Hulluussarjakuvia - taide sanottamassa kokemuksia

Sarjakuvataiteilija Viivi Rintanen lupaa piirtää "hulluustarinoita" niin kauan kuin lopetetaan haukkumasana "hullu” (Aamulehti 17.3.2017). Taiteilija toistaa sanaa, jotta terä siitä tylstyisi. 

Rintaselta on ilmestynyt sarjakuva-albumi Mielisairaalan kesätyttö (Suuri kurpitsa 2015). Syntysanat sille lausuttiin, kun Rintanen siivosi monena kesänä Lapinlahden sairaalan tiloja ja tutustui mielenterveyspotilaisiin. 

Rintanen ei tuo esille vain albumilla mielenterveysasiaa. Hän on ylläpitänyt vuosia sitten palkittua blogia Hulluussarjakuvia. Vastaavaa ei taida olla missään muualla. Blogin idea on, että kuka tahansa voi lähettää Rintaselle kokemuksensa mielenterveyden järkkymisestä. Taiteilija valitsee saamistaan jutuista ideat ja tekee niistä sarjakuvia. Tavoite on olla "kaltaisteni koko kirjon puolestapuhuja".

Tekijänoikeuksien rimaa hipoen: otin kuvakaappauksen Hulluussarjakuvien otsikkoalueesta.

Taide voi toimia samastumisen lähteenä, vertaistukena tai kokemuksen/tiedon/tunteen välittäjä. Näitä keinoja Hulluussarjakuvia-blogi käyttää. Nostan hattua sille, että mielenterveysongelmien stigmaa hälventävä sarjakuvataide on julkista, sosiaalisessa mediassa näin julkistettua. Se on saavutettavaa kaikille, joilla on nettiyhteys.

Viivi Rantasen piirrosjälki on elävää, siinä käytetään vahvoja vetoja ja värejä. Näin tunnelma korostuu. Valuvat akvarelliläikät ilmentävät maailmaa, joka ei ole tarkkarajainen vaan sotkuinen.

Blogin viimeksi julkaistu sarjakuva "Viimeinen vuoronumero" on karua kertomaa siitä, minkälaiseen kafkamaiseen kierteeseen uupunut ihminen voi joutua. Tästä voisi itse ottaa opiksi sen, ettei koskaan pompota ketään vaan kulkee rinnalla ja selvittää yhdessä, mikä porsaanreikä voisi viedä ihmistä eteenpäin eikä taaksepäin.

Mielenterveys ja erityinen tuki: pohdintoja

Pohdin tässä opiskelijoiden mielenterveysongelmia ja niiden kanssa opiskelusta selviämistä. Teen pikakatsauksen Mielenterveysseuran materiaaleihin ja sen jälkeen kerron omista havainnoistani. Mielenterveyteen liittyen olen jo postannut opettajan työssä huomioon otettavia asioita tämän linkin jutussa. Oppimisvaikeuksien ja päihdeongelmien asioita esittelen toisessa postauksessa. Mielenterveyspalveluista on selkeä sote-ministeriön tekemän koonti. 

Mielenterveysseurasta apua opettajan osaamiseen ja opiskelijoiden kohtaamiseen

Suomen mielenterveysseuran sivusto on todella monipuolinen – informatiivinen ja kokemuksellinen. Pääsivun alaotsikossa Mielenterveysosaaminen on käyttökelpoista tietoa myös nuorten ja aikuisten opettajille. Esimerkiksi keskustelun avaukseksi sopii osuus Kuinka voit? 

Materiaaleissa on esimerkiksi Hyvän mielen talo, joka sopii erityisopettajalle puheeksi ottamisen välineenä, keskustelun ja nuoren tilanteen aktiivisen kuuntelun keinona. 

Nuoren mielen ensiapu on mielestäni pakollinen kaikille kasvattajille ja opettajille; tietopaketit ovat havainnollisia ja niiden avulla voi ohjata eteenpäin. Myös monikulttuurisuus otetaan huomioon.

Kaikille sopivat hyvinvointia tukevat harjoitukset. Mielenterveysseuran sivuilla on useita mindfullnes-harjoitteita. Olen kokeillut itse muutamaa (en vielä opiskelijoiden kanssa). Tietoinen läsnäolo kehittää keskittymistä ja auttaa rauhoittumaan.

