Lukivauva: tutkimushanke

Sosiaalinen media mahdollistaa tiedon lähentymisen. Esimerkkinä tarjoan Lukivauva-tutkimushanketta: https://lukivauva.com/. Säännöllisesti päivittyvästä blogista voi seurata tutkimushankkeen etenemistä. Tämä on tervetullutta popularisointia ja avoimuutta. 

Lukivauva-seurantatutkimuksessa on jo 200 vauvaa. Heidät testataan vauvana, 2-3-vuotiaana ja kouluiässä. Mukana on lukivaikeusperheitä ja verrokkeina "tavallisia". Seurantatutkimuksessa tarkastellaan lukivaikeusperimän vaikutusta kielelliseen kehitykseen.

Hankkeessa tehdään myös aikuistutkimusta. Siinä selvitetään, mitä lukiessa aivoissa tapahtuu. Lisäksi selvitetään lukivaikeuteen liittyviä pulmia. Tässä tarkoituksena on kehittää kuntoutusmenetelmiä. Tämä on hyvä uutinen!

Tieto on tärkeää. Mielenkiinnolla seuraan hankkeen etenemistä.

Lukivaikeudesta tubettajaksi

Niilo22 on nimimerkki suomalaiselle YouTube-suosikille. Yli kolmekymppinen "Niilo" julkaiseen videoita tavallisista sattumuksista sen kummemmin käsikirjoittamatta tai editoimatta. Hän on julkaissut 8000 videoita ja tilaajia on yli 23 000.

Perusjuttu "Niilon" videoissa on hänen lukivaikeutensa. Videohittejä ovat väärinlukemiset, jotka kouluaikana olivat häpeän aihe.

”Se oli sellaista takkuilua se lukeminen, kaikki nauroivat, eikä opettajakaan kannustanut. Siitä ne negatiiviset palautteet nytkin tulevat, lukihäiriöstä. Että sille naureskellaan sitten.”

Aika masentavalta kyseinen kommentti kuulostaa. Koulussa (tai parikymmentä vuotta sitten ko. oppijan kouluaikoina) suhtaudutaan lukuvirheisiin pilkaten, ja sosiaalisen median huutelukulttuurissa näemmä sama meno jatkuu.

 "Niilo" ei oppinut kouluaikoina erottamaan kirjaimia toisistaan eikä kertotaulua, eikä koko koulunkäynti maittanut. Hän jäi luokalleen ja hänet siirrettiin mukautettuun opetukseen, mutta äiti arvelee, ettei erityisopetuksessa paneuduttu "Niilon" ongelmiin. Sittemmin "Niilo" opiskeli levyseppähitsaajaksi ja kävi armeijan, mutta töitä ei ole löytynyt.

Miten ihmeessä Mikael Kosola ei saanut peruskoulusta apua ja sujuvaa lukutaitoa? Hän istui kuitenkin kymmenen vuotta maailman parhaaksi väitetyn koulun penkeillä.

"Niilosta" inspiroiduin (15.4.2016) Helsingin Sanomien artikkelin perusteella, jossa haastateltiin myös Niilo Mäki Instituutin Heikki Lyytistä, joka vakuuttaa, että nykyisin lukivaikeus tunnistetaan ja kirjaimien tunnistusongelmiin auttaa Lukikar-peli. Sen jälkeen lukikuntoutuksen perusta on LUKEMINEN, eli lukutaito paranee vain lukemalla. Siten mekaanisiin lukemisen vaikeuksiin tulee helpotusta ja myös lukemisen sisältö alkaa valjeta. Monen lukemisen vaikeuden takan on siten valikoiva lukemattomuus.

Lyytinen jättää mainitsematta erilaisten lukemisen strategioiden harjoittelemisen ohjauksessa. Muuten olen täysin Lyytisen kannalla siihen, että lasten ja nuorten lukemisen väheneminen on vakava ongelma. Oppimisvaikeuksiset eivät hankalia asioita vältellen edisty, sillä harjaantuminen on A ja O. 

Myös kotimaiset kirjailijat ovat huolissaan nuorten lukemisen (ja kirjoittamisen) tasosta, sillä he yhä useammin saavat tutkielmiaan tekeviltä tökeröitä kirjeitä, josta paljastuu, ettei kirjeen kirjoittajia huvita lukea kyseistä kirjaa vaan kyselevät kirjailijalta juonesta ym. (HS 14.4.2017).

Takaisin "Niiloon", joka on tyyppiesimerkki siitä, miten puutteelliset taidot ovat vieneet paljon puhuttu nuorten miesten syrjäytymiskierteeseen eli työttömyyteen ja alkoholin suurkulutukseen. Nyt on "Niilon" elämässä valoa näkyvissä: videointiharrastus ja tukityö kierrätyskeskuksessa. Lisäksi lukemiseen harjaantuminen on käynnistynyt.

Nyt ei mene enää kaljaa. Elokuvia voi kyllä mennä monta päivässä. Siitä on ollut se hyöty, että lukeminen alkaa sujua koko ajan paremmin. Tekstitykset menevät välillä ohi liian nopeasti, mutta niitä sinnikkäästi lukemalla lukihäiriö on kuitenkin alkanut antaa periksi. 

Kummasti Lyytinen hellii ajatusta suomen kielen helppoudesta ja äänne-kirjainvastaavuudesta, vaikkei se ihan itsestäänselvyys ole.

Lähde

Lukihäiriöinen nuori jäi ilman apua ja sitten ilman töitä – nyt Niilo22 on aikamies ja Youtube-tähti, joka lukee ylpeänä videoillaan, vaikka väärin menisi

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005170071.html?share=de72b0cb6dd47a2d6408ec0a28ccf45e

Kuulolla

Kuulolla on oppimateriaali, jossa kuuloaistimusten avulla opetellaan monenlaisia asioita. Esimerkiksi tehtävissä voi opetella nimeämistä ja syy-seuraussuhteita. Lisäksi voi opetella tukiviittomia. 

Materiaalissa on ääniä, kuvia, videoita sekä tehtäviä, jotka perustuvat edellisiin. Materiaalissa on myös selkotarinoita, joihin oppija voi keksiä lopetuksen. Esittelyteksti avaa materiaalin monipuolisuuden:

Uuden Kuulolla-materiaalin avulla on tarkoitus tutustua ihmiseen, arjen toimintoihin ja eläinympäristöihin eri aistikanavia hyödyntämällä ja vuorovaikutukseen innostamalla. Oppiminen tapahtuu yli 130 äänitehtävän, kopioitavan kuvan ja viittomavideon avulla, joissa käsiteltäviä teemoja ovat mm. keho, tunteet, koti, kaupunki, eläimet, ammatit, harrastukset ja ajan käsitteet.

