöliittymä eli kirja.

Blogit
Blogger ja Wordpress ovat suosituimmat blogiympäristöt. Itse olen käyttänyt blogeja niin, että olen koonnut blogiin opetusmateriaalit ja tehtävä. Joillekin opiskelijoille on helpompaa, että opetusmateriaalit ovat yhdessä linkissä eikä monen ohjelman takana. Olen myös ohjannut opiskelijoita tekemään blogeja, kun se sopii opsin ja oppimisen tuen tavoitteisiin.

Instagram
Monet kollegani käyttävät IG:a kertauspaikkana. Esimerkiksi S2-opetuksessa on sitä käytetty niin, että S2-samanaikaisopetuksessa ammattiopettajan kanssa tunnilla on kuvattu ja selostettu työvaihe lyhyessä IG-videossa, josta opiskelija voi kerrata sanastoa ja työvaiheita.

Kahoot
Moni opiskelija on motivoitunut kertaamaan tai testaamaan osaamista Kahoot-pelillisyyden keinoin.

Padlet
Padletiin voi myös yhdistää tekstiä, kuvia, videoita, äänitiedostoja, linkkejä. Sitä voi käyttää motivoinnin ja ideoinnin apuna tai kertaamisen ja oppimisen tukena. Tässä linkissä on esimerkki, miten opettajien täydennyskoulutuksessa (Monipuolistuva kirjoittamisen opetus) käytin Padletia tiedonkoonnissa.

Prezi

Esitysohjelma sopii tiedontuottamiseen ja jakamiseen myös yhdessä tehden opiskelijoiden kanssa. Tässä linkki Preziini (Monipuolistuva kirjoittamisen opetus), jossa on vinkkejä esimerkiksi yhteiskirjoittamiseen.

Papuri
Papunetin ilmaisen ohjelman avulla on helppo tehdä digitaalisia kirjoja. Papuri-kirjassa voi olla tekstiä, kuvia, ääntä ja lyhyitä (max 30 sek) videoita. Kirjan voi jakaa linkkinä tai PDF-muodossa. Olen itse opetuksen tueksi tehnyt muutamia Papuri-kirjoja oppimisen tueksi ja teettänyt Papuri-kirjoja opiskelijoilla oppimistehtävinä.

Popplet

Popplet sopii yhteiseen ideointiin ja tiedon tuottamiseen.

Sway

Office 365 -pakettiin kuuluu esitysohjelma Sway, joka sopii esityksiin ja projektitöihin.

Thinglink
Tähän ympäristöön voi kuvaan upottaa vaikka mitä kertaamisen ja oppimisen tueksi. Esimerkki hiusalalta havainnollistaa sitä hyvin.

Vlogit ja YouTube
Videoblogit tai muut some-videot ovat yleisiä. Työvaiheita ja ohjeita voi välittää videoin, jos esimerkiksi lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa.

Robotiikka ja pelillisyys oppimisen tukena

Johanna Hemminki Stadin osaamiskeskuksesta on kehittänyt suomi toisena kielenä -opetusta uuden teknologian avulla. Hän myös opiskelee tietotekniikkaa, tutkimuskohteena on robotin lähestyttävyys toisen kielen oppimisen oppimistilanteissa (community language learning).

Johanna tekee eurooppalaisittain pioneerityötä toisen kielen opetuksesta robotiikan keinoin. Hän oli juuri Wienissä kollegansa Anne Erkinheimo-Kyllösen kanssa alan konferenssissa esittelemässä robotin käyttöä S2-opetuksessa (A Humanoid Robot as a Language Tutor).

Tapaaminen Naomin kanssa

Johanna esitteli minulle ohjelmoitavan humanoidirobotti Naomin. Näin myös videolta Naomin työskentelyä opiskelijoiden kanssa.

Viime aikoina Johanna on käyttänyt robotiikkaa suomen kielen alkeiden opettamisessa. Naomi-robottiin Johanna on ohjelmoinut esimerkiksi sanaston harjoitteluun sopivia toimintoja. Tämä menetelmä soveltaa kielen oppimiseen kehiteltyä Toisto-metodia.

Johanna näyttää Naomille kuvaa sideharsosta. Johanna sanoo sanan ja Naomi toistaa.