Opin kohtaamisista 

Parikymmentä vuotta tuki- ja ohjaustyössä toimineena tiedän, että psyykkinen jaksaminen ja hyvinvointi on perusedellytys oppimiselle ja opiskeluun liittyvien paineiden kestämiselle. Kerron muutaman askarruttavan esimerkin. Opiskelijoilla on ollut diagnosoidusti ja ilman masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, sosiaalisten tilanteiden pelkotiloja, peliriippuvuutta, syömishäiriöitä, biopolaarisia persoonallisuushäiriötä jne.

Lisäksi on todella usein käynyt ilmi, että opiskelijalla on ADHD-diagnoosi, mutta hänellä siihen liittyen tai sitä monimutkaistamassa esimerkiksi jo lapsen diagnosoitu vaikea masennus. Myös monesti lukivaikeus tuottaa mielenterveysongelmia: pärjäämättömyys masentaa, kun oppiminen tuottaa vaivaa, ponnisteluja ja usein epäonnistumisia.

Esteet haittaavat näkemästä mahdollisuuksia.

Ikävimpiä ovat olleet tilanteet, joissa opiskelu on laukaissut esimerkiksi voimakkaat ahdistusreaktiot tai paniikkikohtaukset. Todennäköisesti on niin, että epäonnistumisen kasautuminen on katkaissut jo muutenkin kuormittuneen kamelin selän. Käy ilmi, että opiskelija suoriutuu beetasalpaajien turvin, koska ei ole saanut tiettyä koetta kahdeksan yrityksen jälkeenkään. Silloin olen nopeasti tullut väliin, ja opiskelijalle on suunniteltu koesisältöjen tukiopetus pieninä paloina ja suulliset suoritukset pienin osin opettajan kanssa keskustellen.

Joillekin opiskelu on itsessään kuntouttavaa: he kuuluvat jonnekin, he ovat yhteydessä muihin. Joitain taas ryhmätilanteet ahdistavat. Jokaisella on akileen kantapäänsä mutta myös pärjäämispisteensä. Oppimisen tukena en ole terapeutti, mutta ohjaukseni ja tukeni voi olla terapeuttista, jos se tukee opiskelijan voimaantumista ja opintojen etenemistä.

Olen koettanut pitää ohjenuorana sitä, että tuen opiskelua ja kuuntelen, kun opiskelija haluaa avautua. Ratkaisuja haen aina opiskeluun liittyviin pulmiin, etsimme oppimisympäristöön sopivia ja opiskelijan yksilölliseen oppimiseen liittyviä keinoja. Tärkeää on, että varmistan, että opiskelija saa apua ja hoitoa ammattilaisilta tai oppilaitoksen opiskelijahuollon ammattilaisilta.

Viimeisen vuoden aikana on jäänyt monta opiskelijaa mieleeni mielettömien voimavarojen takia. Heillä on monet diagnoosit ja elämäntilannehaasteita. Silti he ponnistelevat opiskeluissa ja pitävät pelkästään pelastukselta tuntuu se, että HOJKS on tehty. He kokevat, että sen ansiosta heillä on varmistus: ryhmänohjaajaan voi olla yhteydessä, hän tietää nyt mistä on kyse; suorituksia voi ajoittaa ja osittaa, suorittaa suullisesti ja toiminnallisesti.

Valoa on näkyvissä: autetaan näkemään se.

Yksi opiskelija on joutunut muuttamaan suunnitelmaa moneen kertaan muun sairastelun ja masennuksen vuoksi: opiskelija tietää, että ryhmänohjaaja seisoo aina hänen tukenaan ja etsii ratkaisuja (ja konsultoi minua). Työvaltainen ja toiminnallinen oppiminen työssä oppimissa vie opintoja eteenpäin. Varma työpaikka odottaa, kunhan vain oppimistehtävien haasteet ylitetään.

Toinen opiskelija tietää, että hän alakulon tultua hän vajota pariksi päiväksi sänkyyn eikä kykene sieltä nousemaan, mutta hän aina nousee sieltä läheisten ja koulun tuen avulla. Ryhmänohjaaja tietää tilanteen ja ottaa huomioon sen opintojen etenemisessä. Opiskelija on myös kokenut, että chatti-terapiakokeilu sopii hänelle. Tutun terapeutin kanssa some-yhteys tuntuu luontevalta, vaivattomalta ja elämäntilanteeseen sopivalta.

Kolmas opiskelija ei kykene keskittymään lainkaan ryhmässä, taustalla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Koska hänen työssään voi toimia itsenäisesti ja opiskelijalla on jo työkontakteja, osaamisenosoittaminen työssä tuntui sopivan kaikille. Lisäksi suhteellisen pienellä yksilöohjauksella hän on saanut perehdytyksen uusiin opittaviin asioihin. Työpaikka on jo, valmistuminen ammattiin on ihan lähellä näiden tukitoimien avulla.

