Erityisopettaja ja opiskelijat ohjaajina: opintokäyntiantia

Pääsin mukaan erityisammattioppilaitoksen päivään (7.3.2017), jossa lähihoitajaopiskelijat ohjasivat autismin kirjon telma-opiskelijoita ensiapurasteilla. Opiskelijoiden tavoite oli oppia projektityöskentelyä, ensiaputoimintaa ja asiakkaiden ohjaamista. Kokemus oli todella opettavainen: sain kokemusta näkövammaisten opiskelijoiden toiminnasta ja autismin kirjon opiskelijoiden kohtaamisesta.

Lähihoitajopiskelijat opiskelevat vammaistyötä. Osana vammaistyön ja yritystoiminnan opintoja he ovat tehneet projektisuunnitelman, toteuttavat suunnitelmaa ja arvioivat sitä. Projektisuunnitelman mukaan opiskelijat ohjaavat erityisryhmille ensiaputaitoja. He ovat jo aiemmin toteuttaneet projektin kehitysvammaisille opiskelijoille, nyt sama toteutetaan autismin kirjon nuorille telma-opiskelijoille.

Suunnitelmavaiheessa opiskelijat olivat käyneet tutustumassa tiloihin, joissa ohjaus tapahtui. Tämä on tärkeää, sillä osa opiskelijoista on näkövammaisia. Paikkojen tutuksi tuleminen on siten tärkeää.

Suunnitelmiin kuuluin myös se, että opiskelijat käyvät etukäteen tutustumassa telma-ryhmään. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska telma-ryhmän ohjelmaan oli tullut muutos. Tämä opetti opiskelijoille sitä, että suunnitelmiin tulee yllättäviä muutoksia, joihin pitää sopeutua.

Projektiin kuuluu kolme ohjauskertaa. Eilen oli ensimmäinen kerta, jonka perusteella tunnelmat ryhmässä vaihtelivat. Kaikki ei ollut mennyt nappiin.  Ennen tämänpäiväistä toista projektikertaa opettaja keskusteli ryhmän kanssa palautteesta ja tsemppasi toiseen projektikertaan. Tässä auttoi myös se, että eilen telma-opiskelija oli palautteeseen kirjoittanut kysymyksen: mikä on mieluisinta ensiapukurssin osioiden vetämisessä? Yhteisessä keskustelussa opiskelijat vastasivat palautekysymykseen näin:

- Kivointa on, kun ihmiset osallistuu.

- On kiva nähdä opiskelijoita ja tutustua telma-opiskelijoihin.

- Mulle mieluisinta on että saa jakaa tietoa.

Opettaja vastasi myös:

- Tehän kehitytte aivan valtavasti ohjaajataidossa, siinä, miten rakentaa tällainen kokonaisuus ja saada ihmiset mukaan osallistumaan. Onnistuitte eilen hienosti siinä, mitä on toisen ihmisen ohjaaminen ja opettaminen.

Opiskelijat keskustelivat myös siitä, ovatko autismin kirjon opiskelijat helpompia vai vaikeampia ohjattavia kuin kehitysvammaiset. Opiskelijoiden mielestä autismin kirjon ohjattavat olivat helpompia kuin kehitysvammaiset, joita opiskelijat ohjasivat syksyllä. Opettaja kertasi vielä sitä, miten kohdataan autismin kirjon opiskelijoita.

Tämän pohjustustunnin jälkeen siirryimme telma-ryhmään. Päivän esiapurastien aiheena olivat 
1) palovammat ja kolmioliinan käyttö 
2) hätäpuhelu 
3) kehonhallintapeli, jonka opiskelija oli tehnyt yhdessä opiskelijamentorin kanssa.

Palovammoista ensin kerrottiin, sitten harjoiteltiin rasvalaastarin ja siteen sitomista sekä kolmioliinan solmimista.

Harjoiteltiin hätäpuhelun soittamista dramatisoidun tilanteen avulla.

Kehonosia tunnistettiin opiskelijan tekemän pelin avulla - ohajustilanne oli osallistava.

Lähihoitajaopiskelijoita oli viisi, ja heistä jaettiin kolme ryhmää. Joka ryhmällä on yksi rasti, jossa telma-opiskelijat kävivät pienryhmissä. Telmalaisissa joku kommunikoi kommunikaattorin avulla, joku oli mutisti, muutama kommunikoi avoimesti, suuri osa vältti kontaktia. Silti lähihoitajaopiskelijat onnistuivat ohjauksessa hyvin ja saivat aikaan vuorovaikutusta.  

Koska yhdellä sokealla opiskelijalla oli opaskoira, myös koiran läsnäolo tehosti vuorovaikutusta. Moni telmalainen uskalsi silittää koiraa – ja hymy kasvoilla oli leveä. Vuorovaikutusta!

Autismin kirjon ryhmässä oli kommunikaatiota tukevia välineitä, ja ryhmässä harjoitellaan monin tavoin sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikututusta.

Monista opeista on mielestäni ohjeeksi kaikille:

Oli etuoikeus olla seuraamassa, sitä, miten hienosti opettaja valmensi ja kannusti opiskelijoitaan ja miten opiskelijoiden varmuus kontaktiin lisääntyivät ja ohjaustaidot karttuivat. Lisäksi autismin kirjon telma-opiskelijoiden osallistuminen opetti rutkasti siitä, miten kommunikointi ja osallistumista voidaan rohkaista. Tällainen on toiminnallista, työelämälähtöistä ja integroivaa toimintaa parhaimmillaan.