Apuvälineet kehittyvät älylaitteiksi

Helsingin Sanomissa 19.4.2017 oli näyttävä juttu kehittyvän teknologian vaikutuksista näkövammaisten apuvälineisiin: "Älylaitteet näkevät sokean puolesta". Muutokset näkövammaisten elämään ennustetaan olevan suuria.

Esimerkiksi älylasien sovelluksia kehitetään koko ajan. Tekoäly ja kamerat helpottavat elämää: käyttäjä osoittaa sormella, kamera ottaa kuvan, tietokone muuttaa kuvatiedon sanoiksi ja puheeksi, jonka käyttäjä kuulee lasien sankojen luujohteisesta kuulokkeesta suoraan sisäkorvaan.  

Heikkonäköisille on jo laitteita, joissa lasit näyttävät muokattua videokuvaa. Laseja, joissa hyödynnetään lisättyä todellisuutta, kehitellään kiivaasti, ja niissä on sovelluksia, jotka sopivat myös heikkonäköisille, esimerkiksi virtuaalinäytöt pohjapiirroksista tai tv-ruutu seinällä sopivassa koossa.

VTT on kehittänyt näkötutkan, joka auttaa väistämään esteitä. Laite ilmoittaa, mitä on edessä, jotta kävelijä voi ennakoida ja estää törmäykset.

Nykyiset hipaisunäytöt voivat olla näkövammaisille vaikeita, mutta esimerkiksi kosketusnäyttöpuhelimissa on sovelluksia, joissa ääni ilmoittaa, mitä sovelluskuvaketta käyttäjä koskee, ja ääni lukee verkkotekstit. Omat viestit voi sanella. 

Tietokoneiden ruudunlukuohjelmat ovat olleet jo joitain vuosia käytössä, mutta ne eivät osaa tulkita kaikkia verkkosivurakenteita. Lisäksi asiat kerrotaan nykyisin paljolti linkein, värikoodein tai kuvin, mistä näkövammainen ei hyödy. Saavutettavuusdirektiivi toivottavasti pistää valtion ja kunnat mutta myös muut tahot selkiyttämään epäselvät verkkosivut.

Erityisopettajan matkassa: opintokäyntiantia

Olin erityisammattikoulun ammatillisen erityisopettajan Eeva-Liisa Talvelan matkassa, kun hän opetti ja ohjasi tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoita. Käynnissä oli projekti, jossa opiskelijat olivat suunnitelleet toiminnallista ensiapuopetusta telma-ryhmälle. Sain seurata projektin toteutusta. 

Ennen opetusta juttelin erityisopettajan kanssa hänen työstään. Juttuni kirjoitin haastettelutyyliin eli vastaukset kutakuinkin Eevan sanoin.

Eeva on hoitoalan ja vammaistyön opettaja sekä ammatillinen erityisopettaja. Hänellä on monta vuotta työkokemusta telma-opettajana, nyt hän on erityisammttioppilaitoksen ammattiopettajana ja ammatillisena erityisopettajana.

 

Minkälaisia erityisopiskelijoita on ryhmässäsi?

Opetusryhmissäni on näkö- ja kuulovammaisia ja opiskelijoita, joilla on mielenterveysongelmia sekä opiskelijoita, joilla on muita oppimisvaikeuksia, ja joillakin äidinkieli on muu kuin suomi. Opiskelijat opiskelevat ammattiin, ja jokaisella on omat haasteensa opiskelun etenemisessä.

Opettajan näkökulmasta oma ryhmä on se, jonka opiskelijoiden hojks-vastuussa olen. Tammikuussa aloitti kaksi opiskelijaa, kolme viime syksynä aloittanutta ja sen lisäksi on kymmenen muuta, jotka opiskelevat eri vaiheissa. Lisäksi kaksi valmistui jouluna. Opiskelijoillani on erilaisia erityisopetuksen syitä.

Mitkä ovat keskeisiä toimintaperiaatteita?

Yksilölliset polut ovat elinehto. Ohjaajan täytyy löytää sopivia reittejä, jotta opinnot etenevät. Opetussuunnitelma on oleellinen pohja, toimintasuunnitelma, ja siihen sovitetaan hojksien yksilölliset opiskeluohjelmat.

Mielenterveysongelmia on todella monella opiskelijoilla. Jokainen on otettava yksilöllisesti huomioon ja suunnitelmat tehdään todella henkilökohtaisesti. Opettajan ymmärtäväisyys on kaiken pohja. Poissaoloista ei voi jauhaa vaan sanoa, miten ihanaa nähdä, kun tulet kouluun. Pitää usein tekstailla viestejä: mitä sinulle kuuluu, kuinka voit.

Vain välittäminen on tärkeää ja sen ilmaiseminen. Kun opiskelija tänne tulee, se on timanttihetki. Opiskelijalle voidaan tehdä jaksamissuunnitelma yhdessä hänen kanssaan. Esimerkiksi yhden opiskelijan kanssa etsimme ratkaisua matikan ongelmaan, ja keskustelussa hän keksi itse ratkaisun. Aikaa, anna opiskelijoille aikaa. Ja pidät heihin yhteyttä. Heitä ei saa jättää yksin.

Mitä muuta opiskelijoiden erilaiset haasteet edellyttävät opettajalta ja opetukselta?

Joukossa on sokea opiskelija ja opiskelijoita, jotka näkevät huonosti. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa näkövammaisia opiskelijoita auttavat kaikki apuvälineet kuten ruudunlukuohjelmat. Opintoja ei ole tarve mukauttaa. Vahvuuksia on enemmän kuin haittoja: opiskelijoilla on sellaisia kohtaamisen taitoja, joita näkevät eivät saavuta ollenkaan - kaikki esteettiset ja eettiset elementit ovat kohtaamisessa läsnä! 

Opettajana unohdan vallan, että opiskelijoilla on kuulo- tai näkövammoja - se on luonnollinen olotila. Verkkomateriaalit ovat esteettömässä muodossa. Jos joukossa on kuvioita, sanallistan kaiken tarkkaan. 

Kuurojen opiskelijoiden tulkin otan huomioon, varmistan, että hän pysyy mukana. Tauottaminen on oleellisen tärkeää, ja tulkilta saan palautteen, onko tahti ollut sopiva.