Päätelmäni

Voisin luetella esimerkkejä vaikka kuinka. Eivät kaikki ole menestystarinoita, jos opiskelijan koko elämäntilanne on palasina eikä kunto kestä opiskelua. Monia kuitenkin tukitoimet auttavat. Minua hirvittää se, miten monen opiskelijan mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja siten yleisen ja erityisen tuen keinot käyttämättä. 

Opettajalta tunnistaminen edellyttää tietoa ja herkkyyttä – poissaolot, poissaolevuus, työtehtävissä haparointi, muistamattomuus, oppimistehtävien ongelmat voivat kertoa näistä pulmista. Henkilökohtaistamiskeskusteluissa tulisi olla taitoa ottaa ne puheeksi – ratkaisukeskeisesti, opiskelijaa kuullen.

Jokaiselle on tie ja valoa - ei välttämästi aina kirkasta tai suoraa.

Kohtaamisista olen oppinut sen, että aktiivinen kuuntelu, rauhallisuus, etenemisen strukturointi ja onnistumisien osoittaminen ovat toimintatapoja, joilla pääsee yhteistyön alkuun. Ja tulihan tuo jo, mutta korostan sitä: yhteistyö – tietysti opiskelijan yksityisyyttä ja salassapito-ohjeita kunnioittaen.

Mielenterveys, oppiminen ja päihteet

Päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat kulkevat usein rinnan. Niistä ei aina erota, kumpi on kumpi. Hoidon ja kuntoutuksen kannalta se on mutkikasta. Alkoholi tuntuu masentuneesta ja ahdistuneesta läkkeeltä,  mutta tilanne kärjistyykin, kun "lääkintä" pahentaa tilannetta.

Aloitan ensin mielenterveydestä eli keräsin miellekarttaan tukevat asiat. Näistä löytyy myös avaimet kuntoutumiseen, voimavaroihin ja niiden vahvistamiseen.

Sain sysäuksen miettiä päihdenäkökulmaa oppimiseen syksyllä ilmestyneen selkoesitteen vuoksi. Sininauhaliitto on julkaissut 2016 esitteen Oppimisvaikeudet ja päihteet.

Jo esitteen sisällys osoittaa, että asiat käsitellään lyhyesti ja selkeästi. Samalla esitteessä on tuki- ja apukeinoja. Oppimisvaikeuksien selvittäminen on tässä esitteessä kärkenä.

Pidän hienona, että harvinaista kyllä oppimisen ongelmia käsitellään tästä näkökulmasta. Päihdeongelmia usein piilotellaan, ja voi olla ettei opettajatkaan uskalla oikein ottaa niitä puheeksi. Koska päihdeongelmat ovat valitettavan yleisiä, on paikallaan, että tämä näkökulma on näin esillä.

Esitteestä voi ammentaa myös toivoa (Blogger ei suostu tekemään selkorivittämistä):

Päihteiden käytön lopettaminen on usein vaikeaa. Aivojen toiminta alkaa korjautuavasta lopettamisen jälkeen. Jo kahden kuukauden raittiuden jälkeen muistin toiminta alkaa parantua. Kun olet ollut riittävän pitkään ilman päihteitä, voit hakea apua oppimisen pulmiin.

Mielenterveysongelmat ja erityinen tuki

Mielenterveysongelmat ovat yleisiä. Juuri julkistettiin selvitys, jonka perusteella korkeakouluopiskelijoista jopa kolmasosa kärsii jonkinlaisista mielenterveysongelmista (HS 14.2.2017). Myös ammatillisessa koulutuksessa ilmiö on tuttu.

Amiedun Jokeri-portaaliin on koottu perusasioita mielenterveydestä, mielenterveysongelmista ja mielenterveysongelmien vaikutuksesta oppimiseen. Minua kiinnostaa etenkin oppimisen ja tukikeinojen näkökulma. 

Vaikutuksia oppimiseen voi tiivistää vaikka näin:

- Kognitiivisiin kykyihin tulee muutoksia.

- Motivaatio opiskeluun vaihtelee ja on usein heikko.

- Emotionaaliset ja sosiaaliset valmiudet heikkenevät. 

- Keskittymisvaikeudet ja ahdistuneisuus vaikeuttavat havaitsemista, ajattelua, päättelyä ja muistia. 

