Väitös: opettajien kokemus oppilaiden mielenterveysongelmista

Tällä viikolla tarkastetaan Terhi Ojalan erityispedagogiikan väitöskirja ”Kun perusopetuksen oppilaat oireilevat psyykkisesti - opettajien kokemuksia”, jossa Ojala on tutkinut opettajien kokemuksia psyykkisesti oireilevista oppilaista. Tutkimus todistaa opettajien kokemasta neuvottomuudesta, riittämättömyydestä ja osaamattomuudesta.

Ojalan tutkimuksessa oli mukana perusopetuksesta 246 opettajaa: luokan- ja aineenopettajia, erityis- ja erityisluokanopettajia sekä sairaalaopetuksen ja valtion koulukotien opettajia. Menetelminä hän käytti haastatteluja, kyselyitä ja kirjoitelmia.

Kokemusten mukaan sisäänpäinkääntynyttä oireilua eivät opettajat tunnista. Ulospäinsuuntautunut oireilu tunnistetaan, mutta opettajat eivät tiedä, mitä sille tehdä. Opettaja kokee jäävänsä ongelman kanssa yksin.

Väitöskirjassa esitellään keinoja asian parantamiseksi. Yksi keskeinen asia on erityispedagogisen osaamisen lisääminen. Ylen artikkelissa (12.3.2017)  Ojalan keinot kiteytyvät näin:

Ojalan mukaan opettajankoulutuksessa erityispedagogiikkaa pitäisi ottaa enemmän koulutusohjelmaan kaikille opettajille. Myös syvempiä vuorovaikutus- ja tunnetaitoharjoitteita olisi lisättävä.

Täydennyskoulutus, työnohjaus ja vertaistuki koetaan tärkeäksi, jotta opettajien työssäjaksaminen lisääntyy. Väitöskirjasta käy ilmi, että kouluttautuminen on vaikeutunut säästöjen seurauksena.

Vaikka väitös kohdentuu peruskouluun, havainnot sopivat varmasti myös toisen asteen koulutukseen. Koska mielenterveysongelmat ovat yleisiä, joka ryhmässä todennäköisesti on opiskelijoita, jotka tulisi osata kohdata ottaen huomioon mielenterveystekijät. 

Tunnistamattomat, sisäänpäinkääntyneet oireet, ovat haaste, siis niiden tunnistaminen, kohtaaminen ja opintojen tukeminen. Uskon, että opiskelijahuoltoyhteistyö ja konkreettiset opiskelutaitoja ja oppimista tukevat järjestelyt auttavat opiskelijaa ja opettajaa selviytymään. Kumpaakaan ei saa jättää yksin.

Erityisopettajan matkassa: opintokäyntiantia

Olin erityisammattikoulun ammatillisen erityisopettajan Eeva-Liisa Talvelan matkassa, kun hän opetti ja ohjasi tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoita. Käynnissä oli projekti, jossa opiskelijat olivat suunnitelleet toiminnallista ensiapuopetusta telma-ryhmälle. Sain seurata projektin toteutusta. 

Ennen opetusta juttelin erityisopettajan kanssa hänen työstään. Juttuni kirjoitin haastettelutyyliin eli vastaukset kutakuinkin Eevan sanoin.

Eeva on hoitoalan ja vammaistyön opettaja sekä ammatillinen erityisopettaja. Hänellä on monta vuotta työkokemusta telma-opettajana, nyt hän on erityisammttioppilaitoksen ammattiopettajana ja ammatillisena erityisopettajana.

 

Minkälaisia erityisopiskelijoita on ryhmässäsi?

Opetusryhmissäni on näkö- ja kuulovammaisia ja opiskelijoita, joilla on mielenterveysongelmia sekä opiskelijoita, joilla on muita oppimisvaikeuksia, ja joillakin äidinkieli on muu kuin suomi. Opiskelijat opiskelevat ammattiin, ja jokaisella on omat haasteensa opiskelun etenemisessä.

Opettajan näkökulmasta oma ryhmä on se, jonka opiskelijoiden hojks-vastuussa olen. Tammikuussa aloitti kaksi opiskelijaa, kolme viime syksynä aloittanutta ja sen lisäksi on kymmenen muuta, jotka opiskelevat eri vaiheissa. Lisäksi kaksi valmistui jouluna. Opiskelijoillani on erilaisia erityisopetuksen syitä.

