Matematiikan tukiopetuksesta

Helmikuun alussa luin Jouni Inkalan runoja kokoelmasta Nähty elämä (Siltala 2017). Erityisopetuksen ja oppimisen tuen kannalta pysäytti seuraava runo.

Runossa matematiikan tukiopetus on vertauskuvallista, elämän opettelua. Sitä on matematiikan opiskelu tai sen tukiopettaminen - sitä ovat nousut ja kuopat opetustyössä sekä muussa elämisessä. Runon mahdollisuudet ilmaista tunteet ja kokemukset antavat väljyyttä löytää sanoista oma kokemus. Runo on väylä myös eläytyä runon puhujan kokemukseen.

Haluan lukea runosta myös konkretiaa, oikeaa asiaa matematiikan oppimisvaikeudesta. Runon alussa on runon puhojan kokemus matematiikasta, tunne siitä, ettei mistään saa kiinni, humalamutkittelua ja syrjähyppyjä. Yhtä sekamelskaa on matematiikan oppimisen vaikeuksien koekeminen - sen voi runosta lukea.

Pari sanaa säkeestä "Elämänkoulun pikakurssi". Tukiopetus tai erityisen tuen ohjaustunti on usein pikakurssi elämästä. Siinä ollaan hyvin lähellä toista ihmistä: tuen tarve johtuu jostain, jossa henkilö on heikoilla. Hänellä on varmasti taustalla haavoittavia kokemuksia. Ohjaajan täytyy olla herkkänä kuulemaan ja näkemään mielialan muutokset, kannustuksen tarpeen, valita oikeat sävyt vuorovaikutuksessa ja kohtaamisen keinot. Niistä on kiinni yhteistyön onnistuminen. Niistä  on aina kiinni yhteistyön onnistuminen elämässä.

Pari sanaa säkeestä "Mutta lisätehtävä tarkoittaa uutta mahdollisuutta." Lisätehtävät elämässä tuntuvat yllimääräiseltä, usein taakalta. Mikseivät ne voi olla nimenomaan uusi mahdollisuus: keino oppia lisää, uudella tavalla, enemmän ja syvemmin? Ohjaustyössä on kyse motivoinnista ja tavasta tarjota kannustavaa näkökulmaa, sillä usein on tunnustettava se, että uuden oppiminen vaatii aikaa ja vaivaa. Mutta se on aina myös mahdollisuus. Runossa opettaja hymyilee puolittain. Ehkä voisi virnistää täysillä, hyväntahtoisesti ja täydesti kannustaen.

Erityisopetusajatuksia tältä päivältä

Yli puolet työpäivästä tein koonteja hyvinvoinnin koulutuspalveluiden opettajien vastauksista kysymykseeni, mitä yleisen tuen käytäntöjä heillä on. Vastauksia ei tullut rutkasti, mikä sekin on tulos. 

Se, ettei opettaja vastaa tuollaiseen kyselyyn, voi kertoa siitä, ettei koe toimivansa tukitoimissa tai ei tiedä, mitä yleinen tuki voi olla tai ei ehdi tai halua vastata. Tusina opettajista vastasi. Muutama tunnusti rehellisesti, ettei toteuta tukea. Jotkut sen sijaan luettelivat monenlaisia keinoja. Tiivistetysti keskeiset yleisen tuen käytännöt ovat

- keskusteluja, kannustusta

- aikataulujen rukkaamista

- kokonaisuuksien jakamista pienempiin osiin

- tehtävien ja käsitteiden selventämistä ja selkoistamista

- vaihtoehtoisten toteutuksien sopimista: suulliset ja toiminnalliset suoritukset

- kertaamista eri tavoin: yhdessä, pienryhmässä, yksilöllisesti

- havainnollistaminen kuvin, piirroksin, tekemällä, näyttämällä

- ohjaaminen tukipalveluihin.

Erityisen tuen toimintatavoissa on usein samoja asioita, mutta silloin on kyse pitkäkestoisesta ja systemaattisesta pedagogisesta tuesta ja järjestelyistä. On avartavaa ja tärkeää, että tiedän, miten kollegat mieltävät yleisen tuen. Siitä pääsee pureutumaan siihen, että tunnistetaan satunnaisen tukitoiminnan päälle systemaattisen erityisen tuen tarve.

Tänään (21.2.2017) Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitelmia oppimisvaikeuksista ja syrjäytymisriskeistä. Erityisluokanopettaja muistuttaa, että usein kyse on yksilön nähdyksi tulemisen puutteesta ja ulkopuolelle jäämisen kokemuksesta. Kirjoittaja pitää opettajien osaamisen kartuttamista keskeisenä keinona estää lasten ja nuorten syrjäytymistä. Asia koskee mielestäni myös aikuisia. "Parasta syrjäytymisen ehkäisyä on lasten ja nuorten kohtaaminen heidän omassa yhteisössään sekä yhteisöön kuulumisen, oman merkityksellisyyden ja aktiivisen toimijuuden vahvistaminen." 

Hero ry:n edustajat puolestaan kirjoittavat, että koulussa pitää opettaa oppimisen taitoja. Minua hämmästyttää, että yhä vielä tätä pitää peräänkuuluttaa, mutta oikeassa kirjoittajat ovat. Huomaan oppimisen taitojen puutteet päivittäin työssäni aikuisten kanssa. Herolaisten toiveena on: "Opetus sisältäisi muun muassa opiskelutekniikoiden ja lukustrategioiden harjoittelua sekä oppimisen apuvälineiden käytön ohjausta. Tästä ei olisi hyötyä pelkästään oppimisvaikeuksisille oppilaille vaan jokaiselle."

Päivän päätteeksi postista putkahti yhden aiheeseen liittyvän koulutuksen todistus. Olen taas muutamaa opintopistettä rikkaampi. Parasta on se, että olen myös erityisen tuen kehittämistyössä ottanut jonkin askeleen eteenpäin.