Kun opetustyössä on mukana muita tukihenkilöitä, yhteystyön hiominen on tärkeää. Esimerkiksi yhteistyö tulkin ja viittomakielisen avustajan kanssa on sellaista, että roolit pitää selvittää. Opettaja opettaa, tulkki tulkkaa ja avustaja avustaa.

Arjessa nämä kaikki asiat oppii, ei näistä ole oppikirjaa. Asiat on kuitenkin tärkeää sanoa ääneen. Kun olin telma-opettajana, tein paljon yhteistyötä ohjaajan kanssa. Ohjaajan vammaiskäsitys voi olla erilainen, joten yhteistyön hiominen on ensimmäinen haaste. Esimerkiksi telma-opetuksessa teimme niin, että ohjaajan rooli purettiin auki. Siitä tehtiin yhdessä opas.

Yhdessä opiskelijoiden kanssa on tehty myös telmaan ohjaajan opas työelämään valmentautumiseen. (Kirjoittajan huomio: tuossa oppaassa on paljon kenelle tahansa sopivaa asiaa: katso seuraavat kuvat.)

Minkälaista muuta yhteistyötä teet?

Eeva on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi työvalmentajan kanssa. Esimerkiksi jos käy ilmi, ettei opiskelijalle olekaan mahdollista valmistua tutkintoon johtavasta koulutuksesta, on työvalmentajan avulla löytynyt toinen väylä. Myös opon kanssa yhteistyö on tosi tärkeää. Sitten on kuraattori, terveydenhoitaja ja opintosihteerit.

Kaikkea ei tarvitse itse osata, täällä on esimerkiksi telma-opettajia, jonka puoleen voi kääntyä. Sitten on verkostot, joita on kertynyt elämän varrelta, esimerkiksi opiskelukavereita erityisopettajaopintojen ajalta. Opo on avainasemassa, ja monessa opiskelija-asiassa on  mukana kuraattori, terveydenhoitaja ja opintosihteeri.

On ollut myös välillä mahdollista ostopalveluina saada opiskelijalle konsernista psykologin, erilaisten terapioiden ja työvalmentajien palveluita. Lisäksi meillä on tukiopetusta ja tukiopettajien kansa olen yhteystyössä. Eniten tukiopetustarvetta on matematiikassa. Eli monenlaista yhteistyötä on.

Mikä sinusta on tärkeintä ammatillisen erityisopettajan työssä?

Ei saa hermostua eikä provosoitua. Pitää pysyä rauhallisena. Sanoja olen vähentänyt. Selkeys ja selkokielisyys alkaa tulla luonnostaan. Liudentamiseen pitää olla tatsi, sisältöä on oltava vaikka helposti.

Sekin on monen stressaavan opiskelijan kanssa tärkeää, ettei juututa, vaan mennään seuraavaan asiaan. Ilmapiirin täytyy olla sellainen, että opiskelija voi aina pyytää apua. Positiivinen vire vaikuttaa ilmapiiriin. Kiittäminen ja kannustaminen tulevat ensimmäisenä.

Toisto ja toisto  - se on oleellista. Olen vakuuttunut, että kaikessa opetuksessa pitää toistaa, siitä seuraa syväoppimista. Pitää malttaa odottaa. Ja mallintaminen vaikuttaa siihen, että opettajan mallia voi opiskelija soveltaa omassa toiminnassa. Esimerkiksi kun opiskelijani nyt ohjaavat telma-opiskelijoita, he ovat huomanneet, että voi toimia ohjaajana niin kuin Eeva on toiminut heidän kanssaan – niin sanoi juuri yksi opiskelija ja olin siitä todella iloinen.

Joustavuus on tärkeää. Suunnitelmat opsin mukaan ovat tarkat, mutta mitä tehdään milläkin kerralla, se pitää soveltaa tilanteen mukaan.

Lovit-vuorovaikutusmalli sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sovellan sitä opetuksessani: läsnäolo, odottaminen, vastaaminen, ilmaisun mukauttaminen ja tarkistaminen.

(Ks. LOVIT-periaatteista video tai esittely Oiva-mallista.)

Mistä iloitset työssäsi?

Opiskelijan edistysaskeleiden huomaaminen on ilo. Ja se, kun sen voi opiskelijalle sanoa ja osoittaa.

Olet myös Taitaja Plus -toiminnassa. Mitä se tarkoittaa?

Työni hieno puoli on se, että voi olla monessa mukana. Olen ollut valmentamassa opiskelijoita Taitaja-kisoihin, koska nämä valtakunnalliset ammattitaitokilpailut ovat toukokuussa Helsingissä. Meillä on kaksi paria, jotka ovat mukana tänä keväänä Taitaja Plus -kisojen finaalissa. Taitaja Plus on kilpailusarja erityisopiskelijoille. Olemme harjoitelleet kisatehtäviä, ja nyt on haussa henkinen tsemppari. Suunnittelemme myös työparini kanssa kisatehtäviä.

On hieno nähdä kisaparien osaamisen kehittyminen. He oppivat toisiltaan ja ammattitaito kasvaa koko ajan. Viimeksi toinen pari huomasi toisen parin toiminnasta, että suunnitelmien tekoa pitää kehittää.

(Kirjoittajan huomio: Eevan opetuksen ja ohjauksen seuraaminen oli todella antoisaa. Opettajan tilannetajuisuus, positiivisuus, reagointiherkkyys, kannustavuus ja yksilöllinen huomioonottavuus oli esimerkillistä.)

Erityisopettaja ja opiskelijat ohjaajina: opintokäyntiantia

Pääsin mukaan erityisammattioppilaitoksen päivään (7.3.2017), jossa lähihoitajaopiskelijat ohjasivat autismin kirjon telma-opiskelijoita ensiapurasteilla. Opiskelijoiden tavoite oli oppia projektityöskentelyä, ensiaputoimintaa ja asiakkaiden ohjaamista. Kokemus oli todella opettavainen: sain kokemusta näkövammaisten opiskelijoiden toiminnasta ja autismin kirjon opiskelijoiden kohtaamisesta.