Mitkä ovat keskeisiä toimintaperiaatteita?

Yksilölliset polut ovat elinehto. Ohjaajan täytyy löytää sopivia reittejä, jotta opinnot etenevät. Opetussuunnitelma on oleellinen pohja, toimintasuunnitelma, ja siihen sovitetaan hojksien yksilölliset opiskeluohjelmat.

Mielenterveysongelmia on todella monella opiskelijoilla. Jokainen on otettava yksilöllisesti huomioon ja suunnitelmat tehdään todella henkilökohtaisesti. Opettajan ymmärtäväisyys on kaiken pohja. Poissaoloista ei voi jauhaa vaan sanoa, miten ihanaa nähdä, kun tulet kouluun. Pitää usein tekstailla viestejä: mitä sinulle kuuluu, kuinka voit.

Vain välittäminen on tärkeää ja sen ilmaiseminen. Kun opiskelija tänne tulee, se on timanttihetki. Opiskelijalle voidaan tehdä jaksamissuunnitelma yhdessä hänen kanssaan. Esimerkiksi yhden opiskelijan kanssa etsimme ratkaisua matikan ongelmaan, ja keskustelussa hän keksi itse ratkaisun. Aikaa, anna opiskelijoille aikaa. Ja pidät heihin yhteyttä. Heitä ei saa jättää yksin.

Mitä muuta opiskelijoiden erilaiset haasteet edellyttävät opettajalta ja opetukselta?

Joukossa on sokea opiskelija ja opiskelijoita, jotka näkevät huonosti. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa näkövammaisia opiskelijoita auttavat kaikki apuvälineet kuten ruudunlukuohjelmat. Opintoja ei ole tarve mukauttaa. Vahvuuksia on enemmän kuin haittoja: opiskelijoilla on sellaisia kohtaamisen taitoja, joita näkevät eivät saavuta ollenkaan - kaikki esteettiset ja eettiset elementit ovat kohtaamisessa läsnä! 

Opettajana unohdan vallan, että opiskelijoilla on kuulo- tai näkövammoja - se on luonnollinen olotila. Verkkomateriaalit ovat esteettömässä muodossa. Jos joukossa on kuvioita, sanallistan kaiken tarkkaan. 

Kuurojen opiskelijoiden tulkin otan huomioon, varmistan, että hän pysyy mukana. Tauottaminen on oleellisen tärkeää, ja tulkilta saan palautteen, onko tahti ollut sopiva.

Kun opetustyössä on mukana muita tukihenkilöitä, yhteystyön hiominen on tärkeää. Esimerkiksi yhteistyö tulkin ja viittomakielisen avustajan kanssa on sellaista, että roolit pitää selvittää. Opettaja opettaa, tulkki tulkkaa ja avustaja avustaa.

Arjessa nämä kaikki asiat oppii, ei näistä ole oppikirjaa. Asiat on kuitenkin tärkeää sanoa ääneen. Kun olin telma-opettajana, tein paljon yhteistyötä ohjaajan kanssa. Ohjaajan vammaiskäsitys voi olla erilainen, joten yhteistyön hiominen on ensimmäinen haaste. Esimerkiksi telma-opetuksessa teimme niin, että ohjaajan rooli purettiin auki. Siitä tehtiin yhdessä opas.

Yhdessä opiskelijoiden kanssa on tehty myös telmaan ohjaajan opas työelämään valmentautumiseen. (Kirjoittajan huomio: tuossa oppaassa on paljon kenelle tahansa sopivaa asiaa: katso seuraavat kuvat.)

Minkälaista muuta yhteistyötä teet?

Eeva on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi työvalmentajan kanssa. Esimerkiksi jos käy ilmi, ettei opiskelijalle olekaan mahdollista valmistua tutkintoon johtavasta koulutuksesta, on työvalmentajan avulla löytynyt toinen väylä. Myös opon kanssa yhteistyö on tosi tärkeää. Sitten on kuraattori, terveydenhoitaja ja opintosihteerit.

Kaikkea ei tarvitse itse osata, täällä on esimerkiksi telma-opettajia, jonka puoleen voi kääntyä. Sitten on verkostot, joita on kertynyt elämän varrelta, esimerkiksi opiskelukavereita erityisopettajaopintojen ajalta. Opo on avainasemassa, ja monessa opiskelija-asiassa on  mukana kuraattori, terveydenhoitaja ja opintosihteeri.