- Olen testannut hoivapajan opiskelijoilla, miten robottiopetus tukee opiskelijan autonomiaa ja itsenäistä oppimista. Esimerkiksi litteroin opiskelijoiden naurujaksoja videopätkiltä, ja havaitsin, että robottijaksoissa oli enemmän naurua. Robotti vaikuttaa osittain lähestyttävämmältä kuin ihmisopettaja, esimerkiksi koskeminen on helpompaa. Eikä toistomenetelmässä robotti välitä jatkuvista toistoista, joihin ihminen voi turhautua. Lisäksi opettaja voi tuoda tilanteeseen ylimääräistä kieliainesta, robotti ei.

Naomin puheen painotukset olivat joskus hieman epäselviä, mutta yllättävän selkeää sen puhe on. Naomiin pitää olla katsekontaktissa, muuten se ei reagoi hyvin, eli ei ”kuule”. Naomi puhuu ja vastaa sen perusteella, mitä Johanna on siihen ohjelmoinut:

-      Kaikki sen ohjelmoinnissa pitää kirjoittaa. Robotissa on mikrofoni, kamerat ja sensorit koko kehon tuntoaistimuksiin. Naomi siis reagoi ärsykkeisiin. Se osaa tunnistaa kuvia ja toistaa. Tarkoituksena on, että Naomi toimii opettajan puheohjauksella. 

Naomi reagoi kosketukseen.

Naomia on kokeiltu osaamiskeskuksessa sanastoharjoitusten lisäksi kuntouttavien opintojen ryhmissä tunnetaitojen opettamiseen ja unettomuuden itsehoitoon. Johanna kertoo:

-        Naomi feikkaa tunteita, kuten iloinen ja surullinen. Se tunnistaa ilmeitä, mutta se on vielä kehittelyn alla, miten se reagoi opiskelijoiden tunteisiin.

Tällä hetkellä Johannan haasteena on saada Naomi tekemään Wikipedia-hakuja puheohjauksen perusteella.

Pelillisyyttä ja muuta

Kotoutumiskoulutuksen suomen kielen opetuksessa Johanna on käyttänyt monipuolisesti pelillisyyttä. Hän on suunnitellut peliympäristön, johon opiskelijat rakentavat omaa kaupunkia ja toimivat siellä roolihahmoina (työnimenä Koto Game, nykyisin Talkoot). Pelin grafiikkaparannukset ovat kehitteillä. Tietokonepeliin Johanna on opetuksessa yhdistänyt roolipelaamista myös livenä, opintokäyntejä, kotisivujen tekemistä jne. Näin hän on opettanut suomen kielen opiskelijoille uutta kieltä elämyksellisesti ja toiminnallisesti.

Johanna on osaamiskeskuksessa mukana osaamiskartoituksissa. Voi sanoa, että siinäkin on pelillisyys läsnä, sillä kartoituksiin on kehitetty lautapelityyppinen konkretisointi asiakkaan osaamisen ja osaamistarpeiden selvittämiseen. Johanna käyttää työssään myös monia sovelluksia, esimerkiksi puhelinaplikaatio Tulka (asiointitulkki videoyhteydessä) on työssä ehdoton.

Haja-ajatukseni

Robotiikka vaikuttaa toimivan hyvin opetuksen osana. Se voi virkistää, motivoida ja tukea oppimista toiston keinoin. Ihmistä robotti vielä tarvitsee, sillä ilman ihmisen ohjelmointityötä ei robotti toimi – vielä.

Linkitän tähän kaksi videoklippiä kohtaamisestani Naomin kanssa. Ensimmäisessä Naomi tottelee hienosti Johannaa. Toisesta esimerkikstä huomaa, etten oikein osaa kommunikoida sen kanssa. 

Ennen Naomiin tutustumista kohtasin hyljerobotin, jota käytetään hoivatyössä. Kuuttiin on nauhoitettu grönlantilaisen kuutin ääntelyä, ja robottihylje reagoi kosketukseen katseella ja ääntelyllä. Hylje viehätti kovasti meitä opettajia. Voin vain kuvitella, miten se vaikuttaa erityisryhmiin: rahoittaa, tuottaa mielihyvää ja tarjoaa tärkeän kosketuksen tunteen.

