Töissä niin kuin muutkin: kehitysvammaisten työllistymisestä

Helsingin Sanomat (19.3) käsittelee artikkelissa "Parasta on oma raha" osatyökykyisiä. Esimerkiksi kehitysvammaisten työllistyminen on vaikeaa. Toisaalta tiedetään, että kehitysvammaisia voisi olla "oikeissa" töissä moninkertaisesti enemmän kuin nykyisin on. Kehitysvammaliiton mukaan työllistyneitä on noin 500. Helppoa työllistyminen ei ole.

Työllisyystilanne on nyt muutenkin huono, eivätkä työnantajat halua sitoutua työntekijään, joka vaatii tavallista enemmän perehdyttämistä. ”Samoista työpaikoista kamppailevat maahanmuuttajat, mielenterveyskuntoutujat, ja jopa korkeasti koulutetut ihmiset. Vaatimukset ovat hillittömät. Haetaan moniosaajia, sosiaalisia ihmisiä.”

YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen mukaan vammaisilla on oikeus tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Se ei vielä toteudu. Työkeskustyöskentely tai avotyötoiminta eivät ole palkkatyötä. Kehitysvammaiset harjoittelevat työkeskuksissa työelämätaitoja, mutta palkkatyö antaa palkan ja kontakteja "tavallisten" ihmisten kanssa. Artikkelissa tulee esille työvalmentajien merkitys työllistymisessä.

Työvalmentajat auttavat paitsi työpaikan tai sopivan työntekijän löytämisessä myös työssä alkuun pääsemisessä. Asiakkaat ovat esimerkiksi kehitysvammaisia. - -Kehitysvammaisten työllistymisen esteenä on, ettei työnantajilla ole tarpeeksi tietoa siitä, mistä osatyökykyisen henkilön voisi palkata. Mahdollisuus työvalmentajan apuunkaan ei ole kovin tunnettua.

HS-artikkelissa kuvataan hyvin, miten työvalmentaja on sekä kehitysvammaisen työntekijän että työnantajan tukena. Juttuun haastatellut työvalmentaja, työntekijä ja työnantaja selvästi puhaltavat yhteen hiileen. Harjoittelu ja  rohkaisu oli työn alussa tärkeintä, nykyisin työvalmentaja käy enää kerran kuussa kyselemässä, miten työ kaupassa sujuu. Kaupassa on myös nimetty yksi työkaveri tukihenkilöksi. 

Artikkelin perusteella työllistymisen esteenä on työnantajien tietämättömyys ja työvalmentajien vähyys, jotta kehitysvammaiset työllistyisivät nykyistä enemmän. 

Helsingissä työvalmentajia on 13. Lähes kaikilla heidän asiakkaillaan on oppimisvaikeuksia. He ovat useimmiten käyneet peruskoulun mukautetusti ja suorittaneet erityisammattitutkinnon. He työllistyvät lähinnä kaupan alalle, siivoamaan, toimistotöihin tai kiinteistöhuoltoon.

Erityisopettaja ja opiskelijat ohjaajina: opintokäyntiantia

Pääsin mukaan erityisammattioppilaitoksen päivään (7.3.2017), jossa lähihoitajaopiskelijat ohjasivat autismin kirjon telma-opiskelijoita ensiapurasteilla. Opiskelijoiden tavoite oli oppia projektityöskentelyä, ensiaputoimintaa ja asiakkaiden ohjaamista. Kokemus oli todella opettavainen: sain kokemusta näkövammaisten opiskelijoiden toiminnasta ja autismin kirjon opiskelijoiden kohtaamisesta.

Lähihoitajopiskelijat opiskelevat vammaistyötä. Osana vammaistyön ja yritystoiminnan opintoja he ovat tehneet projektisuunnitelman, toteuttavat suunnitelmaa ja arvioivat sitä. Projektisuunnitelman mukaan opiskelijat ohjaavat erityisryhmille ensiaputaitoja. He ovat jo aiemmin toteuttaneet projektin kehitysvammaisille opiskelijoille, nyt sama toteutetaan autismin kirjon nuorille telma-opiskelijoille.

Suunnitelmavaiheessa opiskelijat olivat käyneet tutustumassa tiloihin, joissa ohjaus tapahtui. Tämä on tärkeää, sillä osa opiskelijoista on näkövammaisia. Paikkojen tutuksi tuleminen on siten tärkeää.

Suunnitelmiin kuuluin myös se, että opiskelijat käyvät etukäteen tutustumassa telma-ryhmään. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska telma-ryhmän ohjelmaan oli tullut muutos. Tämä opetti opiskelijoille sitä, että suunnitelmiin tulee yllättäviä muutoksia, joihin pitää sopeutua.

Projektiin kuuluu kolme ohjauskertaa. Eilen oli ensimmäinen kerta, jonka perusteella tunnelmat ryhmässä vaihtelivat. Kaikki ei ollut mennyt nappiin.  Ennen tämänpäiväistä toista projektikertaa opettaja keskusteli ryhmän kanssa palautteesta ja tsemppasi toiseen projektikertaan. Tässä auttoi myös se, että eilen telma-opiskelija oli palautteeseen kirjoittanut kysymyksen: mikä on mieluisinta ensiapukurssin osioiden vetämisessä? Yhteisessä keskustelussa opiskelijat vastasivat palautekysymykseen näin:

- Kivointa on, kun ihmiset osallistuu.

- On kiva nähdä opiskelijoita ja tutustua telma-opiskelijoihin.

- Mulle mieluisinta on että saa jakaa tietoa.