Kuulolla sopii varhaiskasvatuksesta nuoriin aikuisiin. Näin materiaalin tuottaja Maiju Mäki vakuuttaa. Minua kiinnostaa materiaalin käyttökelpoisuus nuorten aikuisten erityisopetuksessa ja maahanmuuttajien suomen kielen opiskelussa. 

Lyhyen esittelyn perusteella kiinnostuin kovasti, mutta pitäisi päästä tutustumaan materiaaliin kunnolla. Huhtikuun lopulla osallistunkin tilaisuuteen, missä Mäki kertoo tarkemmin oppimateriaalikokonaisuudesta. Ehkä pääsen sitä kokeilemaan.

Diagnosoinnin varjoista

Hätkähdin Helsingin Sanomien artikkelia, jossa kerrottiin Poikien Puhelimesta. Jutussa haastateltiin vapaaehtoistyönään puhelimen päässä päivystävää Joonas Kekkosta.

Kekkonen on huomannut, että pojilta ja nuorilta miehiltä puuttuu tietoa. Tiedonkeruu lukemalla jää vähälle, ja askarruttavia asioita selvitetään YouTube-videoiden avulla. Niiden tieto ei ole aina kuranttia, ja poikien pulmat seksuaalisuuteen, seksiin tai mielenterveyteen liittyen menevät solmuun.

Kaiken tämän edellisen ohella mielenkiintoni kohdistui siihen, mitä Kekkonen on huomannut oppimisvaikeuksien diagnosoinnista. On luonnollisesti hyvä, että entistä paremmin ongelmat diagnosoidaan ja vaikeudet saavat nimen. Se esimerkiksi helpottaa monesti huonommuuden tunnetta. Diagnosointi ei riitä, ja ennen kaikkea: sen taakse ei saa mennä.

Kekkonen on huolissaan nuorista, jotka jättävät tekemättä sen varjolla, että hänellä on jokin diagnosoitu oppimisvaikeus. Diagnoosi heitetään selitykseksi, ja sen varjolla ollaan ponnistelematta. Kekkonen korostaa nimenomaan sitä, että ponnistelua ja sitkeyttä tulisi sitä suuremmalla syyllä harjoittaa. Yhteiskunnassa ei pärjää vetäytymällä ja kieltäytymällä.

Artikkeli piti miettimään erityisopetuksen osuutta asenteiden muokkaajana. Toivon totisesti, että erityisopettajien kannustava ja rohkaiseva ote rakentaa yritteliäisyyttä ja sinnikkyyttä - eikä päinvastoin. On hyvä, että osaamistaan voi osoittaa monella tavalla, mutta ei saa ohittaa sitä, että myös niitä asioita pitää harjoitella, jotka ovat hankalia. Vain niin kehittyy.

Ajattelen etenkin lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia. On todellinen karhunpalvelus, jos lukivaikeuksinen voi aina tehdä luku- ja kirjoitustehtäviä toisin kuin noita taitoja harjaannuttaen. Nyky-yhteiskunnasssa ei (vielä) voi selvitä ilman niitä taitoja. Eli kaikki strategiset konstit käyttöön, jotta vaikeita asioita jaksaa yksi sun toinen prepata.

Positiivinen pedagogiikka voi olla yksi keino löytää itsestään hyvä sinnittelijä.

Lähde:

Poikien puhelimessa jopa 9-vuotiaat kysyvät raiskauksista – Joonas Kekkonen kuuntelee poikien julmimmatkin jutut. HS 6.4.2017.
http://www.hs.fi/elama/art-2000005157259.html?share=0891f698914fd51857bf10e34ba91e2c

Lamppu päässä

Aika ajoin ilmestyy tutkimuksia ja lehtijuttuja kaunokirjallisuuden lukemisen eduista (mm. Runo sytyttää lampun päässä, HS 24.11.2016). Esimerkiksi runojen lukeminen toimii itsehoitokirjallisuutta tehokkaammin oman elämän kysymysten käsittelyssä. Luetun monitulkintaisuus aktivoi aivoja ja omaelämäkerrallista muistia, joten muistojen ja tunteiden käsittely käynnistyy. Lisäksi uppoutuminen kirjallisuuteen, esimerkiksi runoihin, lisää psyykkistä hyvinvointia. 

Ihmissuhdetyössä työskentelevien on tarpeen reflektoida kokemuksiaan, ja siihen kaunokirjallisuus auttaa. Johtopäätökseni on siis, että kirjallisuusharrastus ruokkii positiivisesti työtä. Se antaa perspektiiviä ja työkaluja oman työskentelyn arviointiin ja kehittämiseen. Lamppu päässä voi syttyä, kun omaan toimintaan heijastaa fiktion kuvaamia asioita. 

Koska kirjallisuuden on todettu kehittävän keskittymistä, kielen ja ajattelun taitoja sekä ematiakykyjä, kannattaa lukea itse ja suositella sitä myös muille, myös opiskelijoille. Jokaiselle löytyy jotakin selkokirjoista ja äänikirjoista paksuihin proosaopuksiin. 

Itse olen lukuharrastaja. Harrastus on antanut rutkasti eväitä elämään, siksi sitä suosittelee mielellään muillekin. Kerron esimerkin viimeisimmästä lukukokemuksesta ja sen virittämistä erityispedagogiikka-ajatuksista.

Katja Kallion romaani Yön kantaja (Otava 2017) kertoo oikeasti eläneestä Amanda Aaltosesta (1864-1918), mutta fakta vain häilyy taustalla, romaani upottaa päähenkilön keksittyihin kokemuksiin. Ammatillisesti voi tulkita, että Amandalta voisi diagnosoida ADHD:n, Aspergerin, tunne-elämän ja mielenterveyden häiriöitä. Amanda on levoton, aistiyliherkkä, sopeutumaton ja impulsiivinen. Ympäristö ei kestä erilaisuutta, ja Amanda suljetaan parikymppisenä loppuiäksi eristyksiin Seilin saarelle.

Romaanista voi peilata suhtautumista erilaisuuteen, käsityksiä siitä ja "hoitomuotoja" tähän päivään, nyky-yhteiskuntamme ja omaan suhtautumiseen. Romaanin avulla pääsee "erilaisen" tunteisiin, aistielämyksiin, ajatteluun ja kokemuksiin. Voi vaikka leikkiä ajatuksella, miten nyt amandoille käy: diagnosoidaanko heidät ajoissa, miten erityispedagogisin toimin tuetaan ja ohjataan, miten he löytävät paikkansa yhteiskunnassamme?

Kaikki kertomani on romaanin ajattelua inspiroivaa puolta. Ei voi unohtaa romaanin tunne- ja tunnelmaviritystä. Yön kantaja kerrotaan rakenteeltaan ja kieleltään taiturimaisesti, tunteita koskettaen, jopa kourien. Opetuksesta ja ohjauksesta usein parhaiten jää mieleen elämys ja tunne, niin myös kirjallisuudesta. Sillä on merkitystä. 