On ollut myös välillä mahdollista ostopalveluina saada opiskelijalle konsernista psykologin, erilaisten terapioiden ja työvalmentajien palveluita. Lisäksi meillä on tukiopetusta ja tukiopettajien kansa olen yhteystyössä. Eniten tukiopetustarvetta on matematiikassa. Eli monenlaista yhteistyötä on.

Mikä sinusta on tärkeintä ammatillisen erityisopettajan työssä?

Ei saa hermostua eikä provosoitua. Pitää pysyä rauhallisena. Sanoja olen vähentänyt. Selkeys ja selkokielisyys alkaa tulla luonnostaan. Liudentamiseen pitää olla tatsi, sisältöä on oltava vaikka helposti.

Sekin on monen stressaavan opiskelijan kanssa tärkeää, ettei juututa, vaan mennään seuraavaan asiaan. Ilmapiirin täytyy olla sellainen, että opiskelija voi aina pyytää apua. Positiivinen vire vaikuttaa ilmapiiriin. Kiittäminen ja kannustaminen tulevat ensimmäisenä.

Toisto ja toisto  - se on oleellista. Olen vakuuttunut, että kaikessa opetuksessa pitää toistaa, siitä seuraa syväoppimista. Pitää malttaa odottaa. Ja mallintaminen vaikuttaa siihen, että opettajan mallia voi opiskelija soveltaa omassa toiminnassa. Esimerkiksi kun opiskelijani nyt ohjaavat telma-opiskelijoita, he ovat huomanneet, että voi toimia ohjaajana niin kuin Eeva on toiminut heidän kanssaan – niin sanoi juuri yksi opiskelija ja olin siitä todella iloinen.

Joustavuus on tärkeää. Suunnitelmat opsin mukaan ovat tarkat, mutta mitä tehdään milläkin kerralla, se pitää soveltaa tilanteen mukaan.

Lovit-vuorovaikutusmalli sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sovellan sitä opetuksessani: läsnäolo, odottaminen, vastaaminen, ilmaisun mukauttaminen ja tarkistaminen.

(Ks. LOVIT-periaatteista video tai esittely Oiva-mallista.)

Mistä iloitset työssäsi?

Opiskelijan edistysaskeleiden huomaaminen on ilo. Ja se, kun sen voi opiskelijalle sanoa ja osoittaa.

Olet myös Taitaja Plus -toiminnassa. Mitä se tarkoittaa?

Työni hieno puoli on se, että voi olla monessa mukana. Olen ollut valmentamassa opiskelijoita Taitaja-kisoihin, koska nämä valtakunnalliset ammattitaitokilpailut ovat toukokuussa Helsingissä. Meillä on kaksi paria, jotka ovat mukana tänä keväänä Taitaja Plus -kisojen finaalissa. Taitaja Plus on kilpailusarja erityisopiskelijoille. Olemme harjoitelleet kisatehtäviä, ja nyt on haussa henkinen tsemppari. Suunnittelemme myös työparini kanssa kisatehtäviä.

On hieno nähdä kisaparien osaamisen kehittyminen. He oppivat toisiltaan ja ammattitaito kasvaa koko ajan. Viimeksi toinen pari huomasi toisen parin toiminnasta, että suunnitelmien tekoa pitää kehittää.

(Kirjoittajan huomio: Eevan opetuksen ja ohjauksen seuraaminen oli todella antoisaa. Opettajan tilannetajuisuus, positiivisuus, reagointiherkkyys, kannustavuus ja yksilöllinen huomioonottavuus oli esimerkillistä.)

Saavutettavuus ja digitaidot

 On juuri ilmestynyt selvitys vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikkataidoista. Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisempää on, että digitaidoissa on isoja puutteita. Osa jää taidottomana ulkopuolelle, syrjäytyy digitalisaatiosta.

Sari Valjakan selvityksestä voi tehdä sellaiset johtopäätökset, että on ilmeinen tarve koulutukselle, tilannekohtaiselle ohjaukselle ja tuelle. Selvityksen voi kiteyttää niin, että monille tietokone voi olla tuttu, mutta sovellukset ja hyödylliset sivustot ovat vieraita, samoin sopivat laitteet ja apuvälineet. Ohjausta niiden käyttöön ja yläpäätään niistä tietämiseen tarvitaan. Digipalveluihin siirtyminen ei todellakaan tarkoita sitä, että se helpottaisi kaikkien arkea, koska niitä kaikki ei kykene käyttämään itsenäisesti. 