Opettaja vastasi myös:

- Tehän kehitytte aivan valtavasti ohjaajataidossa, siinä, miten rakentaa tällainen kokonaisuus ja saada ihmiset mukaan osallistumaan. Onnistuitte eilen hienosti siinä, mitä on toisen ihmisen ohjaaminen ja opettaminen.

Opiskelijat keskustelivat myös siitä, ovatko autismin kirjon opiskelijat helpompia vai vaikeampia ohjattavia kuin kehitysvammaiset. Opiskelijoiden mielestä autismin kirjon ohjattavat olivat helpompia kuin kehitysvammaiset, joita opiskelijat ohjasivat syksyllä. Opettaja kertasi vielä sitä, miten kohdataan autismin kirjon opiskelijoita.

Tämän pohjustustunnin jälkeen siirryimme telma-ryhmään. Päivän esiapurastien aiheena olivat 
1) palovammat ja kolmioliinan käyttö 
2) hätäpuhelu 
3) kehonhallintapeli, jonka opiskelija oli tehnyt yhdessä opiskelijamentorin kanssa.

Palovammoista ensin kerrottiin, sitten harjoiteltiin rasvalaastarin ja siteen sitomista sekä kolmioliinan solmimista.

Harjoiteltiin hätäpuhelun soittamista dramatisoidun tilanteen avulla.

Kehonosia tunnistettiin opiskelijan tekemän pelin avulla - ohajustilanne oli osallistava.

Lähihoitajaopiskelijoita oli viisi, ja heistä jaettiin kolme ryhmää. Joka ryhmällä on yksi rasti, jossa telma-opiskelijat kävivät pienryhmissä. Telmalaisissa joku kommunikoi kommunikaattorin avulla, joku oli mutisti, muutama kommunikoi avoimesti, suuri osa vältti kontaktia. Silti lähihoitajaopiskelijat onnistuivat ohjauksessa hyvin ja saivat aikaan vuorovaikutusta.  

Koska yhdellä sokealla opiskelijalla oli opaskoira, myös koiran läsnäolo tehosti vuorovaikutusta. Moni telmalainen uskalsi silittää koiraa – ja hymy kasvoilla oli leveä. Vuorovaikutusta!

Autismin kirjon ryhmässä oli kommunikaatiota tukevia välineitä, ja ryhmässä harjoitellaan monin tavoin sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikututusta.

Monista opeista on mielestäni ohjeeksi kaikille:

Oli etuoikeus olla seuraamassa, sitä, miten hienosti opettaja valmensi ja kannusti opiskelijoitaan ja miten opiskelijoiden varmuus kontaktiin lisääntyivät ja ohjaustaidot karttuivat. Lisäksi autismin kirjon telma-opiskelijoiden osallistuminen opetti rutkasti siitä, miten kommunikointi ja osallistumista voidaan rohkaista. Tällainen on toiminnallista, työelämälähtöistä ja integroivaa toimintaa parhaimmillaan.

Saavutettavuus ja digitaidot

 On juuri ilmestynyt selvitys vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikkataidoista. Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisempää on, että digitaidoissa on isoja puutteita. Osa jää taidottomana ulkopuolelle, syrjäytyy digitalisaatiosta.

Sari Valjakan selvityksestä voi tehdä sellaiset johtopäätökset, että on ilmeinen tarve koulutukselle, tilannekohtaiselle ohjaukselle ja tuelle. Selvityksen voi kiteyttää niin, että monille tietokone voi olla tuttu, mutta sovellukset ja hyödylliset sivustot ovat vieraita, samoin sopivat laitteet ja apuvälineet. Ohjausta niiden käyttöön ja yläpäätään niistä tietämiseen tarvitaan. Digipalveluihin siirtyminen ei todellakaan tarkoita sitä, että se helpottaisi kaikkien arkea, koska niitä kaikki ei kykene käyttämään itsenäisesti. 

Selvityksen perusteella osalle asiatekstien ymmärtäminen, lukeminen, kirjoittaminen ja asioihin keskittyminen oli hankalaa, ja siksi itsenäinen asiointi ei onnistu vaan siinä tarvitaan apua. Mahdollisuus kasvokkaiseen asiointiin ja neuvontaan on yhä tärkeää.

Osalle teknologia on tuttua, ja se helpottaa arkea, mutta silti moni toivoi ohjausta. Joskin sekin selvityksessä todetaan, että esimerkiksi mielenterveysongelmaiselle voi olla helpotus hoitaa asioita oman aikataulun mukaan kotona. 

Palveluiden saavutettavuutta kaikkiaan korostetaan: palveluiden tulee olla helppokäyttöisiä ja sellaisia, että palvelutavan voisi helposti valita (esimerkiksi puheella, kuvallisella yhteydellä tai kirjoittamalla). Jotta saavutettavuus varmistuu, pitäisi käyttäjien olla mukana suunnittelussa ja testaamisessa.

Vaikka selvitykseen osallistui vain 27 henkilöä, ei tulos mitenkään epäilytä minua. Opetuksessa teen toistamiseen samansuuntaisia huomioita. Jotenkin unohtuu se, että esimerkiksi selkokielen tarpeessa on puolimiljoonaa suomalaista. Sivustojen epäselvyys haittaa kaikkia. Jos verkkopalvelut suunnitellaan kaikille sopiviksi, kaikki hyötyvät. Joten saavutettavuusdirektiivin toimeenpano on enemmän kuin tervetullut.

Lähde

Valjakka, Sari. 2017. Näkökulmia vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikan ja digipalveluiden käyttöön. Aspa-selvityksiä 1/2017. https://www.aspa.fi/sites/default/files/Digitaalinen%20arki%20-selvitysprojektin%20loppuraportti%20%28ID%2043832%29.pdf