Eikä sovi unohtaa kirjallisuuden yhtä puolta, ajanvietettä ja irti arjesta -aspektia.

"Lukiessaan hän unohti päällään raskaana retkottavan ajan."

Erityisopettajan matkassa: opintokäyntiantia

Olin erityisammattikoulun ammatillisen erityisopettajan Eeva-Liisa Talvelan matkassa, kun hän opetti ja ohjasi tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoita. Käynnissä oli projekti, jossa opiskelijat olivat suunnitelleet toiminnallista ensiapuopetusta telma-ryhmälle. Sain seurata projektin toteutusta. 

Ennen opetusta juttelin erityisopettajan kanssa hänen työstään. Juttuni kirjoitin haastettelutyyliin eli vastaukset kutakuinkin Eevan sanoin.

Eeva on hoitoalan ja vammaistyön opettaja sekä ammatillinen erityisopettaja. Hänellä on monta vuotta työkokemusta telma-opettajana, nyt hän on erityisammttioppilaitoksen ammattiopettajana ja ammatillisena erityisopettajana.

 

Minkälaisia erityisopiskelijoita on ryhmässäsi?

Opetusryhmissäni on näkö- ja kuulovammaisia ja opiskelijoita, joilla on mielenterveysongelmia sekä opiskelijoita, joilla on muita oppimisvaikeuksia, ja joillakin äidinkieli on muu kuin suomi. Opiskelijat opiskelevat ammattiin, ja jokaisella on omat haasteensa opiskelun etenemisessä.

Opettajan näkökulmasta oma ryhmä on se, jonka opiskelijoiden hojks-vastuussa olen. Tammikuussa aloitti kaksi opiskelijaa, kolme viime syksynä aloittanutta ja sen lisäksi on kymmenen muuta, jotka opiskelevat eri vaiheissa. Lisäksi kaksi valmistui jouluna. Opiskelijoillani on erilaisia erityisopetuksen syitä.

Mitkä ovat keskeisiä toimintaperiaatteita?

Yksilölliset polut ovat elinehto. Ohjaajan täytyy löytää sopivia reittejä, jotta opinnot etenevät. Opetussuunnitelma on oleellinen pohja, toimintasuunnitelma, ja siihen sovitetaan hojksien yksilölliset opiskeluohjelmat.

Mielenterveysongelmia on todella monella opiskelijoilla. Jokainen on otettava yksilöllisesti huomioon ja suunnitelmat tehdään todella henkilökohtaisesti. Opettajan ymmärtäväisyys on kaiken pohja. Poissaoloista ei voi jauhaa vaan sanoa, miten ihanaa nähdä, kun tulet kouluun. Pitää usein tekstailla viestejä: mitä sinulle kuuluu, kuinka voit.

Vain välittäminen on tärkeää ja sen ilmaiseminen. Kun opiskelija tänne tulee, se on timanttihetki. Opiskelijalle voidaan tehdä jaksamissuunnitelma yhdessä hänen kanssaan. Esimerkiksi yhden opiskelijan kanssa etsimme ratkaisua matikan ongelmaan, ja keskustelussa hän keksi itse ratkaisun. Aikaa, anna opiskelijoille aikaa. Ja pidät heihin yhteyttä. Heitä ei saa jättää yksin.

Mitä muuta opiskelijoiden erilaiset haasteet edellyttävät opettajalta ja opetukselta?

Joukossa on sokea opiskelija ja opiskelijoita, jotka näkevät huonosti. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa näkövammaisia opiskelijoita auttavat kaikki apuvälineet kuten ruudunlukuohjelmat. Opintoja ei ole tarve mukauttaa. Vahvuuksia on enemmän kuin haittoja: opiskelijoilla on sellaisia kohtaamisen taitoja, joita näkevät eivät saavuta ollenkaan - kaikki esteettiset ja eettiset elementit ovat kohtaamisessa läsnä! 

Opettajana unohdan vallan, että opiskelijoilla on kuulo- tai näkövammoja - se on luonnollinen olotila. Verkkomateriaalit ovat esteettömässä muodossa. Jos joukossa on kuvioita, sanallistan kaiken tarkkaan. 

Kuurojen opiskelijoiden tulkin otan huomioon, varmistan, että hän pysyy mukana. Tauottaminen on oleellisen tärkeää, ja tulkilta saan palautteen, onko tahti ollut sopiva.

Kun opetustyössä on mukana muita tukihenkilöitä, yhteystyön hiominen on tärkeää. Esimerkiksi yhteistyö tulkin ja viittomakielisen avustajan kanssa on sellaista, että roolit pitää selvittää. Opettaja opettaa, tulkki tulkkaa ja avustaja avustaa.

Arjessa nämä kaikki asiat oppii, ei näistä ole oppikirjaa. Asiat on kuitenkin tärkeää sanoa ääneen. Kun olin telma-opettajana, tein paljon yhteistyötä ohjaajan kanssa. Ohjaajan vammaiskäsitys voi olla erilainen, joten yhteistyön hiominen on ensimmäinen haaste. Esimerkiksi telma-opetuksessa teimme niin, että ohjaajan rooli purettiin auki. Siitä tehtiin yhdessä opas.

Yhdessä opiskelijoiden kanssa on tehty myös telmaan ohjaajan opas työelämään valmentautumiseen. (Kirjoittajan huomio: tuossa oppaassa on paljon kenelle tahansa sopivaa asiaa: katso seuraavat kuvat.)

Minkälaista muuta yhteistyötä teet?

Eeva on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi työvalmentajan kanssa. Esimerkiksi jos käy ilmi, ettei opiskelijalle olekaan mahdollista valmistua tutkintoon johtavasta koulutuksesta, on työvalmentajan avulla löytynyt toinen väylä. Myös opon kanssa yhteistyö on tosi tärkeää. Sitten on kuraattori, terveydenhoitaja ja opintosihteerit.

Kaikkea ei tarvitse itse osata, täällä on esimerkiksi telma-opettajia, jonka puoleen voi kääntyä. Sitten on verkostot, joita on kertynyt elämän varrelta, esimerkiksi opiskelukavereita erityisopettajaopintojen ajalta. Opo on avainasemassa, ja monessa opiskelija-asiassa on  mukana kuraattori, terveydenhoitaja ja opintosihteeri.

On ollut myös välillä mahdollista ostopalveluina saada opiskelijalle konsernista psykologin, erilaisten terapioiden ja työvalmentajien palveluita. Lisäksi meillä on tukiopetusta ja tukiopettajien kansa olen yhteystyössä. Eniten tukiopetustarvetta on matematiikassa. Eli monenlaista yhteistyötä on.

Mikä sinusta on tärkeintä ammatillisen erityisopettajan työssä?

Ei saa hermostua eikä provosoitua. Pitää pysyä rauhallisena. Sanoja olen vähentänyt. Selkeys ja selkokielisyys alkaa tulla luonnostaan. Liudentamiseen pitää olla tatsi, sisältöä on oltava vaikka helposti.