P. S. YouTubessa on paljon videoita siitä, miten robotteja käytetään autististen lasten opetuksessa ja kuntoutuksessa: esimerkiksi Nao-robotti näin ja toisen sukupolven Milo-robotti näin.

Työvalmentajan työote: haastattelu

Hagiabdirizak eli Hagi työskentelee työvalmentajana Helsingin kaupungin palveluksessa, toimipaikkana Stadin osaamiskeskus, jossa asiakkaat ovat maahanmuuttajia, paljolti turvapaikanhakijoita. Hagi käyttää työssään suomen lisäksi somalia, arabiaa ja englantia.

Hagi on asunut vuodesta 1994 lähtien Suomessa. Lukion jälkeen hän opiskeli markkinointialaa, ja työkokemusta hänellä on muun muassa asiakaspalvelusta. Hän on sen jälkeen suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon Tallinnan oikeustieteellisessä, ja niissä opinnoissa hän erikoistui ihmisoikeuksiin ja siirtymävaiheen oikeuteen. Opintojen ja työn aikana hän on vapaaehtoistyönä toiminut järjestöissä työvalmennustehtävissä.

Keskustelin Hagin kanssa hänen työpaikallaan. Kokoan työvalmennusasiat hänen omalla äänellään.

Miten sinusta tuli työvalmentaja?

Halusin kokemusta oikeustieteen opiskelujen jälkeen ja osaamiskeskuksessa oli paikka auki. Tein vastaavanlaista työtä vapaaehtoisena järjestöissä esimerkiksi Somaliliitossa. Siitä olin saanut kokemusta. Halusin saada lisää kokemusta työssä, jossa ei keksitä pyörää uudestaan vaan kehitetään palveluita, jotka vastaavat asiakkaan tilanteeseen ja tehostavat palveluita.

Mitä on työvalmennus?

Tavoitteena on tukea ja ohjata saavuttamaan asiakkaan päämäärä eli työpaikan saaminen. Osaamiskeskusmallissa on myös mahdollista hakea oppisopimuspaikkaa.

Työni on valmennusta ja ohjausta, joka perustuu voimavara- ja ratkaisukeskeiseen työhön. Aluksi on asiakkaan kartoitus, jossa tunnistetaan asiakkaan voimavarat ja kiinnostuksen kohteet. Kartoituksen perusteella suunnittelen asiakkaan kanssa, miten edetään. Asiakas on keskiössä ja työvalmentaja tuo asiantuntemusta reiteistä päämäärään.

Harjoittelemme työhakuprosessiin kuuluvia asioita kuten hakemusten tekoa, cv:n laatimista ja työhaastattelua. Tärkeää on motivointi. Moni asiakkaistamme on heikommassa asemassa verrattuna muihin työnhakijoihin joko kielitaidon puutteen tai työtaitojen puutteen vuoksi. Lannistumisen ehkäisy on osa työtäni.

Yhteistyötä teen osaamiskeskuksen opettajien, ohjaajien ja yrityskoordinaattorin ja TE-toimiston työntekijöiden kanssa. Osaamiskeskuksen osaamiskartoituksen jälkeen aloitan työskentelyn työvalmennusta tarvitsevan asiakkaan kanssa.

Osaamiskeskuksessa on tehty osaamiskartoitus pelinomaisesti. Kartoituspohja on painettu useille eri kielille.

Osaamiskartoituksen perusteella löydetään reitit asiakkaalle, esimerkiksi työelämävalmennustarve.

Osaamiskeskuksen palvelumalli on suunniteltu niin, että palvelut jatkuvat siihen asti, kun asiakas toimii itsenäisesti. Meillä on laskettu työvalmennuksen kestävän maksimissaan 90 tuntia. Alkuvaiheessa on tapaamisia, loppuvaiheessa enimmäkseen haastattelupreppausta ja yhteydenpitoa soittaen, tekstaillen ja viestein.

Millainen on työvalmentajan työote?

Asiakkaan puolesta ei tehdä asioita, vaan tehdään ne hänen kanssaan. Hänelle saadaan sellainen tunne, että prosessi on hänestä kiinni. Hänellä on välitavoitteita ja niitä tarkastelen hänen kanssaan tapaamisissa matkalla päämäärään, työhön. Asiakkaan kiinnostusta pidetään yllä ja hänelle annetaan valtaa.