Selvityksen perusteella osalle asiatekstien ymmärtäminen, lukeminen, kirjoittaminen ja asioihin keskittyminen oli hankalaa, ja siksi itsenäinen asiointi ei onnistu vaan siinä tarvitaan apua. Mahdollisuus kasvokkaiseen asiointiin ja neuvontaan on yhä tärkeää.

Osalle teknologia on tuttua, ja se helpottaa arkea, mutta silti moni toivoi ohjausta. Joskin sekin selvityksessä todetaan, että esimerkiksi mielenterveysongelmaiselle voi olla helpotus hoitaa asioita oman aikataulun mukaan kotona. 

Palveluiden saavutettavuutta kaikkiaan korostetaan: palveluiden tulee olla helppokäyttöisiä ja sellaisia, että palvelutavan voisi helposti valita (esimerkiksi puheella, kuvallisella yhteydellä tai kirjoittamalla). Jotta saavutettavuus varmistuu, pitäisi käyttäjien olla mukana suunnittelussa ja testaamisessa.

Vaikka selvitykseen osallistui vain 27 henkilöä, ei tulos mitenkään epäilytä minua. Opetuksessa teen toistamiseen samansuuntaisia huomioita. Jotenkin unohtuu se, että esimerkiksi selkokielen tarpeessa on puolimiljoonaa suomalaista. Sivustojen epäselvyys haittaa kaikkia. Jos verkkopalvelut suunnitellaan kaikille sopiviksi, kaikki hyötyvät. Joten saavutettavuusdirektiivin toimeenpano on enemmän kuin tervetullut.

Lähde

Valjakka, Sari. 2017. Näkökulmia vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikan ja digipalveluiden käyttöön. Aspa-selvityksiä 1/2017. https://www.aspa.fi/sites/default/files/Digitaalinen%20arki%20-selvitysprojektin%20loppuraportti%20%28ID%2043832%29.pdf

Mielenterveys ja erityinen tuki: pohdintoja

Pohdin tässä opiskelijoiden mielenterveysongelmia ja niiden kanssa opiskelusta selviämistä. Teen pikakatsauksen Mielenterveysseuran materiaaleihin ja sen jälkeen kerron omista havainnoistani. Mielenterveyteen liittyen olen jo postannut opettajan työssä huomioon otettavia asioita tämän linkin jutussa. Oppimisvaikeuksien ja päihdeongelmien asioita esittelen toisessa postauksessa. Mielenterveyspalveluista on selkeä sote-ministeriön tekemän koonti. 

Mielenterveysseurasta apua opettajan osaamiseen ja opiskelijoiden kohtaamiseen

Suomen mielenterveysseuran sivusto on todella monipuolinen – informatiivinen ja kokemuksellinen. Pääsivun alaotsikossa Mielenterveysosaaminen on käyttökelpoista tietoa myös nuorten ja aikuisten opettajille. Esimerkiksi keskustelun avaukseksi sopii osuus Kuinka voit? 

Materiaaleissa on esimerkiksi Hyvän mielen talo, joka sopii erityisopettajalle puheeksi ottamisen välineenä, keskustelun ja nuoren tilanteen aktiivisen kuuntelun keinona. 

Nuoren mielen ensiapu on mielestäni pakollinen kaikille kasvattajille ja opettajille; tietopaketit ovat havainnollisia ja niiden avulla voi ohjata eteenpäin. Myös monikulttuurisuus otetaan huomioon.

Kaikille sopivat hyvinvointia tukevat harjoitukset. Mielenterveysseuran sivuilla on useita mindfullnes-harjoitteita. Olen kokeillut itse muutamaa (en vielä opiskelijoiden kanssa). Tietoinen läsnäolo kehittää keskittymistä ja auttaa rauhoittumaan.

Opin kohtaamisista 

Parikymmentä vuotta tuki- ja ohjaustyössä toimineena tiedän, että psyykkinen jaksaminen ja hyvinvointi on perusedellytys oppimiselle ja opiskeluun liittyvien paineiden kestämiselle. Kerron muutaman askarruttavan esimerkin. Opiskelijoilla on ollut diagnosoidusti ja ilman masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, sosiaalisten tilanteiden pelkotiloja, peliriippuvuutta, syömishäiriöitä, biopolaarisia persoonallisuushäiriötä jne.