Sekin on monen stressaavan opiskelijan kanssa tärkeää, ettei juututa, vaan mennään seuraavaan asiaan. Ilmapiirin täytyy olla sellainen, että opiskelija voi aina pyytää apua. Positiivinen vire vaikuttaa ilmapiiriin. Kiittäminen ja kannustaminen tulevat ensimmäisenä.

Toisto ja toisto  - se on oleellista. Olen vakuuttunut, että kaikessa opetuksessa pitää toistaa, siitä seuraa syväoppimista. Pitää malttaa odottaa. Ja mallintaminen vaikuttaa siihen, että opettajan mallia voi opiskelija soveltaa omassa toiminnassa. Esimerkiksi kun opiskelijani nyt ohjaavat telma-opiskelijoita, he ovat huomanneet, että voi toimia ohjaajana niin kuin Eeva on toiminut heidän kanssaan – niin sanoi juuri yksi opiskelija ja olin siitä todella iloinen.

Joustavuus on tärkeää. Suunnitelmat opsin mukaan ovat tarkat, mutta mitä tehdään milläkin kerralla, se pitää soveltaa tilanteen mukaan.

Lovit-vuorovaikutusmalli sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sovellan sitä opetuksessani: läsnäolo, odottaminen, vastaaminen, ilmaisun mukauttaminen ja tarkistaminen.

(Ks. LOVIT-periaatteista video tai esittely Oiva-mallista.)

Mistä iloitset työssäsi?

Opiskelijan edistysaskeleiden huomaaminen on ilo. Ja se, kun sen voi opiskelijalle sanoa ja osoittaa.

Olet myös Taitaja Plus -toiminnassa. Mitä se tarkoittaa?

Työni hieno puoli on se, että voi olla monessa mukana. Olen ollut valmentamassa opiskelijoita Taitaja-kisoihin, koska nämä valtakunnalliset ammattitaitokilpailut ovat toukokuussa Helsingissä. Meillä on kaksi paria, jotka ovat mukana tänä keväänä Taitaja Plus -kisojen finaalissa. Taitaja Plus on kilpailusarja erityisopiskelijoille. Olemme harjoitelleet kisatehtäviä, ja nyt on haussa henkinen tsemppari. Suunnittelemme myös työparini kanssa kisatehtäviä.

On hieno nähdä kisaparien osaamisen kehittyminen. He oppivat toisiltaan ja ammattitaito kasvaa koko ajan. Viimeksi toinen pari huomasi toisen parin toiminnasta, että suunnitelmien tekoa pitää kehittää.

(Kirjoittajan huomio: Eevan opetuksen ja ohjauksen seuraaminen oli todella antoisaa. Opettajan tilannetajuisuus, positiivisuus, reagointiherkkyys, kannustavuus ja yksilöllinen huomioonottavuus oli esimerkillistä.)

Mielenterveys ja erityinen tuki: pohdintoja

Pohdin tässä opiskelijoiden mielenterveysongelmia ja niiden kanssa opiskelusta selviämistä. Teen pikakatsauksen Mielenterveysseuran materiaaleihin ja sen jälkeen kerron omista havainnoistani. Mielenterveyteen liittyen olen jo postannut opettajan työssä huomioon otettavia asioita tämän linkin jutussa. Oppimisvaikeuksien ja päihdeongelmien asioita esittelen toisessa postauksessa. Mielenterveyspalveluista on selkeä sote-ministeriön tekemän koonti. 

Mielenterveysseurasta apua opettajan osaamiseen ja opiskelijoiden kohtaamiseen

Suomen mielenterveysseuran sivusto on todella monipuolinen – informatiivinen ja kokemuksellinen. Pääsivun alaotsikossa Mielenterveysosaaminen on käyttökelpoista tietoa myös nuorten ja aikuisten opettajille. Esimerkiksi keskustelun avaukseksi sopii osuus Kuinka voit? 

Materiaaleissa on esimerkiksi Hyvän mielen talo, joka sopii erityisopettajalle puheeksi ottamisen välineenä, keskustelun ja nuoren tilanteen aktiivisen kuuntelun keinona. 

Nuoren mielen ensiapu on mielestäni pakollinen kaikille kasvattajille ja opettajille; tietopaketit ovat havainnollisia ja niiden avulla voi ohjata eteenpäin. Myös monikulttuurisuus otetaan huomioon.

Kaikille sopivat hyvinvointia tukevat harjoitukset. Mielenterveysseuran sivuilla on useita mindfullnes-harjoitteita. Olen kokeillut itse muutamaa (en vielä opiskelijoiden kanssa). Tietoinen läsnäolo kehittää keskittymistä ja auttaa rauhoittumaan.

Opin kohtaamisista 

Parikymmentä vuotta tuki- ja ohjaustyössä toimineena tiedän, että psyykkinen jaksaminen ja hyvinvointi on perusedellytys oppimiselle ja opiskeluun liittyvien paineiden kestämiselle. Kerron muutaman askarruttavan esimerkin. Opiskelijoilla on ollut diagnosoidusti ja ilman masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, sosiaalisten tilanteiden pelkotiloja, peliriippuvuutta, syömishäiriöitä, biopolaarisia persoonallisuushäiriötä jne.

Lisäksi on todella usein käynyt ilmi, että opiskelijalla on ADHD-diagnoosi, mutta hänellä siihen liittyen tai sitä monimutkaistamassa esimerkiksi jo lapsen diagnosoitu vaikea masennus. Myös monesti lukivaikeus tuottaa mielenterveysongelmia: pärjäämättömyys masentaa, kun oppiminen tuottaa vaivaa, ponnisteluja ja usein epäonnistumisia.

Esteet haittaavat näkemästä mahdollisuuksia.

Ikävimpiä ovat olleet tilanteet, joissa opiskelu on laukaissut esimerkiksi voimakkaat ahdistusreaktiot tai paniikkikohtaukset. Todennäköisesti on niin, että epäonnistumisen kasautuminen on katkaissut jo muutenkin kuormittuneen kamelin selän. Käy ilmi, että opiskelija suoriutuu beetasalpaajien turvin, koska ei ole saanut tiettyä koetta kahdeksan yrityksen jälkeenkään. Silloin olen nopeasti tullut väliin, ja opiskelijalle on suunniteltu koesisältöjen tukiopetus pieninä paloina ja suulliset suoritukset pienin osin opettajan kanssa keskustellen.

Joillekin opiskelu on itsessään kuntouttavaa: he kuuluvat jonnekin, he ovat yhteydessä muihin. Joitain taas ryhmätilanteet ahdistavat. Jokaisella on akileen kantapäänsä mutta myös pärjäämispisteensä. Oppimisen tukena en ole terapeutti, mutta ohjaukseni ja tukeni voi olla terapeuttista, jos se tukee opiskelijan voimaantumista ja opintojen etenemistä.