Millaisia ominaisuuksia työvalmentaja tarvitsee?

Pitää olla asiakasohjaamistaitoja, ne ovat tärkeimmät. Ohjauksessa asiakkaan kanssa täytyy osata tunnistaa asiakkaan vahvuudet, koska ne eivät aina cv:ssä näy. Tarvitaan siis syvähaastattelutaitoja. Työvalmentaja on samalla tasolla asiakkaan kanssa ja saa asiakkaan luottamuksen.

Äärimmäisen tärkeää on myös kyky kehittää itseään ja taito tutkia työllisyystilannetta ja markkinatilannetta.

Millaisia ovat työn haasteet?

Monet asiakkaat ymmärtävät, että toimivat omistajina tässä prosessissa. Haasteena on etenkin se, jos asiakas ei ole perillä työmarkkinoista. Voi olla väärät käsitykset alan työllisyystilanteista ja työtehtävien vaatimuksista. Monille työhakemustoiminta on uutta kuten sähköiset hakupalvelut tai cv:n tekeminen.

Mitkä asiat työssä palkitsevat?

Esimerkiksi kun asiakas laittaa viestin haastattelun jälkeen työpaikasta tai hänelle on jäänyt hyvä fiilis haastattelusta. Asiakkaan itseluottamus on kasvanut.

Mitä työvalmentaja tekee?

Työvalmennus on osa kuntoutusta, jonka tavoitteena on työn avulla tapahtuva yksilön työkyvyn edistäminen, työllistyminen tai koulutukseen hakeutuminen sekä arjen toimintakyvyn parantaminen. Valmennus suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Työvalmentajaksi voi opiskella ammatillisessa aikuiskoulutuksessa (ammatillinen erikoisammattitutkinto).

Työvalmentaja on vaikeasti työllistyvän henkilön tukena työnhaussa, työhaastatteluissa, työsopimuksiin liittyvissä asioissa ja työhön perehdyttämisessä. Työnhakija, työnantaja ja työvalmentaja sopivat yhdessä tarkoituksenmukaiset toimintatavat. Työvalmentaja voi käydä säännöllisesti työpaikalla. Tukikäynneillä arvioidaan työn sujuvuutta ja tuetaan siinä. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on työvalmentajia liittyen tuetun työllistymisen palveluihin. 

Teen tässä katsauksen työvalmennukseen esimerkein ja Autimisäätiön tietojen perusteella.

Esimerkkejä työvalmentajan työnkuvasta

Verneri-sivustolla on monipuolinen työvalmentajahaastattelu, joka konkretisoi työvalmentajan työnkuvaa. Haastateltava kuvaa selvästi sitä, miten asiakaskunnassa on tapahtunut muutoksia:

"Työnkuva ei ole varsinaisesti muuttunut kovinkaan paljoa, mutta asiakaskunta sen sijaan on. Ennen palvelimme vain kehitysvammaisia henkilöitä, mutta vuosien varrella mukaan on tullut yhä enemmän nuoria, joilla ei ole varsinaista kehitysvammadiagnoosia, vaan heillä on jonkin sortin oppimisvaikeuksia. He ovat käyneet mukautetun perus- ja ammattikoulun ja tarvitsevat tukea tai apua päästäkseen mukaan työelämään." 

Suomessa on ollut käynnissä monenlaisia työvalmentajahankkeita. Esimerkiksi työvalmentajat ovat olleet työskennelleet työpajoilla tai pitkäaikaistyöttömien tukena. Pitkäaikaistyöttömiä ovat työvalmentajan palvelut auttaneet työllistymisessä, ja työhön perehdyttäminen on lisännyt työllistyvän sitoutumista ja työllistymistä. 

Myös yksityisillä terveystoimijoilla voi olla työvalmentajia. Esimerkiksi Mehiläisen työvalmentaja liittyy ammatilliseen kuntoutukseen. Työvalmentaja tukee, kun asiakas ei voi terveydellisistä syistä jatkaa entisessä työssään. Hän tukee työkykyarvioinneissa ja jatkosuunnitelmissa. "Työntekijä hyötyy työterveyspalveluihin liittyvästä työvalmennuksesta, koska hän pystyy laatimaan konkreettisen ammatillisen jatkosuunnitelman saman asiantuntijan kanssa alusta loppuun." 

