Kehittämisryhmän perustus

Jos oppimisen tukeen ja erityiseen tukeen on johdon tuki, on tuen toteuttaminen mahdollisia. Rakenteet sekä auki kirjoitetut ja lausutut toimintaperiaatteet pitää olla.

Tein omassa organisaatiossani aloitteen, että meillä pitää olla erityisen tuen kehittämisryhmä ja verkosto, jotta yleisen ja erityisen tuen käytännöt jalkautuvat aiempaa paremmin. Esittelimme oppisopimustoimiston Eija Korpelaisen kanssa kehittämissuunnitelman.

Ensimmäinen erityisen tuen kehittämisryhmän kokoontuminen oli tammikuussa. Mukana oli edustusta joka toimialalta ja kaksi koulutuspäällikköä. Käynnistämme kehittämistoiminnan siten, että kukin toimialoiltaan kerää tietoa yleisen ja erityisen tuen käytännöistä. Saamme kokonaiskuvan tai ainakin otannan siitä, miten tuki ja ohjaus ymmärretään ja mahdollisesti myös toteutetaan. Seuraava kehittämisryhmän tapaaminen on maaliskuussa, jolloin koonnit käsitellään. Olen toiveikas, että silloin päästään myös ryhmän tavoitteiden asetteluun.

Erityinen tuki (tai HOJKS) on oppilaitoksessani vielä aika vieras asia, sillä selkeä aikuis- ja nuorisokoulutuksen erottaminen on ehkä tavallista enemmän hämärtänyt sen tiedostamista, että myös aikuisopiskelijoilla on monenlaisia erityisen tuen tarpeita ja että joka opettajan työhön kuuluu niiden ottaminen huomioon.

Eettisesti tämä askarruttaa. Vaikka aikuiskoulutuksessa on henkilökohtaistamisasiakirjassa kohta ”ohjaus”, ei ehkä monikaan ajattele, että siinä yhteydessä tulisi miettiä tutkinnon suorittajan erityistarpeita tai kirjata yleisen ja erityisen tuen toimintatapoja. Aikuiskoulutuksessa ei tarvitse mutta saa tehdä erillisen HOJKSin, sillä jos henkilökohtaistamisasiakirja on HOJKS, on asiakirja silloin salainen.

Minä olen oppilaitokseni päähojksaaja, ja aina välillä homma askarruttaa: onko suunniteltu tuki sellainen, että tutkinnon suorittaja saa sovitut tukitoimet ja ne todella edistävät hänen etenemistään. Pohdin myös usein, miten hyvin kollegat lopulta mieltävät erityisen tuen merkityksen. Koetan tiedottaa ja julistaa sanaa – riittävästi vai en? Tämä on varmaan jokaisen oppimisen tuessa toimivan päivittäinen pohdintateema.

Alkuvuoden kehittämishenkeä

Alkuvuonna 2017 olen ollut mukana monessa ammatilliseen erityisopetukseen liittyvässä.

1. Olen oman organisaationi edustaja koko ammattiopiston oppimisen tuen kehittämisryhmässä. Mukanaolo on mielestäni oleellisen tärkeää etenkin reformin alla: olen aikuisopiston siltana nuorisokoulutuksessa tapahtuvaan yleisen ja erityisen tuen kehittämistyöhön. Kehittämisryhmän vuoden ensimmäisessä kokouksessa käytiin läpi koko vuoden toimintasuunnitelma. Haasteita ei puutu.

2. Oman organisaationi erityisen tuen kehittämisryhmä kokoontui ensimmäisen kerran keskustelemaan toiminnan tarkoituksesta ja tarpeista. Siitä lisää siihen liittyvässä omassa jutussa.

3. Jyväskylän ammattikorkeakoulun reformiin valmistavan koulutuksen ensimmäinen osa päättyi tammikuussa. Tein koulutuksen aikana kehittämistehtävänä yhdessä oppisopimustoimiston Eija Korpelaisen kanssa aikuisopistomme erityisen tuen kehittämissuunnitelman. Siitä jatketaan!

4. Osallistuin ammattiopiston lähihoitajakoulutuksen erityisopettajien palaveriin, jossa etsittiin yhteisiä linjoja HOJKS-kirjauksiin. On todella tärkeää ja lohdullista olla mukana tällaisessa. Yhteinen keskustelu avaa sitä, miten määräyksiä ja toimintatapoja ymmärretään eri tavoin, ja kaikilla on hienoinen epävarmuus, toimiiko oikein ohjeiden mukaan. Kun asioita sanotaan ääneen, kaikki oppivat ja pohtivat sekä yhdessä löytävät toimintalinjoja. Tapaaminen oli todella opettavainen ja asioita avaava.