Lisäksi on todella usein käynyt ilmi, että opiskelijalla on ADHD-diagnoosi, mutta hänellä siihen liittyen tai sitä monimutkaistamassa esimerkiksi jo lapsen diagnosoitu vaikea masennus. Myös monesti lukivaikeus tuottaa mielenterveysongelmia: pärjäämättömyys masentaa, kun oppiminen tuottaa vaivaa, ponnisteluja ja usein epäonnistumisia.

Esteet haittaavat näkemästä mahdollisuuksia.

Ikävimpiä ovat olleet tilanteet, joissa opiskelu on laukaissut esimerkiksi voimakkaat ahdistusreaktiot tai paniikkikohtaukset. Todennäköisesti on niin, että epäonnistumisen kasautuminen on katkaissut jo muutenkin kuormittuneen kamelin selän. Käy ilmi, että opiskelija suoriutuu beetasalpaajien turvin, koska ei ole saanut tiettyä koetta kahdeksan yrityksen jälkeenkään. Silloin olen nopeasti tullut väliin, ja opiskelijalle on suunniteltu koesisältöjen tukiopetus pieninä paloina ja suulliset suoritukset pienin osin opettajan kanssa keskustellen.

Joillekin opiskelu on itsessään kuntouttavaa: he kuuluvat jonnekin, he ovat yhteydessä muihin. Joitain taas ryhmätilanteet ahdistavat. Jokaisella on akileen kantapäänsä mutta myös pärjäämispisteensä. Oppimisen tukena en ole terapeutti, mutta ohjaukseni ja tukeni voi olla terapeuttista, jos se tukee opiskelijan voimaantumista ja opintojen etenemistä.

Olen koettanut pitää ohjenuorana sitä, että tuen opiskelua ja kuuntelen, kun opiskelija haluaa avautua. Ratkaisuja haen aina opiskeluun liittyviin pulmiin, etsimme oppimisympäristöön sopivia ja opiskelijan yksilölliseen oppimiseen liittyviä keinoja. Tärkeää on, että varmistan, että opiskelija saa apua ja hoitoa ammattilaisilta tai oppilaitoksen opiskelijahuollon ammattilaisilta.

Viimeisen vuoden aikana on jäänyt monta opiskelijaa mieleeni mielettömien voimavarojen takia. Heillä on monet diagnoosit ja elämäntilannehaasteita. Silti he ponnistelevat opiskeluissa ja pitävät pelkästään pelastukselta tuntuu se, että HOJKS on tehty. He kokevat, että sen ansiosta heillä on varmistus: ryhmänohjaajaan voi olla yhteydessä, hän tietää nyt mistä on kyse; suorituksia voi ajoittaa ja osittaa, suorittaa suullisesti ja toiminnallisesti.

Valoa on näkyvissä: autetaan näkemään se.

Yksi opiskelija on joutunut muuttamaan suunnitelmaa moneen kertaan muun sairastelun ja masennuksen vuoksi: opiskelija tietää, että ryhmänohjaaja seisoo aina hänen tukenaan ja etsii ratkaisuja (ja konsultoi minua). Työvaltainen ja toiminnallinen oppiminen työssä oppimissa vie opintoja eteenpäin. Varma työpaikka odottaa, kunhan vain oppimistehtävien haasteet ylitetään.

Toinen opiskelija tietää, että hän alakulon tultua hän vajota pariksi päiväksi sänkyyn eikä kykene sieltä nousemaan, mutta hän aina nousee sieltä läheisten ja koulun tuen avulla. Ryhmänohjaaja tietää tilanteen ja ottaa huomioon sen opintojen etenemisessä. Opiskelija on myös kokenut, että chatti-terapiakokeilu sopii hänelle. Tutun terapeutin kanssa some-yhteys tuntuu luontevalta, vaivattomalta ja elämäntilanteeseen sopivalta.

Kolmas opiskelija ei kykene keskittymään lainkaan ryhmässä, taustalla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Koska hänen työssään voi toimia itsenäisesti ja opiskelijalla on jo työkontakteja, osaamisenosoittaminen työssä tuntui sopivan kaikille. Lisäksi suhteellisen pienellä yksilöohjauksella hän on saanut perehdytyksen uusiin opittaviin asioihin. Työpaikka on jo, valmistuminen ammattiin on ihan lähellä näiden tukitoimien avulla.