 Esimerkkinä Autismisäätiö

Autismisäätiöllä on henkilökohtaista työvalmennusta, johon tehdään yksilölliset tavoitteet. Tähtäimenä on työpaikka tai työharjoittelu, eli siis syrjäytymisen ehkäisy ja elämänlaadun parantaminen. Valmennus myös tukee työhön sitoutumista. Asiakkaita ovat autismin kirjoon kuuluvat ja muihin neuropsykiatrisen oireyhtymien henkilöt (ADHD, ADD, Tourette). Hakeutuminen tehdään TE-toimiston maksusitoumuksella.

Työvalmennus aloitetaan kartoituksella osaaminen, kokemus ja kiinnostus. Työvalmennukseen voi kuulua ammatinvalintaohjausta, työnhakuharjoittelua ja työelämätaitojen valmennusta. Lisäksi voidaan harjoitella sosiaalisia taitoja, ajanhallintaa ja itseilmaisua. Toimintamuotona voi olla myös ryhmävalmennus, joka tukee ryhmässä toimimisen ja itsensä ilmaisun taitoja. 

Valmentajan tehtävä on saattaa asiakas työelämään. Valmentaja voi olla tukemassa myös työpaikalla. Koska valmennus on yksilöllistä, se voi kestää noin kuukaudesta vuoteen. Tapaamiset ovat yleensä viikoittaisia ja päättyvät, kun asiakas toimii työssä ilman tuen tarvetta.

Työparitapaaminen

Mia on kehittymisohjelman työparini ja kollega työpaikaltani. Hän on sisustusalan ekspertti, ja nyt hän vetää maahanmuuttajien rakennusalan pajaa. Yleensä Mia opettaa iltaisin, minä päivisin, joten tapaamisia on ollut vaikea järjestää. Nyt järjestyi.

Mia kaupunkikodissaan.

Keskustelimme reformista ja siitä, miten se saattaa vaikuttaa työpaikkaamme ja erityisen tuen toimintoihin. Olen kutsunut Mian mukaan työpaikkamme erityisen tuen kehittämisryhmään, joten olemme mukana luomassa toimintoja.

Juttelimme myös siitä, että vielä on matkaa siihen, että kaikki opettajat tunnistaisivat opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet ja ovat mukana toteuttamassa erityisen tuen toimia. Uskomme kummatkin, että jokainen opettaja tarvitsee erityisopettajuuteen liittyvää osaamista.

Mia nauttii tiimityöstä, ja siksi hänellä on nyt menossa hyvä vaihe, sillä maahanmuuttajien raksapajassa hän tekee yhteistyötä S2-opettajan ja ohjaavan opettajan kanssa. Niin voi kokeilla uutta ja jakaa osaamista. Esimerkiksi uusia opetusmateriaaleja Mia on tehnyt S2-opettajan kanssa - selkoistaen.

Erityisopettajan matkassa: opintokäyntiantia

Olin erityisammattikoulun ammatillisen erityisopettajan Eeva-Liisa Talvelan matkassa, kun hän opetti ja ohjasi tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoita. Käynnissä oli projekti, jossa opiskelijat olivat suunnitelleet toiminnallista ensiapuopetusta telma-ryhmälle. Sain seurata projektin toteutusta. 

Ennen opetusta juttelin erityisopettajan kanssa hänen työstään. Juttuni kirjoitin haastettelutyyliin eli vastaukset kutakuinkin Eevan sanoin.

Eeva on hoitoalan ja vammaistyön opettaja sekä ammatillinen erityisopettaja. Hänellä on monta vuotta työkokemusta telma-opettajana, nyt hän on erityisammttioppilaitoksen ammattiopettajana ja ammatillisena erityisopettajana.

 

Minkälaisia erityisopiskelijoita on ryhmässäsi?

Opetusryhmissäni on näkö- ja kuulovammaisia ja opiskelijoita, joilla on mielenterveysongelmia sekä opiskelijoita, joilla on muita oppimisvaikeuksia, ja joillakin äidinkieli on muu kuin suomi. Opiskelijat opiskelevat ammattiin, ja jokaisella on omat haasteensa opiskelun etenemisessä.