Olen koettanut pitää ohjenuorana sitä, että tuen opiskelua ja kuuntelen, kun opiskelija haluaa avautua. Ratkaisuja haen aina opiskeluun liittyviin pulmiin, etsimme oppimisympäristöön sopivia ja opiskelijan yksilölliseen oppimiseen liittyviä keinoja. Tärkeää on, että varmistan, että opiskelija saa apua ja hoitoa ammattilaisilta tai oppilaitoksen opiskelijahuollon ammattilaisilta.

Viimeisen vuoden aikana on jäänyt monta opiskelijaa mieleeni mielettömien voimavarojen takia. Heillä on monet diagnoosit ja elämäntilannehaasteita. Silti he ponnistelevat opiskeluissa ja pitävät pelkästään pelastukselta tuntuu se, että HOJKS on tehty. He kokevat, että sen ansiosta heillä on varmistus: ryhmänohjaajaan voi olla yhteydessä, hän tietää nyt mistä on kyse; suorituksia voi ajoittaa ja osittaa, suorittaa suullisesti ja toiminnallisesti.

Valoa on näkyvissä: autetaan näkemään se.

Yksi opiskelija on joutunut muuttamaan suunnitelmaa moneen kertaan muun sairastelun ja masennuksen vuoksi: opiskelija tietää, että ryhmänohjaaja seisoo aina hänen tukenaan ja etsii ratkaisuja (ja konsultoi minua). Työvaltainen ja toiminnallinen oppiminen työssä oppimissa vie opintoja eteenpäin. Varma työpaikka odottaa, kunhan vain oppimistehtävien haasteet ylitetään.

Toinen opiskelija tietää, että hän alakulon tultua hän vajota pariksi päiväksi sänkyyn eikä kykene sieltä nousemaan, mutta hän aina nousee sieltä läheisten ja koulun tuen avulla. Ryhmänohjaaja tietää tilanteen ja ottaa huomioon sen opintojen etenemisessä. Opiskelija on myös kokenut, että chatti-terapiakokeilu sopii hänelle. Tutun terapeutin kanssa some-yhteys tuntuu luontevalta, vaivattomalta ja elämäntilanteeseen sopivalta.

Kolmas opiskelija ei kykene keskittymään lainkaan ryhmässä, taustalla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Koska hänen työssään voi toimia itsenäisesti ja opiskelijalla on jo työkontakteja, osaamisenosoittaminen työssä tuntui sopivan kaikille. Lisäksi suhteellisen pienellä yksilöohjauksella hän on saanut perehdytyksen uusiin opittaviin asioihin. Työpaikka on jo, valmistuminen ammattiin on ihan lähellä näiden tukitoimien avulla.

Päätelmäni

Voisin luetella esimerkkejä vaikka kuinka. Eivät kaikki ole menestystarinoita, jos opiskelijan koko elämäntilanne on palasina eikä kunto kestä opiskelua. Monia kuitenkin tukitoimet auttavat. Minua hirvittää se, miten monen opiskelijan mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja siten yleisen ja erityisen tuen keinot käyttämättä. 

Opettajalta tunnistaminen edellyttää tietoa ja herkkyyttä – poissaolot, poissaolevuus, työtehtävissä haparointi, muistamattomuus, oppimistehtävien ongelmat voivat kertoa näistä pulmista. Henkilökohtaistamiskeskusteluissa tulisi olla taitoa ottaa ne puheeksi – ratkaisukeskeisesti, opiskelijaa kuullen.

Jokaiselle on tie ja valoa - ei välttämästi aina kirkasta tai suoraa.

Kohtaamisista olen oppinut sen, että aktiivinen kuuntelu, rauhallisuus, etenemisen strukturointi ja onnistumisien osoittaminen ovat toimintatapoja, joilla pääsee yhteistyön alkuun. Ja tulihan tuo jo, mutta korostan sitä: yhteistyö – tietysti opiskelijan yksityisyyttä ja salassapito-ohjeita kunnioittaen.

Mielenterveysongelmat ja erityinen tuki

Mielenterveysongelmat ovat yleisiä. Juuri julkistettiin selvitys, jonka perusteella korkeakouluopiskelijoista jopa kolmasosa kärsii jonkinlaisista mielenterveysongelmista (HS 14.2.2017). Myös ammatillisessa koulutuksessa ilmiö on tuttu.

Amiedun Jokeri-portaaliin on koottu perusasioita mielenterveydestä, mielenterveysongelmista ja mielenterveysongelmien vaikutuksesta oppimiseen. Minua kiinnostaa etenkin oppimisen ja tukikeinojen näkökulma. 

Vaikutuksia oppimiseen voi tiivistää vaikka näin:

- Kognitiivisiin kykyihin tulee muutoksia.

- Motivaatio opiskeluun vaihtelee ja on usein heikko.

- Emotionaaliset ja sosiaaliset valmiudet heikkenevät. 

- Keskittymisvaikeudet ja ahdistuneisuus vaikeuttavat havaitsemista, ajattelua, päättelyä ja muistia. 

- Aloitekyky heikkenee.

- Itsetunto on usein heikko.

- Psyykkisen itsesäätelyn keinoja on vähän tai niitä käytetään rajoittuneesti.

- Häpeän ja syyllisyyden tunteet vaikeuttavat vuorovaikutusta ja sosiaalisia tilanteita.

- Monet psyykenlääkkeillä on sivuvaikutuksia, jotka vaikuttavat oppimista heikentävästi.

Oleellinen tekijä erityisopetuksessa on opettajan ja ohjaajan vuorovaikutus mielenterveysongelmaisen opiskelijan kanssa. Ensinnäkin erityisopettajan täytyy olla tietoinen omasta suhtautumisestaan mielenterveysongelmiin. Jopa terapeuttista on opettajan realistinen mutta eritoten kannustava ote. On tärkeä ymmärtää puolustusmekanismit, joita opiskelija käyttää, jotta opettaja osaa lähestyä oikealla tavalla opiskelijaa. Myös opettaja ja opettajayhteisö voi käyttää puolustusmekanismeja, sillä usein mielenterveysongelmia torjutaan, vähätellään tai käsitellään huumorin keinoin. Kaiken tämän alle pitää nähdä ja kohdata opiskelija yksilönä, yksilöllisen tilanteen mukaan.

Jokeri-portaalissa annetaan konkreettiset neuvot:

- Koska opiskelijan mielessä myllertää, opettajan tulee pysyä perustehtävässään, tuke oppimista ja opiskelua - ei hoitaa tai epäpätevänä terapoida.

- Eheyttävä vuorovaikutus on tärkeä. Opettaja ei ole terapeutti, mutta terapeuttista on ymmärtävä vuorovaikutus, jossa opettaja auttaa oppijaa näkemään etenemisen ja onnistumisen.