Lähihoitajopiskelijat opiskelevat vammaistyötä. Osana vammaistyön ja yritystoiminnan opintoja he ovat tehneet projektisuunnitelman, toteuttavat suunnitelmaa ja arvioivat sitä. Projektisuunnitelman mukaan opiskelijat ohjaavat erityisryhmille ensiaputaitoja. He ovat jo aiemmin toteuttaneet projektin kehitysvammaisille opiskelijoille, nyt sama toteutetaan autismin kirjon nuorille telma-opiskelijoille.

Suunnitelmavaiheessa opiskelijat olivat käyneet tutustumassa tiloihin, joissa ohjaus tapahtui. Tämä on tärkeää, sillä osa opiskelijoista on näkövammaisia. Paikkojen tutuksi tuleminen on siten tärkeää.

Suunnitelmiin kuuluin myös se, että opiskelijat käyvät etukäteen tutustumassa telma-ryhmään. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska telma-ryhmän ohjelmaan oli tullut muutos. Tämä opetti opiskelijoille sitä, että suunnitelmiin tulee yllättäviä muutoksia, joihin pitää sopeutua.

Projektiin kuuluu kolme ohjauskertaa. Eilen oli ensimmäinen kerta, jonka perusteella tunnelmat ryhmässä vaihtelivat. Kaikki ei ollut mennyt nappiin.  Ennen tämänpäiväistä toista projektikertaa opettaja keskusteli ryhmän kanssa palautteesta ja tsemppasi toiseen projektikertaan. Tässä auttoi myös se, että eilen telma-opiskelija oli palautteeseen kirjoittanut kysymyksen: mikä on mieluisinta ensiapukurssin osioiden vetämisessä? Yhteisessä keskustelussa opiskelijat vastasivat palautekysymykseen näin:

- Kivointa on, kun ihmiset osallistuu.

- On kiva nähdä opiskelijoita ja tutustua telma-opiskelijoihin.

- Mulle mieluisinta on että saa jakaa tietoa.

Opettaja vastasi myös:

- Tehän kehitytte aivan valtavasti ohjaajataidossa, siinä, miten rakentaa tällainen kokonaisuus ja saada ihmiset mukaan osallistumaan. Onnistuitte eilen hienosti siinä, mitä on toisen ihmisen ohjaaminen ja opettaminen.

Opiskelijat keskustelivat myös siitä, ovatko autismin kirjon opiskelijat helpompia vai vaikeampia ohjattavia kuin kehitysvammaiset. Opiskelijoiden mielestä autismin kirjon ohjattavat olivat helpompia kuin kehitysvammaiset, joita opiskelijat ohjasivat syksyllä. Opettaja kertasi vielä sitä, miten kohdataan autismin kirjon opiskelijoita.

Tämän pohjustustunnin jälkeen siirryimme telma-ryhmään. Päivän esiapurastien aiheena olivat 
1) palovammat ja kolmioliinan käyttö 
2) hätäpuhelu 
3) kehonhallintapeli, jonka opiskelija oli tehnyt yhdessä opiskelijamentorin kanssa.

Palovammoista ensin kerrottiin, sitten harjoiteltiin rasvalaastarin ja siteen sitomista sekä kolmioliinan solmimista.

Harjoiteltiin hätäpuhelun soittamista dramatisoidun tilanteen avulla.

Kehonosia tunnistettiin opiskelijan tekemän pelin avulla - ohajustilanne oli osallistava.

Lähihoitajaopiskelijoita oli viisi, ja heistä jaettiin kolme ryhmää. Joka ryhmällä on yksi rasti, jossa telma-opiskelijat kävivät pienryhmissä. Telmalaisissa joku kommunikoi kommunikaattorin avulla, joku oli mutisti, muutama kommunikoi avoimesti, suuri osa vältti kontaktia. Silti lähihoitajaopiskelijat onnistuivat ohjauksessa hyvin ja saivat aikaan vuorovaikutusta.  

Koska yhdellä sokealla opiskelijalla oli opaskoira, myös koiran läsnäolo tehosti vuorovaikutusta. Moni telmalainen uskalsi silittää koiraa – ja hymy kasvoilla oli leveä. Vuorovaikutusta!

Autismin kirjon ryhmässä oli kommunikaatiota tukevia välineitä, ja ryhmässä harjoitellaan monin tavoin sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikututusta.

Monista opeista on mielestäni ohjeeksi kaikille:

Oli etuoikeus olla seuraamassa, sitä, miten hienosti opettaja valmensi ja kannusti opiskelijoitaan ja miten opiskelijoiden varmuus kontaktiin lisääntyivät ja ohjaustaidot karttuivat. Lisäksi autismin kirjon telma-opiskelijoiden osallistuminen opetti rutkasti siitä, miten kommunikointi ja osallistumista voidaan rohkaista. Tällainen on toiminnallista, työelämälähtöistä ja integroivaa toimintaa parhaimmillaan.

Matematiikan erityisopetustunneista – ja paljon muustakin

Olin 28.2. mukana maahanmuuttajien peruskouluun valmistavien ryhmien oppitunneilla (Omnia), kun Marja Huovila opetti matematiikkaa. Hän on ammatillinen erityisopettaja ja kouluttanut eri yhteyksissä matematiikan erityisopetuksesta. Sain toimia tunneilla mukana apuopettajana.

Marja kiteyttää kolmeen sanaan opetuksen periaatteet: konkretisointi, havaintovälineet ja aikaa. Näin niiden toteutuvan myös käytännössä. Marja kertoi toiminnastaan:

• On tärkeä hyödyntää kaikkia oppimiskanavia: auditiivisuus, visuaaliuus ja kinesteettsyys. On myös tärkeä myös käsitteet kirjoittaa ja sanoa. hahmottamista tukevat konkreettiset apuvälineet ovat tärkeitä.

Kuutio, neliö, sadasosa, kymmenesosa - näin voi konkretisoida.

Tunneilla harjoiteltiin muotoja ja niiden hahmottamista. Lisäksi aiheena olivat murtoluvut, desimaalit ja prosentit. Näitä asioita vasta alettiin harjoitella. Hitaaseen ja vähittäiseen lähestymiseen Marjalla oli ohjenuora omalta opettajaltaan:

• Joskus vain annetaan ajatus asiasta - siihen palataan myöhemmin.