5. Olen ollut mukana parissakymmenessä HOJKS-palaverissa. Se pistää aina nöyräksi. Keskustelut opiskelijoiden kanssa opettavat joka kerta uutta. Lähestymistapa, sanavalinnat, kontakti tulee aina hakea kullekin sopivaksi, myös mukana oleva ryhmänohjaaja tulee huomioida ja lisäksi vielä resurssireunaehdot. Kohtaaminen on kuitenkin a ja o - se, että erityistä tukea tarvitseva aikuisopiskelija tulee kuulluksi.

6. Kävin kouluttamassa Haaga-Heliassa selkoviestinnästä. Ja taas opin rutkasti: koulutus oli osin AC-yhteyden varassa. Yhteys pätki, verkkomateriaalini ei ollut paras mahdollinen etäyhteyksiin. Huomasin, että kouluttajana minulle on tärkeää välitön kontakti osallistujiin, suora vuorovaikutus ja siihen liittyvä spontaani eteneminen ja sisältövalinnat. Kun en näe etäyhteysopiskelijoita ja kommentit tulevat viiveellä, tuntuu kuin hapuilisin usvassa.

7. Toimin 6.2. kouluttajana ammatillisen äidinkielen työpajassa, joka on osa OPH:n koulutusta Monipuolistuva kirjoittamisen opetus. Osallistujat saivat eväitä ja verkostoitumistukea uusien opetuskokeiluiden kehittämiseen. Tavoitteena on yhteiskirjoittaminen ja sen ohjaus. Otin koulutuksessa yhdeksi näkökulmaksi oppimisvaikeuksisten ja S2-opiskelijoiden näkökulman ja heidän ohjaustarpeensa. Keskustelimme paljon opiskelijoiden suuresta ohjaustarpeesta ja opettajan selkeästä ohjauksesta (selkokielen periaatteet).

Mietimme myös paljon opiskelijoita, jotka eivät oikein kykene tuottamaan tekstiä. Esittelin sovelluksia, jotka voivat auttaa kuten tablettien muistiinpano-ohjelmia, joihin voi puhua ja ohjelma tekstittää puheen. Sitä voi lähteä sitten muokkaamaan. Mukana olleet opettajat innostuivat esimerkiksi Padlet-ohjelmasta, jota voi käyttää monipuolisesti, esimerkiksi yhteisöllisesti kirjoitelman ideointiin. Ilmapiiri oli innostunut ja innostava! Opettajat tekevät kehittämishankkeita ja kokemukset kootaan toukokuussa.

8. Selkokirjat sopivat monille erityisryhmille. Selkokeskuksen Iloa selkokirjoista -hankkeessa on tarkoituksen itsenäisyyden juhlavuotena julkaista uusien tekijöiden selkokirjoja. Olen hankeryhmän puheenjohtaja. Olemme käyneet läpi käsikirjoituksia, ja jokunen helmi sieltä on noussut mutta odotuksiin nähden turhan vähän. Joka tapauksessa aikuiset erilaiset oppijat ja S2-lukijat ovat saamassa uutta luettavaa.

"Tavallinen" selkokirjaryhmä tapasi tänään, eli ryhmä jakaa vuosittain OKM:n selkokirjallisuuden ja muun saavutettavan kirjallisuuden valtiontuen. Olen ryhmän pj, ja olen ollut toiminnassa mukana vuodesta 2008. Tästä syystä minulla on aika hyvä tuntuma siitä, minkälaista selkokirjallisuutta on viime vuosina ilmestynyt. Keskeisiä kohderyhmiä ovat aistivammaiset, autismin kirjoon kuuluvat, kehitysvammaiset, oppimisvaikeuksiset, muistisairaat ja S2-oppijat - eli suurelta osin ammatillisen erityisopetuksen oppijat.