- Opettaja ohjaa niiden asioiden varassa, jotka toimivat ja onnistuvat. Siksi niin mielenterveysongelmaisen kuin muunkin erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan kanssa ohjaus ja oppiminen rakennetaan opiskelijan vahvuuksien varaan.

- Rauhallinen eteneminen ja oppimisympäristö tukee opiskelijaa.

- Tieto ei tuo tuskaa vaan opettajan tietojen kartuttaminen psyykkisistä ongelmista lisää valmiuksia kohdata niitä. Tätä pidän tärkeänä - se on vaikuttanut omaan työskentelyyni. Ja päinvastoin: mielenterveysongelmaisten opiskelijoiden kanssa työskentely on lisännyt tietojani ja valmiuksiani kohtaamiseen ja rakentavaan ohjaamiseen.

Amiedun Jokeri-portaalissa on oireista, tavoitteista ja keinoista. Se on luonnollisesti melkomoinen yksinkertaistus, mutta sellaisena hyvä lähtökohta lähestyä (erityis)pedagogista toimintaa.

Kuvakaappaus Jokeri-portaalin tekstistä Mielenterveys ja oppiminen

Ajan antaminen, kuunteleminen ja psyykkisen oireilun ymmärtäminen ovat ydinasioita. Vuorovaikutustaidot ovat erityisopettajan merkittävin työkalu. Dialogisuus on kuuntelua, keskustelua, vuorottelua, sanoittamista ja eritoten tilanantamista opiskelijan sanoille, ei puhumist ahänen puolestaan. 

Mielenterveysongelmaisen opiskelijan kanssa tulee olla myös herkkänä sen suhteen, milloin on muu apu tarpeen: hoitoon ohjaaminen. Hyvä yhteistyö koulun psykologin ja kuraattorin kanssa on myös tärkeää – konsultaatio ja yhteistyö tukevat kaikkia.

Toimintojen avoimuus ja läpinäkyvyys auttavat niin tämän asian kuin muidenkin erityisen tuen asioiden kanssa, tietysti luottamuksellisuus otetaan huomioon. Rakenteet ja toimintatavat ovat läpinäkyviä, toisten yksityisasiat eivät ole muiden nähtäviä.

Selkeys, johdonmukaisuus ja opiskelutilanteen säilyttäminen opiskelutilanteena on A ja O. Myös opiskelija, jolla on mielenterveysongelmia, voi opiskella ja opiskelee – erityinen tuki tukee siinä.

Lähde

Jauhiainen, Riitta. Mielenterveys ja oppiminen. http://www.amiedu.net/jokeri/oppiminen/mielenterveys.htm

Autismin kirjoa – kootut ajatukset

Autismin kirjosta on paljon kirjallisuutta ja videoita. Niihin olen tutustunut ja vieraillut Autismi- ja Asperger-liitossa sekä selvittänyt Autismisäätiön toimintaa. Mutta nyt rävähtää: aloitan postauksen Wikispace-kokemuksella. Lyhyesti ja ytimekkäästi siellä tiivistetään opetusmenetelmien kirjainyhdistelmien (TEACCH, Lovaas, PECS, PRT) sisältö ja muutenkin avataan opetukseen ja ohjaukseen liittyviä seikkoja. Tämäkin materiaali keskittyy etenkin lapsiin, mutta sovellettavissa asiat ovat myös nuoriin ja aikuisiin. 

Yhdestä opiskelijasta opittua

Tässä postauksessa kuitenkin pohdin autismin kirjon opiskelijan kohtaamista. Olen opettanut lähinnä aloilla, joissa työskennellään asiakaspalvelutehtävissä, jolloin autistiset piirteet vaikeuttavat työhön valmistautumista ja sen tekemistä. On myös aloja, joissa vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia taitoja tarvitaan ”vain” työyhteisössä. Kohtaamani opiskelijat eivät ole tarvinneet kommunikaation apuvälineitä, he ovat kyenneet sosiaalisiin kontakteihin, vaikka sosiaaliset tilanteet ja vuorovaikutuksen tulkinta tuottaa vaikeuksia.

Mieleeni tulee opiskelija työuraltani. Opiskelijalla oli autismin kirjoon kuuluva diagnoosi sekä mielenterveyteen liittyviä ongelmia ja lausuntoja. Kognitiiviset kyvyt olivat erinomaiset. Hän opiskeli alalle, jossa tuli olla tarkka ja systemaattinen. Ongelmia tuli uuden oppimisessa, työjärjestyksessä ja työyhteisötilanteissa.

Keskustelimme paljon ammattiopettajan ja opiskelijan kanssa oppimista edistävistä toimintatavoista. Kirjalliset tehtävät eivät tuottaneet ongelmaa vaan teoriatietojen siirtäminen toimintaan.

Sovimme, että opettaja tekee tehtäväohjeet mahdollisimman selkokielisiksi. Silloin opiskelija ei tulkitse tehtävänantoja ”yli”, juutu yksityiskohtiin ja harhaudu väärille poluille. Tarkasti rajatut kokonaisuudet auttoivat opiskelijaa rajaamaan, mitä asioita piti selvittää ja miten. Lisäksi opettaja ohjasi tehtävän aloitusta ja tarkensi sanallisesti ohjeita ja varmisti, että opiskelija tunsi itsensä varmaksi.

Työtehtävien harjoittelussa auttoivat selkokieliset, selkeästi ositetut, työvaiheita seuraavat kirjalliset ja suulliset ohjeet. Opettajan ohjauksessa opiskelija harjoitteli vielä pienryhmä- tai yksilöohjauksessa työvaiheita pienissä osissa, työvaiheita toistaen.

Työssä oppimiseen valmistauduttiin kriteereitä avaten ja hakien konkreetein esimerkein, mitä työtehtäviä osaaminen tarkoittaa. Tällä haettiin sekä kokonaisuuden hahmottamista että siihen liittyvien yksityiskohtien merkitystä, mutta niin, ettei osaaminen juutu vain joihinkin yksityiskohtiin.

Opiskelija arkaili sitä, miten häneen suhtaudutaan ja hän oli erityisherkkä tulkitsemaan muiden sanoja ja sanatonta ilmaisua. Ohjauksessa vahvistettiin opiskelijan pärjäämisen kokemusta. Häntä tuettiin myös tilanteissa, joita hän tulkitsi loukkaaviksi. Etenkin suhteellisuudentajun vahvistaminen oli tärkeää. Ohjaaja oli käytettävissä kaikin some-keinoin ja kävi työpaikalla viikoittain. Luottamuksellinen suhde ohjaajaan tuki työyhteisössä toimimista ja työvaiheiden harjoittelua. Opiskelija saattoi purkaa tunteitaan ja saada tukea ja ohjausta ratkaisukeskeisesti.