Käsitteiden ymmärtämisen apuna konkreettisesti apuvälinen asioiden avaaminen selvästi auttoi. Myös toisto oli tärkeää ja henkilökohtainen ohjaus. 

Opiskelijat selvästi hakivat varmistusta ja palautetta. Kiersin Marjan lisäksi ohjaamassa tehtävien teossa, ja hyvin opiskeljat ottivat ohjausta vastaan kaikissa päivän opetusryhmissä.

Valmistavan koulutuksen opiskelijat on jaettu ryhmiin suomen kielen taidon perusteella. Olin  mukana kahdessa eritasoisessa ryhmässä. Periaate on kuitenkin sama: opetus on kielitietoista eli kaikki opettajat tukevat samalla suomen kielen oppimista. Näillä tunneilla se sujui luontevasti, sillä matematiikan käsitteet täytyi avata, toistaa ja konkretisoida monin tavoin. Mukana oli kirjoittaminen, puhuminen, piirtäminen ja konkertisoivat välineet. 

Muotoja: käsitteitä ja sanoja

Opetus kielitietoisen havainnolliseksi

Marja toivottaa jokaiselle omalla äidinkielellä hyvää huomenta tai päivää, henkilökohtainen ote ja kaikkien äidinkielien kunnioittaminen selvästi ilahdutti opiskelijoita. Se vaikuttaa työskentelyilmapiiriin positiivisti.

-       - - -

Marja on aiemmin opettanut ammatillisessa erityiskoulussa. Hän on opettanut esimerkiksi näkövammaisia ja kehitysvammaisia. Hänellä on pitkä kokemus erilaisista oppijoista. Esimerkiksi keskittymisvaikeuksiset pystyvät harjoittelemaan laskuja, kun heillä on käsillä tekemistä, konkreettisia havaintovälineitä. Hahmottamisen tukena hän on pitänyt hyvinä  Allomaari-pelejä. 

Harjoitus muotojen hahmottamiseksi.

Hahmottamisharjoituksina Marja käyttää myös Feuersteinin tehtäviä. Niiden käyttöön on lupa, jos on käynyt metodin käyttöön kuuluvankoulutuksen. Instrumental Enrichment -menetelmä on ohjelma, jolla muokataan ajattelu- ja ongelmanratkaisutaitoja. Se on kehittänyt professori Reuven Feuerstein (1921-2014) työryhmineen. Harjoittein kehitetään ajattelutaitoja ja niiden siirtämiseen arjen toimintatapoihin. (Lyhyt kooste menetelmästä on esimerkiksi tässä ).

  

Näkövammaisten opetuksessa oli kaikessa otettava huomioon puheen konkretia. Marja kertoo:

• Ei voi sanoa” tää jaetaan tällä”, vaan tarkkaa kieltä. Apuvälinepalvelu teki pyydettäessä havaintovälineitä. Apuvälineet ovatkin näkövammaisten kanssa todella tärkeitä, niiden pitää olla sellaisia, että kosketusaistin avulla asia hahmottuu. Kehitin itsekin apuvälineitä, esimerkiksi kymmenjärjestelmän opetuksessa munakennot toimivat todella hyvin.
• Näkövammaisten opiskelijoiden kanssa asioiden sanottaminen on siis oleellista. Esimerkiksi verbit ”nähdä” ja ”katsoa” eivät ole pannassa. Niitä käytetään arkisesti siinä kuin sanotaan ”mennään kahville” vaikka luotaisiinkin vain vettä tai teetä.

Marjalle yhteistyö on A ja O. Yhdessä toteutettu opetus tarjoaa opiskelijoille vaihtelua ja lisää ohjausta. Marja on tottunut työskentelemään kouluavustajien kanssa ja hänen tunneillaan käy säännöllisesti auskultoijia:

• Sanon aina, että jos ei osaa jotain, pitää kysyä suoraan. Niin oppii, opetellaan yhdessä ja tehdään yhdessä.

P. S. Linkki lokakuiseen opintokäyntiini matematiikan erityisopetuksessa ja samanaikaisopetuksessa on tässä.

Matematiikka ja erityisopetus

Haastattelin (28.2.2017) Nina Olssonia, joka on toiminut fysiikan, kemian ja tietotekniikan opettajana, nyt lähinnä matematiikan opettajana erityisammattioppilaitoksessa. Hän opettaa kolmessa toimipisteessä.

Näkövammaisten osuus opiskelijoista on viime vuosina vähentynyt. Mukautuksia opiskelijoilla on monista eri syistä. Hän on opettajana valma-, telma- ja perustutkinto-opiskelijoiden koulutuksissa. Tutkintoja on todella monia – ja opiskelijat ovat heterogeenisia. Samassa ryhmässä voi olla täysin sokea, täysin kuuro ja muita oppimisvaikeuksia. Ryhmissä on enintään 12 opiskelijaa.

Reformin myötä kaikkien ammattiin opiskelevien opinnot tullaan henkilökohtaistamaan, nykyisin jo hopsataan. Tämä on Ninalle jo tuttua: jokaiselle opiskelijalla on oma opintopolku, ja opiskelijat etenevät eri tahtiin. Eriyttäminen on keskeistä. Esimerkiksi matematiikan tunneilla jokainen etenee oman tason mukaisten tehtävien avulla. Nina sanookin:

•  Haastavinta on henkilökohtainen ohjaus, kun kaikki opiskelijat tekevät omaa ohjelmaansa. Matematiikassa pitää opettaa ajattelun taitoja ja sitä pitää olla ihminen havainnollistamassa. Jokainen opiskelija oppii eri tavalla, ja opettajalla pitäisi olla aikaa ja taitoa löytää ohjaus oppijalle sopivaksi. Onneksi ovat konkreettiset opetusvälineet, pelit jne. Monesti havaintovälineet on tehty lapsille, joten ne voivat olla lelumaisia. Jos ne ovat opiskelijan mielestä liian lapsellisia, ne eivät toimi.