9. Olen käynyt kolmessa kotoutumiskoulutuksen ryhmässä "valmentamassa" opiskelijoita Minä luen sinulle! -kampanjaan. Selkokeskuksen kampanjassa maahanmuuttajaopiskelijat käyvät lukemassa selkokirjoja vanhuksille tai kehitysvammaisille. "Matkasaarnaajatyöni" on ollut jännittävää, sillä en tunne S2-opiskelijoita, joiden kanssa olen käynyt harjoittelemassa ääneen lukua. Selkokirjoja ei oikein ole A2-tasoisille kielen opiskelijoille. Opiskelijat ovat kuitenkin olleet innostuneen oloisia. Neljäs ryhmä, jota olen "valmentanut" on ollut minulle ennestään tuttu, joten sen kanssa olen osannut valita sopivia materiaaleja, ja harjoittelu on ollut monin tavoin antoisaa. H-hetki on 16.2. Silloin on maailman ääneen lukemisen päivä.

10. Kun näin asiat kokoan, huomaan, että koko ajan puuhaan ammatillisen erityisopetuksen ja erityisen tuen asioita. Ja kovin kellotettuja ovat päiväni.

Positiivisen pedagogiikan herättämänä

Oppimisen tuen kehittämispäivä Stadin ammattiopistossa 8.12.2016

Kehittämisaamupäivä alkoi Lotta Uusitalo-Malmivaaran (Helsingin yliopisto) alustuksella Nappaa hyvänteossa, positiivisen pedagogiikan tulokulma.

"Diagnosoi hyvää ja varaudu parhaimpaan" -mottonaan tutkija purki huolilähtöistä lähestymistapaa tietoiseksi vahvuuksien tunnistamiseksi. Tärkeää on kehittää myös ei-kognitiivisia taitoja (luonteentaitoja), ei vain interventioita oppimisongelmien tukemiseksi. Motivaatio ja periksiantamattomuus ovat esimerkiksi pärjäämistaitoja. "Luonteenvahvuudet ovat ruori."

Luonteenvahduudet ovat positiivisen pedagogiikan kulmakiviä, perustuvat aristotelisiiin hyveisiin (26), mm. luovuus, uteliasuus, rohkeus, sisukkuus, avomielisyys jne. Näihin on validioituja testauksia (viacharacter.com). Esimerkiksi kansainvälisten tutkimusten mukaan itsekuri (itsesäätelytaito) päihittää älykkyyden.

Luonteenvahvuuksien opettaminen ja tunnistaminen tulisi olla osa koulunkäyntiä. Uusitalo-Malmivaara on kollegansa kanssa kehittänyt "vahvuusvaris"-materiaalia. Esimerkiksi variskortit on suunniteltu avuksi tunnistamaan vahvuuksia, niitä käytetään varhaiskasvatuksesta työpaikkarekrytointeihin.

Uusitalo-Malmivaara antoi esimerkkejä siitä, miten HOJKSin etulehdessä on hojksilaisen kuva ja sen ympärillä hänen vahvuutensa ja konkreettiset esimerkit luonteenvahvuuksista. Lisäksi tutkija puhui vahvuuksien CVstä, joka on dokumentaatio hyvistä hetkistä ja osaamisesta. CV:tä voitaisiin koota varhaiskasvatuksesta toisen asteen loppuun.

Noin kolmannes peruskoululaisista saa jotain oppimisen tukea (yleinen, tehostettu tai erityinen tuki). Tutkija on sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse oppia kaikkea. Tuo tuntuu ammatillisen koulutuksen kannalta sekä mahdolliselta että askarruttavalta, sillä koko ajan on mielessä se, että tulee tukea ja kannustaa siihen, että opiskelija pärjää tulevassa työssä. Yhä tärkeämpää on miettiä, mitä ovat ammatilliset ydintaidot ja miten ohjata ydintaitoja työtaitoihin tähdäten.

Alustus pisti muutenkin miettimään erityisen tuen suunnitelmia suhteessa oppijan vahvuuksiin. HOJKSiin kirjataan kyllä opiskelijan vahvuudet, mutta kuinka paljon niitä todellisuudessa hyödynnetään opiskelussa, opiskelujärjestelyissä ja suoritustavoissa. Veikkaa, että kehittämisen varaa siinä kovasti on. Aikuiskoulutuksen henkilökohtaistamisen pohjaideaanhan vahvuuksien ja osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen kuuluvat elimellisesti, mutta silti epäilen, ette erityisen tuen suunnittelussa ei tarpeeksi tätä oteta huomioon.