Päätelmäni

Voisin luetella esimerkkejä vaikka kuinka. Eivät kaikki ole menestystarinoita, jos opiskelijan koko elämäntilanne on palasina eikä kunto kestä opiskelua. Monia kuitenkin tukitoimet auttavat. Minua hirvittää se, miten monen opiskelijan mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja siten yleisen ja erityisen tuen keinot käyttämättä. 

Opettajalta tunnistaminen edellyttää tietoa ja herkkyyttä – poissaolot, poissaolevuus, työtehtävissä haparointi, muistamattomuus, oppimistehtävien ongelmat voivat kertoa näistä pulmista. Henkilökohtaistamiskeskusteluissa tulisi olla taitoa ottaa ne puheeksi – ratkaisukeskeisesti, opiskelijaa kuullen.

Jokaiselle on tie ja valoa - ei välttämästi aina kirkasta tai suoraa.

Kohtaamisista olen oppinut sen, että aktiivinen kuuntelu, rauhallisuus, etenemisen strukturointi ja onnistumisien osoittaminen ovat toimintatapoja, joilla pääsee yhteistyön alkuun. Ja tulihan tuo jo, mutta korostan sitä: yhteistyö – tietysti opiskelijan yksityisyyttä ja salassapito-ohjeita kunnioittaen.

Mielenterveys, oppiminen ja päihteet

Päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat kulkevat usein rinnan. Niistä ei aina erota, kumpi on kumpi. Hoidon ja kuntoutuksen kannalta se on mutkikasta. Alkoholi tuntuu masentuneesta ja ahdistuneesta läkkeeltä,  mutta tilanne kärjistyykin, kun "lääkintä" pahentaa tilannetta.

Aloitan ensin mielenterveydestä eli keräsin miellekarttaan tukevat asiat. Näistä löytyy myös avaimet kuntoutumiseen, voimavaroihin ja niiden vahvistamiseen.

Sain sysäuksen miettiä päihdenäkökulmaa oppimiseen syksyllä ilmestyneen selkoesitteen vuoksi. Sininauhaliitto on julkaissut 2016 esitteen Oppimisvaikeudet ja päihteet.

Jo esitteen sisällys osoittaa, että asiat käsitellään lyhyesti ja selkeästi. Samalla esitteessä on tuki- ja apukeinoja. Oppimisvaikeuksien selvittäminen on tässä esitteessä kärkenä.

Pidän hienona, että harvinaista kyllä oppimisen ongelmia käsitellään tästä näkökulmasta. Päihdeongelmia usein piilotellaan, ja voi olla ettei opettajatkaan uskalla oikein ottaa niitä puheeksi. Koska päihdeongelmat ovat valitettavan yleisiä, on paikallaan, että tämä näkökulma on näin esillä.

Esitteestä voi ammentaa myös toivoa (Blogger ei suostu tekemään selkorivittämistä):

Päihteiden käytön lopettaminen on usein vaikeaa. Aivojen toiminta alkaa korjautuavasta lopettamisen jälkeen. Jo kahden kuukauden raittiuden jälkeen muistin toiminta alkaa parantua. Kun olet ollut riittävän pitkään ilman päihteitä, voit hakea apua oppimisen pulmiin.

Mielenterveysongelmat ja erityinen tuki

Mielenterveysongelmat ovat yleisiä. Juuri julkistettiin selvitys, jonka perusteella korkeakouluopiskelijoista jopa kolmasosa kärsii jonkinlaisista mielenterveysongelmista (HS 14.2.2017). Myös ammatillisessa koulutuksessa ilmiö on tuttu.

Amiedun Jokeri-portaaliin on koottu perusasioita mielenterveydestä, mielenterveysongelmista ja mielenterveysongelmien vaikutuksesta oppimiseen. Minua kiinnostaa etenkin oppimisen ja tukikeinojen näkökulma. 

Vaikutuksia oppimiseen voi tiivistää vaikka näin:

- Kognitiivisiin kykyihin tulee muutoksia.

- Motivaatio opiskeluun vaihtelee ja on usein heikko.

- Emotionaaliset ja sosiaaliset valmiudet heikkenevät. 

- Keskittymisvaikeudet ja ahdistuneisuus vaikeuttavat havaitsemista, ajattelua, päättelyä ja muistia. 

- Aloitekyky heikkenee.