Erityisammattikoulussa on mahdollista saada tunnille mukaan ohjaaja, joillain opiskelijoilla on henkilökohtainen avustaja. Henkilökohtainen ohjaus tukee oppimista – opettaja ohjaa sitä valiten jokaisen oppimiseen sopivat tehtävät ja toimintatavat. Se on haastavaa, sillä oppiminen vaatii aikaa ja henkilökohtaista kohtaamista – sitä, että kaikille olisi tarpeeksi aikaa.

Palasimme keskustelussa usein konkreettisuuden tärkeyteen. Nina mainitsee matematiikan apuvälinevalmistajista Tevellan ja EarlyLearningin. Mitat ja muut arkiset esineet ovat myös hahmottamisessa hyviä. 

Keskustelimme vielä näkövammaisten opetuksesta. Aina on tietysti lähtökohtana se, minkälainen näkövamma opiskelijalla on. Opiskelijoita on sokeista heikkonäköisiin. Tarpeet ovat erilaisia.

Sokeilla on käytössä pistenäyttö ja tekstin muunto puheeksi. Pistekirjoituskone, puhuvat laskimet, pistekirjoitusviivaimet ovat keskeisiä matematiikan oppimisen apuna.

Heikkonäköisille voi riittää oppikirjojen suurentaminen, kopioiden suurentaminen, Wordin ja muiden ohjelmien tekstien fonttikokojen muuttaminen suuremmaksi. Myös Lukutelevisio ja skannaava lukulaite toimivat hyvin apuna. Kaikkia apuvälineitä ei koulu järjestä. Esimerkiksi henkilökohtaisia apuvälineitä ovat luupit ja kiikarit.

(Olen tutustunut näkövammaisten apuvälineisiin opintokäynnillä telma-koulutuksessa.)

Aistivammaisuudesta kokemusvälähdyksiä

Kuulovammaisia opiskelijoita on joitakin ollut integroituina tavallisiin ryhmiin. Kaikkien kanssa olen työskennellyt lukiopettajan tai oppimisen tuen roolissa. Yhdellä ei ollut tulkkia, muilla kyllä – vaan ei aina.

Kun tulkit eivät olleet läsnä pyrin aina suoraan katsekontaktiin, selkeään puheeseen niin että huulioilta erotti sanat helposti. Usein oli apuna myös kynä ja paperi. Koska ohjasin opiskelijoiden kirjallisten tehtävien tekemistä, avasin tehtäviä, ohjasin tiedonhakua ja asioiden kirjoittamista omin sanoin. Nykyisin tietokoneiden ja älypuhelinten sovellukset kuulovammaisille ovat edistämässä hienosti saavutettavuutta.

Tärkeää on ollut, että yhdessä tekemiseen saadaan hyvä ilmapiiri. Hymy, nauru ja yhteishenki vievät oppimista ja etenkin oppijan itsetuntoa oppijana eteenpäin. Kommunikointi sujuu kaikin ei-kielellisin keinoin: ilmeet, eleet, piirtäminen, esittäminen, näyttäminen.

Viimeksi tapasin tammikuussa kuuron opiskelijan, jolla oli kaksi tulkkia. Silloin kommunikoinnissa on otettava huomioon, että puhun opiskelijalle, en tulkeille. Yhteys on nimenomaan opiskelijaan, joskin kontakti tulkkeihinkin pitää pysyä yllä. Pitää ottaa huomioon, että tulkit ehtivät tulkata. Puheen selkoistamista pidän tärkeänä: asiat etenevät loogisesti, keskeiset asiat puhutaan tutuin sanoin ja rauhallisesti edeten.

Yleensä kuulovammainen opiskelija on tulkkien kanssa pitäneet opettajille infotilaisuuden toimintatavoista. Opetusmatriaalit ovat heidän käytössään etukäteen. Opiskelijan paikka oppimisympristöissä järjestetään niin, että hän näkee esteettömästi opettajat ja ryhmätyötilanteissa muut opiskelijat. Videomateriaalien sisältö selvitetään opiskelijalle. Puheessa ja keskusteluissa otetaan huomioon tulkkauksen sopiva rytmi. Työssä oppimisen järjestelyt suunnitellaan myös siten, että opiskelija pystyy työskentelemään tavoitteiden mukaan.

Olen ehkä selkokielen läpäisemä, sillä suhtaudun niin, että vuorovaikutusta pitää mukauttaa aina vastaanottajan mukaan. Jos vuorovaikutuskumppani ei kuule, hyödynnän muita aisteja ja pyrin selkeyteen. Olen myös tottunut kuulolaitetta käyttävien tuttujen kanssa siihen, että vuorovaikutuskumppanille on erittäin tärkeää, että kuuloon liittyvät asiat otetaan huomioon esimerkiksi istumisjärjestyksessä ja taustahälyn eliminoimisessa.

Näkövammaisista opiskelijoista ei minulla juurikaan ole kokemusta. Olen perehtynyt kirjallisiin- ja videolähteisiin, joten perusteet tiedän, miten otan opetuksessa ja ohjauksessa näkövamman huomioon. Apuvälineet ovat erittäin tärkeitä.

Omassa vuorovaikutuksessa uskon olevan haasteita, sillä sanaton viestintä on niin oleellista näkeville. Ainakin äänensävyt ja puhetyyli ovat asioita, jotka täytyy ottaa huomioon näkövammaisen ohjauksessa. Lisäksi konkreettinen, havainnollinen kieli tuntuu ykkösjutulta, kaiken toiminnan sanoittaminen. Ajan antaminen harjoittelemiselle ja tekemiselle on kaikessa erityisessä tuessa yksi ohjenuora, se ei poikkea aistivammaisten kanssa työskentelyssä.

Olen itse vasta viime aikoina tottunut äänikirjoihin: kun on tottunut lukemaan itse, vain kuunteluun keskittyminen on vaatinut harjoittelua. Se ehkä hieman auttaa eläytymään siihen, miten ilman näköaistia on muiden aistien varassa. Keskittyminen puhe- ja äänivirtaan vaatii melkoista paneutumista. Monet harjoitukset esimerkiksi vääristävillä ja sumeilla tai näkökenttää rajaavilla laseilla ovat antaneet herättävän kokemuksen, miltä näkörajoitteet tuntuvat. Tai haparointi side silmillä jysäyttää tunteen sokeudesta.  Minulle moinen on eläytymistreenia, toisille arkipäivää.