Tutkija korosti positiivisten emootioiden merkitystä oppimiselle ja kokonaisvaltaiselle psyykkis-fyysis-sosiaaliselle hyvinvoinnille. Opiskelijan kohtaaminen hyväksyvästi, ilahtuneesti ja turvallisesti on kaiken pohja. Niin on - kaikkien kohtaamisessa. Kun erityisopettajan työ siirtyy konsultatiiviseen sujntaan, erityisopettajalta edellytetään lähestyttävyyttä, ammatillista kollegiaalisuutta ja erittäin edistyneitä yhteistyötaitoja.

Verkostoa päin

Tein esimiehelleni aloitteen, että aikuisopistoomme tulisi perustaa erityisen tuen verkosto. Aloitus oli tänään. Koolle kutsuttiin koulutuspäälliköt ja opettajia, jotka tekevät ohjaustyötä tai toimivat oppimisen tukena. Erityisen tuen rinnalla ja sen kanssa yhdessä on mielekästä käsitellä ja kehittää toimintoja, jotka liittyvät suomen kielen oppimisen tukeen sekä opiskeluvalmiuksia parantaviin opintoihin.

Kehittämisaamupäivässä pohjustin aihetta olemassa olevien aineistojen avulla (oppimisen tuen suunnitelma sekä HOJKS-prosessin aukipurku). Aiheen käsittelyn ja keskustelujen jälkeen saatiin sovittua, että oppilaitoksessa yksi koulutuspäällikkö saa muilta koulutuspäälliköiltä tiedot opettajia koulutustaustasta ohjaus ja tukitoimien kannalta (ammatilliset erityisopettaja-, erityisopettaja-, opo-koulutetut).

Kevätlukukaudella käynnistetään erityisen tuen tiimi (erityisen tuen ja ohjauksen verkosto), jonka tehtävänä on jalkauttaa hyviä käytäntöjä. Mukana on ydinjoukko opettajia, jotka eri aloilla toimivat erityisen tuen ohjauksen parissa. Kevätlukukaudelle sovittiin jo kaksi kehittämispäivää.

Lisäksi käynnistetään erityisen tuen ja ohjauksen kehittämisryhmä, jonka tarkoituksena on miettiä erityisen tuen toimintojen kehittämisen tavoitteet, koota käytäntöjä, kartoittaa yhteisiä toimintatapoja, ideoida toimintaa tukevia toimintoja. Tärkeää on selvittää, minkätyyppiset erityisen tuen toimintatavat ovat eri alojen ja resurssien suhteen mahdollisia.

Tuntui siltä, että asiat nytkähtivät eteenpäin. Koen, että verkostoitumisen ja erityisentuen eteenpäin vieminen on osa perustyötäni. Jatkan aktiivista mukana oloa kehittämisryhmässä ja verkostossa. Esimerkiksi jatkan ammattiopiston (tutkintoon johtava koulutus) erityisen tuen kehittämisryhmässä, jotta tiedän, mikä on ajankohtaista ja mitä on käynnissä nuorisopuolella. Kuulolla olo on oleellista ennakointia tulevan reformin ja nuoriso- ja aikuiskoulutuksen yhdistymisenkin vuoksi.

Ei jäänyt verkostoitumiskoulutus paperiksi, vaan pistin toimeksi ja tein aloitteen oman työpaikan verkoston synnyttämiseksi.

Ammatillisen erityisopetuksen verkoston tapaaminen

Ammatillisen erityisopetuksen verkosto 27.9.2016

Olen ollut mukana koulutuksessa, jossa on luotu ammatillisen erityisopetuksen verkostoa pääkaupunkiseudulla (6 op). Viimeinen lähipäivä oli erittäin antoisa. Se herätti paljon ajatuksia tulevan reformin vaikutuksesta erityiseen tukeen. 

Vaikka reformin mahdollisuuksia hyvään muutokseen tulee pitää mielessä, herättää taustalla olevat säästöpaineet huolta. Jos lähes 4000 opettajaa saa kenkää (synkin skenaatio), miten käy siinä rytäkässä erityisopettajien? Lisäksi ounastellaan erityisen tuen kriteereiden tiukkenemista, ja myös tuen tarjoajien kompetenssi mietityttää, jos yhä enemmän oppiminen tapahtuu työpaikoilla. 

Eettisyys mietityttää: saavatko tulevaisuudessa erityistä tukea tarvitsevat oppimista ja osaamista edistäviä opetusjärjestelyjä ja ohjausta? Miten aikuis- ja nuorisokoulutuksen liitos edistää erityisen tuen toimia? Kyllä on mielenkiintoiset ajat edessä. Siksi säilytän tähän postaukseen päivän aikana tekemäni muistiinpanot sellaisenaan.