Pohdintoja

Esimerkkini osoitti minulle eittämättömästi, miten erityisen tuen suunnittelu, yhdessä totetuttaminen ja etenemisen arviointi sekä suunnitelman päivittäminen aina tarpeen mukaan on opiskelijan etenemisen tukemisen selkäranka. Opettaja oli sitoutunut: opiskelijan pitää saada ammatti ja hän saavuttaa tarvittavat ammattitaidot. Opiskelija oli sitoutunut: hän haluaa ammatin.

Selkeys, rauhallisuus, toistaminen ja strukturoitu eteneminen tukevat oppimista. Selkokielisyys ohjeissa oli perusedellytys, vaikkei lukemisessa ja kirjoittamisessa tai muuten kognitiivissa kyvyissä olisi ongelmia. Yksiselitteisyys ja helppous auttavat epävarmaa oppijaa ja auttavat rajaamaan, jos ongelmana on asioiden rajaamisen vaikeus tai juuttuminen yksityiskohtiin.

Tärkeintä on kuitenkin vuorovaikutus. Opiskelija tulee kuulluksi, ja huomio kiinnitetään osaamiseen, sanallistetaan se. Jännittämistä helpottaa se, että tunnelma on luottamuksellinen ja rauhallinen – rauhoittava. Harjoiteltavia asioita toistetaan pienissä osissa, jotta niihin tulee rutiini ja kokonaisuus hahmottuu. Edetään osaaminen ja oppiminen edellä rohkaisten ja kannustaen, onnistumisista yhdessä iloiten.

Kokemusasiantuntijuutta

Paula Tillin omaelämäkerta ilmestyi 2014

Muutama vuosi sitten ilmestyi kirja Toisin. Minun Asperger-elämäni. Teksti vie vääjäämättä yksilön kokemukseen erilaisena maailman kokijana. Kirjalija on myös julkaissut erittäin havainnolliset ja opettavaiset videot samalla nimellä. Youtube-videoihin on linkki tässä. Ylen Akuutti-ohjelmasta on napakka juttu Tillistä.

Matematiikan tukiopetuksesta

Helmikuun alussa luin Jouni Inkalan runoja kokoelmasta Nähty elämä (Siltala 2017). Erityisopetuksen ja oppimisen tuen kannalta pysäytti seuraava runo.

Runossa matematiikan tukiopetus on vertauskuvallista, elämän opettelua. Sitä on matematiikan opiskelu tai sen tukiopettaminen - sitä ovat nousut ja kuopat opetustyössä sekä muussa elämisessä. Runon mahdollisuudet ilmaista tunteet ja kokemukset antavat väljyyttä löytää sanoista oma kokemus. Runo on väylä myös eläytyä runon puhujan kokemukseen.

Haluan lukea runosta myös konkretiaa, oikeaa asiaa matematiikan oppimisvaikeudesta. Runon alussa on runon puhojan kokemus matematiikasta, tunne siitä, ettei mistään saa kiinni, humalamutkittelua ja syrjähyppyjä. Yhtä sekamelskaa on matematiikan oppimisen vaikeuksien koekeminen - sen voi runosta lukea.

Pari sanaa säkeestä "Elämänkoulun pikakurssi". Tukiopetus tai erityisen tuen ohjaustunti on usein pikakurssi elämästä. Siinä ollaan hyvin lähellä toista ihmistä: tuen tarve johtuu jostain, jossa henkilö on heikoilla. Hänellä on varmasti taustalla haavoittavia kokemuksia. Ohjaajan täytyy olla herkkänä kuulemaan ja näkemään mielialan muutokset, kannustuksen tarpeen, valita oikeat sävyt vuorovaikutuksessa ja kohtaamisen keinot. Niistä on kiinni yhteistyön onnistuminen. Niistä  on aina kiinni yhteistyön onnistuminen elämässä.

Pari sanaa säkeestä "Mutta lisätehtävä tarkoittaa uutta mahdollisuutta." Lisätehtävät elämässä tuntuvat yllimääräiseltä, usein taakalta. Mikseivät ne voi olla nimenomaan uusi mahdollisuus: keino oppia lisää, uudella tavalla, enemmän ja syvemmin? Ohjaustyössä on kyse motivoinnista ja tavasta tarjota kannustavaa näkökulmaa, sillä usein on tunnustettava se, että uuden oppiminen vaatii aikaa ja vaivaa. Mutta se on aina myös mahdollisuus. Runossa opettaja hymyilee puolittain. Ehkä voisi virnistää täysillä, hyväntahtoisesti ja täydesti kannustaen.

Matematiikan oppimisvaikeudet - kootut ajatukseni

Pohdin tässä matematiikan oppimisvaikeuksia. Kokoan ensin diganosointiin liittyvät perusasiat, sivuan tukitoimien järjestämistä ja pohdin aihetta oman työni kannalta. Olen seikkaillut netissä esimerkiksi NMI:n sivuilla ja Lukimat-sivuilla sekä poiminut asioita kirjallisuudesta. Valtaosa tutkimuksesta ja materiaaleista koskee lapsia. Pohdin asioita nuorten ja aikuisten kannalta.

Maaliskuun alussa päivälehdissä (Länsiväylä 1.3. ja HS 2.3.) kerrottiin selvityksestä, jossa seurattiin matematiikan osaamista. Lukiossa osaaminen karttui, ammattikoulussa joillain aloilla päästiin lukion lyhyen matematiikan tasolle, mutta on tutkintoja, jossa nuorten taidot ovat alakoulun 3. - 6. luokan tasolla. Tämä luonnollisesti herättää huolta matematiikan osaamisesta ja arjessa selviämisestä.

Määrittelystä

Mitään oppimisvaikeuksia ei voi tarkkarajaisesti määritellä, mutta voi sanoa, että matematiikan oppimisvaikeudet näkyvät jo laskemisen perustaidoissa. Neljänä ensimmäisenä kouluvuotena opitaan laskemaan yhteen, vähentämään, kertomaan ja jakamaan - jos opitaan. Esimerkiksi yhteenlasku ei onnistu päässälaskien, eikä kertotaulu jää mieleen, lisäksi voi olla vaikea hahmottaa tai vertailla lukujen suuruuksia. Matematiikan vaikeuksia arvioidaan olevan noin 3 - 7 prosentilla suomalaisista.

Matematiikan oppimisen vaikeus ei johdu motivaatiotekijöistä, vaan lukuihin ja laskemiseen liittyvä hahmottaminen ja ajattelu on vaikeaa. Kyse on erillisestä oppimisvaikeudesta, vaikka usein matematiikan oppimisvaikeudesta kärsivällä voi olla myös lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia. Jos kyse on laajasta älyllisen kehityksen häiriöistä, ei matematiikan oppimisvaikeutta diagnosoida. Lukimat-sivustolla on kooste diagnosointiluokituksesta.