Celian toimintaa arvostan todella paljon. On myös upeaa, miten paljon äänikirjoja tehdään, osa yksittäisten asiakkiden tilauksesta.

Olen viime vuosina tutustunut moniin koskettelukirjoihin. Koska olen selkokirjatyöryhmässä, tutustun Celian hyväksymiin käsikirjoituksiin, joista teen lausuntoja OPM:n selkokirjallisuuden ja muun saavutettavan kirjallisuuden apurahajakoon. Olen myös nähnyt useita valmiita koskettelukirjoja. Ne ovat usein yksittäiskappaleita, sillä koskettelukirjojen materiaalit ja toteutus ovat vaativaa työtä. Koskettelukirjoissa on kankaisia ja muita erilaisia materiaaleja, joten en eivät ole monistettavissa. Arvostan kovin uniikkien teosten tekijöitä ja sitä, miten niiden käyttäjät saavat näin kirjallisuus- ja aistikokemuksen.

 - - -

Olen osallistunut pienen osan verran sokean täyteen elämään. Muistan hyvin mieheni isoisän, sodassa sokeutuneen miehen, joka eli melko esteettömästi. Hän toimi hierojana, kuunteli äänikirjoja ja runoili omia runoja kasettinauhurille. Maailmaa hän seurasi radiosta ja osallistui vilkkaasti keskusteluihin. Hän matkusteli perheen kanssa pitkin maailmaa ja nautti etelän lämmöstä, äänistä, mauista ja tuoksuista. Hän kulki tuttuja reittejä itsekseen, ja kun muiden silmä vältti, hän kävi hakkaamassa mökin liiterissä halkoja. Osallisuuden tunne ei horjunut.

Celia: saavutettava kirjallisuus

 Celia on saavutettavan kirjallisuuden ja julkaisemisen asiantuntijakeskus, joka tukee yhdenvertaisuutta lukemisessa ja oppimisessa. Celia tuottaa ja välittää kirjallisuutta saavutettavassa muodossa, mm. äänikirjoina ja pistekirjoina, yhteistyössä kirjastojen ja kustantajien kanssa. Celia on osa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa. 

Celian kirjasto karttuu 2000 kirjan vuosivauhtia, ja kokoelmissa on yli 40 000 kirjaa kaikista genreistä. Kirjoja on äänikirjoina, e-kirjoina ja pistekirjoituskirjoina. Celian kirjojen lainaaminen on muuten ilmaista, mutta peruskoulun ja toisen asteen koulutusten oppikirjojen lainaus on maksullisia.

Lainattavia suomen-, ruotsin- ja vieraskielistä kauno- ja tietokirjallisuutta pistekirjoina on noin 5000. Suomenkielisiä pistekirjoja tehdään vuosittain noin 100 kappaletta, niistä lapsille ja nuorille tuotetaan noin 50 pistekirjaa joka vuosi. Näiden lisäksi on maksullisia oppikirjoja. Celiassa on myös pistekirjoituksen harjoittelukirjoja. 

Pistekirjat on tarkoitettu sokeille ja vaikeasti heikkonäköisille henkilöille. Kirjojen sisältö on toteutettu pistekirjoituksella, mutta pisteoppikirjoissa voi olla lisäksi kohokuvia tai erillisiä kohokuva- tai kohokarttaliitteitä. Pistekirjoitus vie enemmän tilaa kuin painettu teksti, joten yhdestä romaaniin tulee monia vihkoja, koska A4-kokoiselle sivulle mahtuu yhdelle riville 30 pistemerkkiä. Pistekirjat lainataan joko netistä tai asiakaspalvelusta.

Luetus-kirjat ovat pelkästään näkövammaisille tarkoitettuja tekstiä sisältäviä elektronisia kirjoja. Niitä kuunnellaan tietokoneen koneäänen avulla tai luetaan pistenäytöltä. 

Koskettelukirjoja voi tunnustella. Ne ovat värikkäitä, erilaisista materiaaleista valmistettuja kuvakirjoja. Koskettelukirjoissa on teksti myös pistekirjoituksella itse kirjassa tai sen liitteenä. Kirjoissa voi olla myös äänite. Koskettelukirjat sopivat näkö- ja monivammaisille, autistisille ja kehitysvammaisille lapsille, sekä kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille. Koskettelukirjat ovat usein yksittäiskappaleita.

DaisyTrio-kirjat sisältävät tekstin, äänen ja kuvat, ja niitä voi kuunnella ja samaan aikaan seurata tekstiä tietokoneen, tabletin tai älypuhelimen näytöltä. Kirjat sopivat oppilaille, joilla on luki- tai muu oppimisvaikeus tai muuten tarvitsevat erityistä tukea oppimisessa. Lisäksi kirjat sopivat hyvin myös heikkonäköisille henkilöille, sillä tekstiä voi suurentaa.

Celia tuottaa äänikirjoiksi noin neljäsosan suomenkielisistä kirjoista. Äänikirjat sopivat henkilöille, joille lukeminen on vaikeaa. Syitä ovat esim. lukivaikeus, näkövamma tai heikentynyt näkö, kehitysvamma, keskittymisvaikeudet, CP-vamma tai lihassairaus.

Celian käyttäjän haastattelu

Keskustelin Celian äänikirjoja käyttävän henkilön kanssa. Hänen on vaikea lukea pientä tekstiä, ja etenkin hämäränäkökyky on alentunut. Tekstin näkemisen pinnistely alkoi viedä ilon lukemisesta.

- Onneksi kuulin Celiasta. Menin lähikirjastoon ja sanoin kirjastonhoitajalle, että minulla on näköongelmia.

Kirjastonhoitaja ei kysynyt diagnoosia, Celian asiakkaaksi pääsi vain ilmoittamalla halun Celia-asiakkuudesta.

- Sain käyttäjätunnuksen Celiaan. Sitten voi mennä osoitteeseen celia.fi ja ladata oman tunnuksen avulla kirjoja. Kirjoja voi kuunnella netissä tai ladata omaan kännykkään. Kirjoja voi kuunnella myös sovelluksilla, esimerkiksi Pratsam Reader. Sen olen huomannut huonoksi. Sovellus pitää usein bootata.