Maija Hirvonen, JAMK

- ammattikieli (yhteisöllinen toimintakulttuuri), asiakaskieli (bisneslähtöinen yksilöpuhe)

- reformipuhe: onko se ristiriidassa yhteisöllisen toimintakulttuurin kanssa. Millaista on reformin kieli?

Konkaritutkimus: Maija Hirvosella käynnissä tutkimus, jossa haastatellaan eläköitymässä olevia erityisopettajia

Uran alussa:

- Autonomisuus vaikutti siihen, että he saivat paljon aikaan

- Eettinen asenne: vastuullisuus opiskelijaan nähden, opiskelija oli tärkein.

Muutos: 

- He ovat menettäneet autonomisuuden, toiminta on sulautunut muuhun.

- Papereiden täyttäminen vie hallinnan tunteen ja opiskelijakontaktit

- Opiskelijakontaktit ovat vähentyneet, tunne siitä, että voi vaikuttaa asioihin, on vähentynyt.

Seija Eskola, Validia ammattiopisto

- Tutke 2 (toimenpiteet jo voimassa) erityisopetuksen kannalta keskeisiä osaamisperustaisuus, työelämälähtöisyys ja joustavat yksilölliset polut

- osaamisen tunnistaminen ja opiskeluvalmiuksien tunnistaminen käsi kädessä

- Tutken myötä myös aikuiskoulutukseen tuli ohjauksen velvoite

- HOPS > Henkilökohtaisen osaamisen hankkimisen suunnitelma (työnimi tulevalle hopsille/henkilökohtaistamiselle)

- oppilas- ja opiskelijahuoltolaki: yhteisöllinen ja yksilöllinen opiskelijahuolto (ammatillinen erityisopetus on osa sitä)

- ammatillinen erityisopetus, 1.8.2015; laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 21.8.2015 (aluehallintovirastoon voi tehdä valituksen päätöksestä)

- erityisopetus -> kun laki muuttuu tilastokeskuksen luokitus tulee muuttumaan (työstö alkaa ensi vuoden alusta olettaa Seija Eskola, hän korostaa pedagogisia syitä) -> koulutuksen järjestäjä määrittää erityiset opetus- ja opiskelujärjestelyjä -> KUKA toteuttaa erityistä tukea? Suunnitelmallisuus moniammatillisessa yhteistyössä ja työelämäyhteistyössä: aikajärjestelyt, ympäristöt, työskentelymuodot, menetelmät, materiaalit, (apu)välineet, teknologiset ratkaisut.

Olli-Poika Parviainen, kansanedustaja, hallintovaliokunnan jäsen (opettanut Tredussa maahanmuuttajaryhmiä)

Reforminäkymiä

- muutoksia: ammatillisen koulutuksen reformi ja rahoitus, 351 tutkinnosta noin 160:een

- megatrendit: työn muutos, digitalisaatio, robotisaatio -> muutokset kohdistuvat etenkin ammatillisen koulutuksen ammateihin

- osaaminen syntyy siitä, että opetetaan ja opitaan oppimaan

- negatiivisten keskeytysten kasvu todennäköisyä

- 190 miljoonan leikkaus vuoden alusta, 10 % leikkaus toiminnoista -> mistä leikataan? Leikkaukset tulevat olemaan tosi suuria.

- Kun tehdään yleisiä tutkintoja, miten turvataan yksilöllinen ohjaus? Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoisuus?

- Toisen asteen koulutus on osa elinvoimapalveluja eli ne todennäköisesti pysyvät kunnissa

- Aloituspaikkojen karsiminen? Miten käy aikuisille alanvaihtajille?

Kimmo Kekki, AEO, Luovi

Reformista

- Kokonaissäästöt 273 miljoonaa noin 15 % kokonaisrahoituksesta, lisäksi aikuiskoulutuksen leikkaus 70 miljoonaa

- yksi näyttöperusteinen tapa suorittaa tutkinto: järjestämisluvat -> vuoropuhelu -> suoritepäätökset (vahvistetaan rahoituksennperusteena olevat suoritteet tulevalle varainhoitovuodelle)

- OAJ: aito jatko-opintomahdollisuus turvattava. Kuka ottaa vastuun, jos YTO-aineiden opetus siirretään työmaalle?