- Aloitekyky heikkenee.

- Itsetunto on usein heikko.

- Psyykkisen itsesäätelyn keinoja on vähän tai niitä käytetään rajoittuneesti.

- Häpeän ja syyllisyyden tunteet vaikeuttavat vuorovaikutusta ja sosiaalisia tilanteita.

- Monet psyykenlääkkeillä on sivuvaikutuksia, jotka vaikuttavat oppimista heikentävästi.

Oleellinen tekijä erityisopetuksessa on opettajan ja ohjaajan vuorovaikutus mielenterveysongelmaisen opiskelijan kanssa. Ensinnäkin erityisopettajan täytyy olla tietoinen omasta suhtautumisestaan mielenterveysongelmiin. Jopa terapeuttista on opettajan realistinen mutta eritoten kannustava ote. On tärkeä ymmärtää puolustusmekanismit, joita opiskelija käyttää, jotta opettaja osaa lähestyä oikealla tavalla opiskelijaa. Myös opettaja ja opettajayhteisö voi käyttää puolustusmekanismeja, sillä usein mielenterveysongelmia torjutaan, vähätellään tai käsitellään huumorin keinoin. Kaiken tämän alle pitää nähdä ja kohdata opiskelija yksilönä, yksilöllisen tilanteen mukaan.

Jokeri-portaalissa annetaan konkreettiset neuvot:

- Koska opiskelijan mielessä myllertää, opettajan tulee pysyä perustehtävässään, tuke oppimista ja opiskelua - ei hoitaa tai epäpätevänä terapoida.

- Eheyttävä vuorovaikutus on tärkeä. Opettaja ei ole terapeutti, mutta terapeuttista on ymmärtävä vuorovaikutus, jossa opettaja auttaa oppijaa näkemään etenemisen ja onnistumisen.

- Opettaja ohjaa niiden asioiden varassa, jotka toimivat ja onnistuvat. Siksi niin mielenterveysongelmaisen kuin muunkin erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan kanssa ohjaus ja oppiminen rakennetaan opiskelijan vahvuuksien varaan.

- Rauhallinen eteneminen ja oppimisympäristö tukee opiskelijaa.

- Tieto ei tuo tuskaa vaan opettajan tietojen kartuttaminen psyykkisistä ongelmista lisää valmiuksia kohdata niitä. Tätä pidän tärkeänä - se on vaikuttanut omaan työskentelyyni. Ja päinvastoin: mielenterveysongelmaisten opiskelijoiden kanssa työskentely on lisännyt tietojani ja valmiuksiani kohtaamiseen ja rakentavaan ohjaamiseen.

Amiedun Jokeri-portaalissa on oireista, tavoitteista ja keinoista. Se on luonnollisesti melkomoinen yksinkertaistus, mutta sellaisena hyvä lähtökohta lähestyä (erityis)pedagogista toimintaa.

Kuvakaappaus Jokeri-portaalin tekstistä Mielenterveys ja oppiminen

Ajan antaminen, kuunteleminen ja psyykkisen oireilun ymmärtäminen ovat ydinasioita. Vuorovaikutustaidot ovat erityisopettajan merkittävin työkalu. Dialogisuus on kuuntelua, keskustelua, vuorottelua, sanoittamista ja eritoten tilanantamista opiskelijan sanoille, ei puhumist ahänen puolestaan. 

Mielenterveysongelmaisen opiskelijan kanssa tulee olla myös herkkänä sen suhteen, milloin on muu apu tarpeen: hoitoon ohjaaminen. Hyvä yhteistyö koulun psykologin ja kuraattorin kanssa on myös tärkeää – konsultaatio ja yhteistyö tukevat kaikkia.

Toimintojen avoimuus ja läpinäkyvyys auttavat niin tämän asian kuin muidenkin erityisen tuen asioiden kanssa, tietysti luottamuksellisuus otetaan huomioon. Rakenteet ja toimintatavat ovat läpinäkyviä, toisten yksityisasiat eivät ole muiden nähtäviä.

Selkeys, johdonmukaisuus ja opiskelutilanteen säilyttäminen opiskelutilanteena on A ja O. Myös opiskelija, jolla on mielenterveysongelmia, voi opiskella ja opiskelee – erityinen tuki tukee siinä.

Lähde

Jauhiainen, Riitta. Mielenterveys ja oppiminen. http://www.amiedu.net/jokeri/oppiminen/mielenterveys.htm