- Celian äänikirjapalvelu on kohentanut elämänlaatuani. Voin kuunnella kirjoja kävellessäni ja kotona, sillä hämärän valaistuksen vuoksi ei tekstin lukeminen oikein suju, mutta kuuntelu kyllä.

- Kirjojen lukijoissa on hyviä ja huonoja. Hyvä lukija on sellainen, jolla on neutraali, selkeä ja läsnäoleva ääni. Huonon lukijan ääni on ärsyttävä, hänellä on esimerkiksi lievä puhevika. Jotenkin sellainen vain häiritsee kuuntelua.

Äänikirjojen lukijan haastattelu

Arja Korhonen on lukenut Näkövammaisten keskusliiton vapaaehtoispalveluun yli kymmenen vuotta äänikirjoja lukijoiden tilauksesta. Celian yleisten äänikirjojen lisäksi kirjoja luetaan myös yksittäisten asiakkaiden toiveiden tai tilausten mukaan. Arja on lukenut kirjoja laidasta laitaa, enimmäkseen oppikirjoja, myös jonkin verran aikakauslehtiä.

- Luin kirjoja, joita asiakkaat haluavat eli kirjoja, joita ei löydä Celian kirjastosta. Asiakkaan kyllä täytyy odottaa kirjaa, joskus jopa vuoden, jos ei nopeasti löydetä lukijaa.

- Lukija saa lukemiseen kirjalliset ohjeet. Tekniset ohjeet sisältää ohjelman käyttöohjeet. Huomasin, että tekninen tulos vaihtelee riippuen tietokoneesta. Lukea voi kotona omaan tietokoneeseen ladatun ohjelman avulla tai Näkövammaisten keskusliitossa.

- Itse lukemiseen myös annettiin ohjeet. Keskeistä on, ettei taustalla saa olla hälyääniä ja lukeminen on selkeää ja rauhallista. Ensimmäisestä luennasta annettiin tarkkaa palautetta. Sain hyvää palautetta miellyttävästä äänestä sekä rauhallisesta luennasta.

Arja on lopettanut lukijavapaaehtoistyönsä, sillä hän teki sitä pitkään ja uusia halukkaita oli jonoksi asti. Hän on tyytyväinen osallistumisestaan:

- Se oli helppo ja hauska tapa tehdä tehdä hyvää. Sopi ahkeralle lukijalle.

Näkövammaisten opetus ja ohjaus

Olen tutustunut erilaisiin lähteisiin, jossa käsitellään näkövammaisten opetusta. Olen hyödyntänyt monia nettisivuja (mm. Näkövammaisten liitto) ja kirjaa Näkökulmia näkövammaisten opetukseen (PS-kustannus 2006).

Valtaosa näkövammautuneista on vammautunut ennen kouluikää, mutta aina on kouluiässä, nuoruudessa ja aikuisässäkin vammautuneita. Näkövammoja on lisäksi monenlaisia:

Näkövammaiseksi määritellään henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on heikompi kuin 0,3, ja sokeaksi jos paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai näkökenttä supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen, tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.

Näkövammainen ihminen voi olla heikkonäköinen tai sokea. Näkövammaiseksi ei luokitella ihmistä, jonka näkökyky pystytään korjaamaan laseilla normaaliksi tai jos toisessa silmässä on normaali näkö.

Heikkonäköiset ihmiset voivat nähdä eri tavoin: ihminen ei näe lukea, mutta pystyy liikkumaan ilman valkoista keppiä tai jäljellä olevan tarkan näön avulla ihminen kykenee lukemaan, mutta ei näe ympäristöään. Heikkonäköisyyteen liittyy usein myös hämäräsokeutta ja häikäistymisherkkyyttä.

Täydellinen sokeus on harvinaista. Sokeat voivat nähdä valon ja jopa hahmoja. Toiminnallisesti sokeaksi määritellään henkilö silloin, kun hän on menettänyt mm. suuntausnäön vieraassa ympäristössä sekä lukunäön tavanomaisessa mielessä, mutta hän saattaa pystyä lukemaan erityisapuvälineiden kuten lukutelevision avulla.  

Valtaosa näkövammaisten opetusta koskeva materiaali liittyy lapsiin ja kouluikäisiin. Niitä tietysti voi soveltaa toisen asteen koulutuksen opiskelijoihin.

Esteettömyys on merkittävä tavoite. Siitä on NVL:n video Esteetömyyttä näkövammisille. 

Näkövammainen opetuksessa ja ohjauksessa

Peruskoulun jälkeen nuori voi hakea toisen asteen koulutukseen yhteishaussa tai erityisoppilaitoksiin erillishaussa. Peruskoulun jälkeiseen valmentavaan koulutukseen on oma erillishaku. Koulutus voi olla mahdollista järjestää Kelan ammatillisena kuntoutuksena. Koulutuskokeilu (Kela) on mahdollisuus selvittää, kiinnostaako ala.

Jos oppilaitos on sokeisiin ja heikkonäköisiin erikoistunut, opiskelijalla ei yleensä ole avustajaa. Jos opiskelija on sokeutunut lähiaikoina, hänellä voi olla avustaja. Jos näkövammainen opiskelija on integroituneena tavallisessa ryhmässä, on tärkeää avoimesti keskustella esimerkiksi apuvälineistä ja vamman vaikutuksista opiskeluun.

Tilojen esteettömyys ja valaistus ovat asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota. Opetusmateriaalien helppolukuisuus ja selkeys on tärkeää, samoin kaikkien laitteiden ja välineiden näkyvyys (liitutaulu, älytaulu, dokumenttikamera: kirjainten erottuminen taustasta). Ryhmäytymistä ja sosiaalisia suhteita tulee tukea, jotta kaikki ovat tasa-arvoisesti yhdessä eikä vamma erillistä opiskelijaa muista.

Hojksiin kirjataan esimerkiksi pedagoginen tuki  ja apuvälineet (avustaja tai liikkumistaidon ohjaus, materiaalit kuten pistekirjoitus, suurennettu fontti, lukutelevisio).