- erilaisten oppimisympäristöjen ja oppimisratkaisujen, mm. digitaalisten oppimisympäristöjen laaja hyödyntäminen yksilöllisissä opintopoluissa

- tavoitteellista ja ohjattua oppimista työpaikoilla työelämälle ja opiskelijalle parhaiten sopivin tavoin

- erityisen tuen määrittely saattaa muuttua, valvonta tiukentua ja erityisopetusrahat oikeasti suuntautua oikeaan kohteeseen

- Tavoitteena saada yhä suurempi osa jatkamaan jatkokoulutukseen.

Kaija Peuna-Korpioja JAMK

Mistä puhumme, kun puhumme erityisopetuksesta?

- Reformi pakottaa määrittelemään, mitä on erityinen tuki /erityisopetus. 

- Erityisopetus: ennaltaehkäisevää vai korjaavaa? Painotus ennaltaehkäisevyydessä. Mikä "(rästi)pajojen" paikka on nykynäkökulmasta tai yksilöllisissä poluissa? 

Verkostoitumista

Mm. HDO/erityisopettaja Arja Isoaho, STAO: Jukka Pitkänen, Satu Suihkonen, Varia: Mirjami Rossi-Mäenpää (@vantaa.fi), Winnova: Taru Koskinentarukoskinen@gmail.com

Töölönlahden kirkkaus on vastapainoa tulevan reformin hämäryydelle (27.9.2016).

Oppimisen tuen kehittämispäivän pohdintoja

Osallistuin 12.9.2016 Stadin ammattiopiston erityisopetuksen verkoston oppimisen tuen kehittämispäivään. Päivästä virisi todella paljon pohdittavaa. Kehittämispäivä oli järjestetty lähinnä nuorten tutkintoon johtavaa koulutusta varten, mutta kysymyksenasettelut ovat kyllä samanlaisia on opiskelija nuori tai aikuinen.

Peruskysymys on se, miten erityisopettajan asiantuntemus saadaan mahdollisimman hyvin koko yhteisön käyttöön, miten oppimisen tuki järjestetään ja kohdentuu oikein. Erityisopettaja on muiden opettajien tukena poistamassa esteitä (esteettömyys, saavutettavuus) silloin, kun opinnot eivät etene. Näitä asioita korostivat Hanna Laurila (apulaisrehtori, kehittämistyöryhmän pj) ja Crister Nyberg (opetusviraston erityisopetusvastaava).

Oikeassa pomot ovat. Kun oppilaitoskulttuurissa on kymmeniä eri alojen käytäntöjä ja paljon sellaista asennetta, että erityisjärjestelyt ovat vaivalloisia tai turhia, haaste yksittäiselle asiantuntijalle on kova. Johdon tukea pidän perusedellytyksenä, yhdessä johdon kanssa erityisopetuksen asiantuntija voi vähitellen jalkauttaa erityistä tavalliseksi.

Minua mietityttää se, että HOJKSin syynä kohtaa 12 (muu syy) saa kovin paljon kritiikkiä. Niin kauan se on mielestäni validi, kun "muu syy" on olemassa eikä vanhaan luokitukseen loksahtava erityisen tuen peruste ole selkeä vaan sekotus kaikkea. Etenkin niin on monilla aikuisilla, joilla ei ole nuorena todettua tuen syytä (vaikka syytä olisi ollut) eivätkä he ole sitä saaneet (vaikka syytä olisi ollut). Pointti on se, että HOJKSiin on löydetty ne syyt, johon tuki suunnitellaan, oikeasti tuettavat asiat. Selvityskeinot ovat kuitenkin lähellä: Hojksattava on oman itsensä asiantuntija, syyt ja toimivat tukitavat kumpuavat hänestä. Meidän on vain mahdollistettava ne.

Kehittämispäivä oli kerta kaikkiaan opettavainen. Jälleen kerran se, että pääsi kuulemaan ja keskustelemaan kollegoiden kanssa käytännöistä ja toimintatavoista rauhoittivat riittämättömyyden tunnetta ja tarjosivat vinkkejä työskentelyyn. Monet miettivät samoja asioita, elävät kädestä suuhun, etsivät tukiratkaisuja lennosta ja pähkäilevät asiantuntijuuttaan yhteisössä ja sitä, miten sitä voi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. On tämä vaativa ja monipuolinen työnsarka!