Tautiluokitusten (DSM-IV) kuvauksissa esitetään, että hyvin erilaiset taitopuutteet voivat olla kompastuskivinä matemaattisessa häiriössä: “kielelliset” (matemaattisten käsitteiden ja symbolien muistaminen tai ymmärtäminen), “havaintopohjaiset” (numeroiden ja laskumerkkien havaitseminen ja lukeminen, kappaleiden ryhmittely), “tarkkaavaisuuspohjaiset” (lukujen kopioiminen oikein, lainausten muistaminen, laskumerkkien huomioiminen) sekä “matemaattisiin” taitopuutteisiin liittyvät (kertotaulut, laskusäännöt, lukujonotaidot). Olennaista ICD- ja DSM-luokituksissa on, että vaikeuksien on ilmettävä jo peruslaskutaitojen (yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolasku) alueella, eikä ainoastaan monimutkaisemmissa matemaattisissa sisällöissä (algebra, trigonometria, ja niinedelleen).  

Mitä tehdään?

Kaappasin Lukimat-sivustolla kuvan, jossa on kaavio tuen toteutuksesta.

Todella paljon on helposti saatavissa tuki- ja erityisopetusmateriaalia lasten opetukseen. Esimerkiksi jo mainituilla Lukimat-sivuilla on konkreettisia harjoitusohjeita. Lisäksi uskon, että tietokonepelit innostavat lapsia harjaantumaan laskutaidoissa. Harvoin ne soveltuvat nuorille ja aikuisille.

Ammatilliseen koulukseen tulevilla nuorilla opiskelijoilla on huomattavan monella kokemuksia peruskoulusta matematiikan opiskelusta pienryhmässä tai erityisopetuksessa. Myös mukautetuin tavoittein opiskelleita on aloilla, joilla laskutaidolla on suuri merkitys.

Havaintojeni mukaan tukitoimet ovat kirjavia. Nuorten koulutuksessa on matematiikan tuki- ja erityisopetusta sekä valinnaisopintoja, joilla vahvistetaan matematiikan taitoja. Aikuisopiskelijoille ei ole matematiikan opetusta, koska he eivät opiskele yhteisiä tutkinnon osia. 

On myös otettava huomioon maahanmuuttajataustaiset opiskelijat. Osalla ei pohjakoulutus ole peruskoulumme kaltainen. Lisäksi käsitteet ja merkit suomen kielellä voivat olla vieraita ja vaikeita. Matematiikan opetus edellyttää hyvin kielitietoista opetusta, jotta selviää kielen osaamattomuuden alta mahdollisesti matematiikan oppimisvaikeudet ja keinot ohjata matematiikan taidoissa, kun kielen taidot ovat puutteelliset. Havaintovälineet ja konkretisointi ovat avainasemassa.

Lähihoitajien tulee osata laskea lääkelaskuja ilman laskimia, ja se tuo mutkia matkaan. Huomattavan monella sellainen laskutaito on ruosteessa ja monella on matematiikan oppimisvaikeuksia. On tavallista, että aikuisopiskelijoiden matematiikan tukiopetustarve otetaan huomioon mutta aika pienin resurssein, eikä se ole systemaattisesti rakenteissa vaan tavallaan järjestettynä "kädestä suuhun" -toimintana. Opetuksesta ja ohjauksesta lääkelaskuissa saattaa vastata hoitotyön opettaja, ei matematiikan opettaja, jolloin opettajalla ei ehkä ole matematiikan opettamisen (erityis)pedagogista näkemystä. Sietää kokeilla testiä, miten lääkelaskut sujuisivat sinulta. Voit testata sen tässä linkissä. http://yle.fi/uutiset/3-9415352

Mitä tehdä?

Ajattelen asiaa aikuisopiskelijoiden kannalta. Koonnin pohjana on keskustelut matematiikan ja ammattiopettajien kesken sekä osallistuminen useiden matematiikanopettajien tuki- tai erityisopetustunneille tai samanaikaisopetukseen. Monessa tutkinnossa tehdään liiketoimintasuunnitelma kaikkine laskelmineen, ja lähihoitajien tulee hallita lääkelaskut ilman laskinta.

Kun tiedetään, että joka ryhmässä on useita matematiikkakammoisia ja oppimisvaikeuksisia, tulisi se huomioida tuntiresurssoinnissa ja ohjauksessa. Muuta keinoa ei ole kuin antaa lisää ohjausta ja siihen tarvitaan aikaa. Tutkimusten mukaan tehokkainta on yksilöohjaus.

Sen lisäksi tarvitaan pedagogista taitoa hälventämään pelkoja. Kun teen alkukartoituksia, lyhyen kertolaskuosuuteen suhtautuminen on aina samanlaista: opiskelijat puhkeavat huokailemaan, nauramaan kauhukokemuksia, jotkut oikeasti panikoitumaan. Matikka on peikko. Keinoja:

1. Joillekin auttaa uusi alku puhtaalta pohjalta sekä asennetsemppaus. Jos on tähän asti uskotellut, ettei opi matikkaa, on oppinut uskomaan siihen. Nyt pitää poisoppia: totta kai voin oppia matikkaa.

2. Asennetta täytyy ylläpitää. Opettajan tulee kärsivällisesti ohjatessaan kannustaa ja osoittaa kohdat, joissa laskeminen on onnistunut.

3. Laskutaitoa edellyttäviin työtehtäviin tulee olla opintojen rakenteeseen sijoitettuja opetus- ja ohjaustunteja. Samanaikaisopetus laskemiseen liittyvillä tunneilla hyödyttää kaikkia opiskelijoita: ohjaus tehostuu. Lisäksi tulee varata tukiopetustunteja siten, että ne eivät ole muun opetuksen päällä. Pitää olla aikaa peruslaskujen kertaamiseen, jotta esimerkiksi hiusten väriainesuhteiden laskeminen voi hahmottua, lääkelaskut sujua tai liiketoimintalaskelma onnistua.

4. Matematiikan taitojen ohjaus on konkreettista: opettaja havainnollistaa ja opiskelija voi heti kokeilla, toistaa ja toistaa. Kaikki putkilot, ruiskut, mitat, mittasuhteita ja määriä konkretisoivat välineet auttavat.

5. Opiskelija sanallistaa, mitä tekee ja miksi ja saa palautetta, mitkä johtopäätökset sujuvat, missä tulee matemaattisen ajattelun pulma esille ja miten se on korjattavissa. Strategiaopetusta pidetään erityisen tehokkaana, samoin toistoja, toistoja, toistoja.

6. Havaintovälineiden lisäksi peruslaskutoimitusten harjoittelua voi tehostaa opetuspelein. Sitkeys ja harjoitus edellyttää tsemppiä ja tsemppaamista. Ehkä joku innostuu sudokuista? Ehkä joku harjoittelee netissä omaehtoisesti lääkelaskuja, vaikka täällä: 

Lääkehoidon perusteet 

Päivän lääkelaskut 

Liiketoimintasuunnitelma 

Laskurini