Opiskelija voi hakea avustajaa vammaispalvelulain mukaisena henkilökohtaisena apuna kotikuntasi sosiaalitoimesta. Uusein reittien liikkumaistaidon ohjausta voi myös hakea sosiaalitoimesta. Kelan kautta voi hakea apuvälineitä (kannettava tietokone, lukutelevisio jne.).

Sovellan Näkövammaisten liiton ohjeita nuoriin ja aikuisiin. Jos opiskelija on sokea, ohjaaja

-       tukee turvallisuuden tunnetta tutustua uusiin asioihin - uusi voi olla pelottavaa.

-       rohkaisee käsien käyttöön, esimerkiksi ”Käsi käden päällä” -menetelmällä käsillä tutkimisen ja liikkeiden opettaminen.

-       käyttää oppijan omaa kehoa suuntia, mittoja ja kokoja opettaessa

-       hyödyntää oppijan jäljellä olevaa näköä (kontrastit, suurennokset jne.)

-       hyödyntää monipuolisesti aisteja (koskea, haistaa, maistaa, kuunnella, koputtaa jne.)

-       antaa oppijan tehdä itse ja kokeilla

-       puhuu ja kertoo havainnollisesti, mitä tapahtuu ja mitä tehdään

-       tekee kuvien ääriviivat erottuviksi (esim. liimalla, joka jähmettyy kohoaviksi ääriviivoiksi)

-       jaksottaa opeteltavan asian pieniin osiin ja antaa aikaa harjoitella

-       hyödyntää ”auttavan ja aktiivisen käden” -menetelmää: toinen käsi pitää astiaa, sillä aikaan kun toinen käsi etsii tavaran ja laittaa sen astiaan.

Apuvälineet

Apuvälineet ovat keskeisiä näkövammaisten opetuksessa. Apuvälineitä voi hankkia Avris-liikkeestä. Opiskelua varten apuvälineet hankitaan Kelan kautta. 

Apuvälinevalikko on todella monipuolinen. Arkipäivää helpottavia tuotteita on kelloista ja vaaoista puhelimiin. Videossa Kosketellen näyttöä - älypuhelin näkövammaisen jokapäiväisessä käytössä näytetään hyvin, miten navigaattori, puhesyntetisaattori, pistenäyttö toimivat.  Myös iPhonen käytöstä on selkeä opetusvideo näkövammaisille ja heidän ohjaajilleen. Youtubesta löytää monia esimerkkejä apuvälinesitä ja niiden käytöstä.

Joskus pelkkä tietokone voi olla apuväline, jos näkövammaiselle riittää tavalliset mahdollisuudet muuttaa tekstikokoa ja taustan kirkkautta. On lisäksi monenlaisia suurentavia välineitä ja tekstiä puheeksi muuttavia välineitä. Tietokoneeseen saa tekstiskannauksen, suurennusohjelman, ruudunlukuohjelman (esimerkiksi Celian videossa), puhesyntetisaattorin, pistenäytön ja pistekirjoittimen.

Lukemisen lisäksi elektronisen suurennuslaitteen (lukutelevision) avulla voi kirjoittaa käsin tai tehdä muuta tarkkuutta vaativaa työtä. Joissakin malleissa on mahdollisuus käyttää taulukameraa, jolloin taululla tai valkokankaalla olevaa aineistoa voidaan katsella omalta näytöltä ja suurentaa ainesito sopivaksi. 

Pistekirjoitus lisää esimerkiksi opiskelussa saavutettavuutta, ja nykyisin on monia tietotekniikkasovelluksia, jotka helpottavat pistekirjoittamista (ks. artikkeli, jossa ammattikorkeakoulussa opiskeleva sokea opiskelija ruudunlukijaohjelman avulla voi lukea pistekirjoitusta, joka joissain tilanteissa sopii paremmin kuin puhe).

(Äänikirjoista ja äänikirjasto Celiasta julkaisen erillisen jutun.)

Apuvälineet ja ohjaus

Opiskeluun liittyy erityistarpeita, mm optiset apuvälineet, kohopöydät, erityisvalaisimet, äänikirjat, pistekirjat, kirjoituskone, liikkumisen suunnittelu, koulumatkojen järjestäminen, integraatio-opettaja ja lukiossa Näkövammaisten keskusliiton koulutussihteerin käynnit). Palvelujen saaminen on yleensä hidasta, joten palveluiden hakeminen pitää aloittaa heti, kun näössä on tapahtunut muutos.

Erityistaitojen ja apuvälineiden harjoittelu vaatii ohjausta ja aikaa äänite- ja pistemateriaalien ja erityisesti uusien, paljon harjoitusta vaativien laitteiden, kuten lukutelevision ja tietokoneiden käytön suunnittelussa ja käytössä.

Ohjauskieli

Ohjaajan pitää käyttää täsmällisiä ja tarkkoja ilmauksia. Kaikessa pitää muistaa sanallistaa asioita – siis ottaa huomioon näkörajoitteet ja hyödyntää kuuloaistia, esimerkiksi tervehtiä ei voi nyökkäämällä tai muuten käyttää visuaalista sanatonta viestintää.

Oma nimi pitää kertoa ja puhutella tuttua näkövammaista ihmistä nimeltä. Oma poistuminen pitää sanoa, havainnot sallistaa konkreettisesti: kellotaulu havainnollistaa suuntia esimerkiksi ruokalautasella perunat kello kuudessa, salaatti kello kolmessa jne.

Liikkumesessa perusohje on: näkövammaiselle ohjaaja tarjoaa kyynärvarren ja kulkee edellä.

NKL:n sivuilla on havainnollisia videoita arkipäivän kohtaamisiin.

Opiskelijan kokemus

Näkövammaisen yleisurheilijan kokemuksia opiskelusta on Youtube-videossa. Opettajien keskustelu opiskelijan kanssa hänen tarpeistaan on tärkeintä. 

Verkossa opiskelu auttaa näkövammaista, sillä tiedostojen muuttaminen saavutettavaksi onnistuu siellä melko hyvin. Avustajaa haastateltava on tarvinnut joissain sähköisissä lomakkeissa (ilmoittautumiset), muuten hän selviää apuvälineiden avulla.