- Itsetunto on usein heikko.

- Psyykkisen itsesäätelyn keinoja on vähän tai niitä käytetään rajoittuneesti.

- Häpeän ja syyllisyyden tunteet vaikeuttavat vuorovaikutusta ja sosiaalisia tilanteita.

- Monet psyykenlääkkeillä on sivuvaikutuksia, jotka vaikuttavat oppimista heikentävästi.

Oleellinen tekijä erityisopetuksessa on opettajan ja ohjaajan vuorovaikutus mielenterveysongelmaisen opiskelijan kanssa. Ensinnäkin erityisopettajan täytyy olla tietoinen omasta suhtautumisestaan mielenterveysongelmiin. Jopa terapeuttista on opettajan realistinen mutta eritoten kannustava ote. On tärkeä ymmärtää puolustusmekanismit, joita opiskelija käyttää, jotta opettaja osaa lähestyä oikealla tavalla opiskelijaa. Myös opettaja ja opettajayhteisö voi käyttää puolustusmekanismeja, sillä usein mielenterveysongelmia torjutaan, vähätellään tai käsitellään huumorin keinoin. Kaiken tämän alle pitää nähdä ja kohdata opiskelija yksilönä, yksilöllisen tilanteen mukaan.

Jokeri-portaalissa annetaan konkreettiset neuvot:

- Koska opiskelijan mielessä myllertää, opettajan tulee pysyä perustehtävässään, tuke oppimista ja opiskelua - ei hoitaa tai epäpätevänä terapoida.

- Eheyttävä vuorovaikutus on tärkeä. Opettaja ei ole terapeutti, mutta terapeuttista on ymmärtävä vuorovaikutus, jossa opettaja auttaa oppijaa näkemään etenemisen ja onnistumisen.

- Opettaja ohjaa niiden asioiden varassa, jotka toimivat ja onnistuvat. Siksi niin mielenterveysongelmaisen kuin muunkin erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan kanssa ohjaus ja oppiminen rakennetaan opiskelijan vahvuuksien varaan.

- Rauhallinen eteneminen ja oppimisympäristö tukee opiskelijaa.

- Tieto ei tuo tuskaa vaan opettajan tietojen kartuttaminen psyykkisistä ongelmista lisää valmiuksia kohdata niitä. Tätä pidän tärkeänä - se on vaikuttanut omaan työskentelyyni. Ja päinvastoin: mielenterveysongelmaisten opiskelijoiden kanssa työskentely on lisännyt tietojani ja valmiuksiani kohtaamiseen ja rakentavaan ohjaamiseen.

Amiedun Jokeri-portaalissa on oireista, tavoitteista ja keinoista. Se on luonnollisesti melkomoinen yksinkertaistus, mutta sellaisena hyvä lähtökohta lähestyä (erityis)pedagogista toimintaa.

Kuvakaappaus Jokeri-portaalin tekstistä Mielenterveys ja oppiminen

Ajan antaminen, kuunteleminen ja psyykkisen oireilun ymmärtäminen ovat ydinasioita. Vuorovaikutustaidot ovat erityisopettajan merkittävin työkalu. Dialogisuus on kuuntelua, keskustelua, vuorottelua, sanoittamista ja eritoten tilanantamista opiskelijan sanoille, ei puhumist ahänen puolestaan. 

Mielenterveysongelmaisen opiskelijan kanssa tulee olla myös herkkänä sen suhteen, milloin on muu apu tarpeen: hoitoon ohjaaminen. Hyvä yhteistyö koulun psykologin ja kuraattorin kanssa on myös tärkeää – konsultaatio ja yhteistyö tukevat kaikkia.

Toimintojen avoimuus ja läpinäkyvyys auttavat niin tämän asian kuin muidenkin erityisen tuen asioiden kanssa, tietysti luottamuksellisuus otetaan huomioon. Rakenteet ja toimintatavat ovat läpinäkyviä, toisten yksityisasiat eivät ole muiden nähtäviä.

Selkeys, johdonmukaisuus ja opiskelutilanteen säilyttäminen opiskelutilanteena on A ja O. Myös opiskelija, jolla on mielenterveysongelmia, voi opiskella ja opiskelee – erityinen tuki tukee siinä.

Lähde

Jauhiainen, Riitta. Mielenterveys ja oppiminen. http://www.amiedu.net/jokeri/oppiminen/mielenterveys.htm