Saavutettavuus ja digitaidot

 On juuri ilmestynyt selvitys vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikkataidoista. Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisempää on, että digitaidoissa on isoja puutteita. Osa jää taidottomana ulkopuolelle, syrjäytyy digitalisaatiosta.

Sari Valjakan selvityksestä voi tehdä sellaiset johtopäätökset, että on ilmeinen tarve koulutukselle, tilannekohtaiselle ohjaukselle ja tuelle. Selvityksen voi kiteyttää niin, että monille tietokone voi olla tuttu, mutta sovellukset ja hyödylliset sivustot ovat vieraita, samoin sopivat laitteet ja apuvälineet. Ohjausta niiden käyttöön ja yläpäätään niistä tietämiseen tarvitaan. Digipalveluihin siirtyminen ei todellakaan tarkoita sitä, että se helpottaisi kaikkien arkea, koska niitä kaikki ei kykene käyttämään itsenäisesti. 

Selvityksen perusteella osalle asiatekstien ymmärtäminen, lukeminen, kirjoittaminen ja asioihin keskittyminen oli hankalaa, ja siksi itsenäinen asiointi ei onnistu vaan siinä tarvitaan apua. Mahdollisuus kasvokkaiseen asiointiin ja neuvontaan on yhä tärkeää.

Osalle teknologia on tuttua, ja se helpottaa arkea, mutta silti moni toivoi ohjausta. Joskin sekin selvityksessä todetaan, että esimerkiksi mielenterveysongelmaiselle voi olla helpotus hoitaa asioita oman aikataulun mukaan kotona. 

Palveluiden saavutettavuutta kaikkiaan korostetaan: palveluiden tulee olla helppokäyttöisiä ja sellaisia, että palvelutavan voisi helposti valita (esimerkiksi puheella, kuvallisella yhteydellä tai kirjoittamalla). Jotta saavutettavuus varmistuu, pitäisi käyttäjien olla mukana suunnittelussa ja testaamisessa.

Vaikka selvitykseen osallistui vain 27 henkilöä, ei tulos mitenkään epäilytä minua. Opetuksessa teen toistamiseen samansuuntaisia huomioita. Jotenkin unohtuu se, että esimerkiksi selkokielen tarpeessa on puolimiljoonaa suomalaista. Sivustojen epäselvyys haittaa kaikkia. Jos verkkopalvelut suunnitellaan kaikille sopiviksi, kaikki hyötyvät. Joten saavutettavuusdirektiivin toimeenpano on enemmän kuin tervetullut.

Lähde

Valjakka, Sari. 2017. Näkökulmia vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikan ja digipalveluiden käyttöön. Aspa-selvityksiä 1/2017. https://www.aspa.fi/sites/default/files/Digitaalinen%20arki%20-selvitysprojektin%20loppuraportti%20%28ID%2043832%29.pdf

Erityisopetusajatuksia tältä päivältä

Yli puolet työpäivästä tein koonteja hyvinvoinnin koulutuspalveluiden opettajien vastauksista kysymykseeni, mitä yleisen tuen käytäntöjä heillä on. Vastauksia ei tullut rutkasti, mikä sekin on tulos. 

Se, ettei opettaja vastaa tuollaiseen kyselyyn, voi kertoa siitä, ettei koe toimivansa tukitoimissa tai ei tiedä, mitä yleinen tuki voi olla tai ei ehdi tai halua vastata. Tusina opettajista vastasi. Muutama tunnusti rehellisesti, ettei toteuta tukea. Jotkut sen sijaan luettelivat monenlaisia keinoja. Tiivistetysti keskeiset yleisen tuen käytännöt ovat

- keskusteluja, kannustusta

- aikataulujen rukkaamista

- kokonaisuuksien jakamista pienempiin osiin

- tehtävien ja käsitteiden selventämistä ja selkoistamista

- vaihtoehtoisten toteutuksien sopimista: suulliset ja toiminnalliset suoritukset

- kertaamista eri tavoin: yhdessä, pienryhmässä, yksilöllisesti

- havainnollistaminen kuvin, piirroksin, tekemällä, näyttämällä

- ohjaaminen tukipalveluihin.

Erityisen tuen toimintatavoissa on usein samoja asioita, mutta silloin on kyse pitkäkestoisesta ja systemaattisesta pedagogisesta tuesta ja järjestelyistä. On avartavaa ja tärkeää, että tiedän, miten kollegat mieltävät yleisen tuen. Siitä pääsee pureutumaan siihen, että tunnistetaan satunnaisen tukitoiminnan päälle systemaattisen erityisen tuen tarve.

Tänään (21.2.2017) Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitelmia oppimisvaikeuksista ja syrjäytymisriskeistä. Erityisluokanopettaja muistuttaa, että usein kyse on yksilön nähdyksi tulemisen puutteesta ja ulkopuolelle jäämisen kokemuksesta. Kirjoittaja pitää opettajien osaamisen kartuttamista keskeisenä keinona estää lasten ja nuorten syrjäytymistä. Asia koskee mielestäni myös aikuisia. "Parasta syrjäytymisen ehkäisyä on lasten ja nuorten kohtaaminen heidän omassa yhteisössään sekä yhteisöön kuulumisen, oman merkityksellisyyden ja aktiivisen toimijuuden vahvistaminen." 

Hero ry:n edustajat puolestaan kirjoittavat, että koulussa pitää opettaa oppimisen taitoja. Minua hämmästyttää, että yhä vielä tätä pitää peräänkuuluttaa, mutta oikeassa kirjoittajat ovat. Huomaan oppimisen taitojen puutteet päivittäin työssäni aikuisten kanssa. Herolaisten toiveena on: "Opetus sisältäisi muun muassa opiskelutekniikoiden ja lukustrategioiden harjoittelua sekä oppimisen apuvälineiden käytön ohjausta. Tästä ei olisi hyötyä pelkästään oppimisvaikeuksisille oppilaille vaan jokaiselle."

Päivän päätteeksi postista putkahti yhden aiheeseen liittyvän koulutuksen todistus. Olen taas muutamaa opintopistettä rikkaampi. Parasta on se, että olen myös erityisen tuen kehittämistyössä ottanut jonkin askeleen eteenpäin.