Opettajan näkökulmasta oma ryhmä on se, jonka opiskelijoiden hojks-vastuussa olen. Tammikuussa aloitti kaksi opiskelijaa, kolme viime syksynä aloittanutta ja sen lisäksi on kymmenen muuta, jotka opiskelevat eri vaiheissa. Lisäksi kaksi valmistui jouluna. Opiskelijoillani on erilaisia erityisopetuksen syitä.

Mitkä ovat keskeisiä toimintaperiaatteita?

Yksilölliset polut ovat elinehto. Ohjaajan täytyy löytää sopivia reittejä, jotta opinnot etenevät. Opetussuunnitelma on oleellinen pohja, toimintasuunnitelma, ja siihen sovitetaan hojksien yksilölliset opiskeluohjelmat.

Mielenterveysongelmia on todella monella opiskelijoilla. Jokainen on otettava yksilöllisesti huomioon ja suunnitelmat tehdään todella henkilökohtaisesti. Opettajan ymmärtäväisyys on kaiken pohja. Poissaoloista ei voi jauhaa vaan sanoa, miten ihanaa nähdä, kun tulet kouluun. Pitää usein tekstailla viestejä: mitä sinulle kuuluu, kuinka voit.

Vain välittäminen on tärkeää ja sen ilmaiseminen. Kun opiskelija tänne tulee, se on timanttihetki. Opiskelijalle voidaan tehdä jaksamissuunnitelma yhdessä hänen kanssaan. Esimerkiksi yhden opiskelijan kanssa etsimme ratkaisua matikan ongelmaan, ja keskustelussa hän keksi itse ratkaisun. Aikaa, anna opiskelijoille aikaa. Ja pidät heihin yhteyttä. Heitä ei saa jättää yksin.

Mitä muuta opiskelijoiden erilaiset haasteet edellyttävät opettajalta ja opetukselta?

Joukossa on sokea opiskelija ja opiskelijoita, jotka näkevät huonosti. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa näkövammaisia opiskelijoita auttavat kaikki apuvälineet kuten ruudunlukuohjelmat. Opintoja ei ole tarve mukauttaa. Vahvuuksia on enemmän kuin haittoja: opiskelijoilla on sellaisia kohtaamisen taitoja, joita näkevät eivät saavuta ollenkaan - kaikki esteettiset ja eettiset elementit ovat kohtaamisessa läsnä! 

Opettajana unohdan vallan, että opiskelijoilla on kuulo- tai näkövammoja - se on luonnollinen olotila. Verkkomateriaalit ovat esteettömässä muodossa. Jos joukossa on kuvioita, sanallistan kaiken tarkkaan. 

Kuurojen opiskelijoiden tulkin otan huomioon, varmistan, että hän pysyy mukana. Tauottaminen on oleellisen tärkeää, ja tulkilta saan palautteen, onko tahti ollut sopiva.

Kun opetustyössä on mukana muita tukihenkilöitä, yhteystyön hiominen on tärkeää. Esimerkiksi yhteistyö tulkin ja viittomakielisen avustajan kanssa on sellaista, että roolit pitää selvittää. Opettaja opettaa, tulkki tulkkaa ja avustaja avustaa.

Arjessa nämä kaikki asiat oppii, ei näistä ole oppikirjaa. Asiat on kuitenkin tärkeää sanoa ääneen. Kun olin telma-opettajana, tein paljon yhteistyötä ohjaajan kanssa. Ohjaajan vammaiskäsitys voi olla erilainen, joten yhteistyön hiominen on ensimmäinen haaste. Esimerkiksi telma-opetuksessa teimme niin, että ohjaajan rooli purettiin auki. Siitä tehtiin yhdessä opas.

Yhdessä opiskelijoiden kanssa on tehty myös telmaan ohjaajan opas työelämään valmentautumiseen. (Kirjoittajan huomio: tuossa oppaassa on paljon kenelle tahansa sopivaa asiaa: katso seuraavat kuvat.)

Minkälaista muuta yhteistyötä teet?

Eeva on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi työvalmentajan kanssa. Esimerkiksi jos käy ilmi, ettei opiskelijalle olekaan mahdollista valmistua tutkintoon johtavasta koulutuksesta, on työvalmentajan avulla löytynyt toinen väylä. Myös opon kanssa yhteistyö on tosi tärkeää. Sitten on kuraattori, terveydenhoitaja ja opintosihteerit.

Kaikkea ei tarvitse itse osata, täällä on esimerkiksi telma-opettajia, jonka puoleen voi kääntyä. Sitten on verkostot, joita on kertynyt elämän varrelta, esimerkiksi opiskelukavereita erityisopettajaopintojen ajalta. Opo on avainasemassa, ja monessa opiskelija-asiassa on  mukana kuraattori, terveydenhoitaja ja opintosihteeri.

On ollut myös välillä mahdollista ostopalveluina saada opiskelijalle konsernista psykologin, erilaisten terapioiden ja työvalmentajien palveluita. Lisäksi meillä on tukiopetusta ja tukiopettajien kansa olen yhteystyössä. Eniten tukiopetustarvetta on matematiikassa. Eli monenlaista yhteistyötä on.

Mikä sinusta on tärkeintä ammatillisen erityisopettajan työssä?

Ei saa hermostua eikä provosoitua. Pitää pysyä rauhallisena. Sanoja olen vähentänyt. Selkeys ja selkokielisyys alkaa tulla luonnostaan. Liudentamiseen pitää olla tatsi, sisältöä on oltava vaikka helposti.

Sekin on monen stressaavan opiskelijan kanssa tärkeää, ettei juututa, vaan mennään seuraavaan asiaan. Ilmapiirin täytyy olla sellainen, että opiskelija voi aina pyytää apua. Positiivinen vire vaikuttaa ilmapiiriin. Kiittäminen ja kannustaminen tulevat ensimmäisenä.

Toisto ja toisto  - se on oleellista. Olen vakuuttunut, että kaikessa opetuksessa pitää toistaa, siitä seuraa syväoppimista. Pitää malttaa odottaa. Ja mallintaminen vaikuttaa siihen, että opettajan mallia voi opiskelija soveltaa omassa toiminnassa. Esimerkiksi kun opiskelijani nyt ohjaavat telma-opiskelijoita, he ovat huomanneet, että voi toimia ohjaajana niin kuin Eeva on toiminut heidän kanssaan – niin sanoi juuri yksi opiskelija ja olin siitä todella iloinen.

Joustavuus on tärkeää. Suunnitelmat opsin mukaan ovat tarkat, mutta mitä tehdään milläkin kerralla, se pitää soveltaa tilanteen mukaan.

Lovit-vuorovaikutusmalli sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sovellan sitä opetuksessani: läsnäolo, odottaminen, vastaaminen, ilmaisun mukauttaminen ja tarkistaminen.

(Ks. LOVIT-periaatteista video tai esittely Oiva-mallista.)

Mistä iloitset työssäsi?

Opiskelijan edistysaskeleiden huomaaminen on ilo. Ja se, kun sen voi opiskelijalle sanoa ja osoittaa.

Olet myös Taitaja Plus -toiminnassa. Mitä se tarkoittaa?

Työni hieno puoli on se, että voi olla monessa mukana. Olen ollut valmentamassa opiskelijoita Taitaja-kisoihin, koska nämä valtakunnalliset ammattitaitokilpailut ovat toukokuussa Helsingissä. Meillä on kaksi paria, jotka ovat mukana tänä keväänä Taitaja Plus -kisojen finaalissa. Taitaja Plus on kilpailusarja erityisopiskelijoille. Olemme harjoitelleet kisatehtäviä, ja nyt on haussa henkinen tsemppari. Suunnittelemme myös työparini kanssa kisatehtäviä.

On hieno nähdä kisaparien osaamisen kehittyminen. He oppivat toisiltaan ja ammattitaito kasvaa koko ajan. Viimeksi toinen pari huomasi toisen parin toiminnasta, että suunnitelmien tekoa pitää kehittää.

(Kirjoittajan huomio: Eevan opetuksen ja ohjauksen seuraaminen oli todella antoisaa. Opettajan tilannetajuisuus, positiivisuus, reagointiherkkyys, kannustavuus ja yksilöllinen huomioonottavuus oli esimerkillistä.)