Sosiaalinen media oppimisen tukena

Opettajuuteen saa vipinää erilaisista verkostoista. Lähikollegat ja koulutukset ovat oleellisia tiedon ja kokemusten jakamisen kannalta, mutta myös sosiaalisessa mediassa on avoimia ja suljettuja yhteisöjä samaan tarkoitukseen.

Seuraavaan kuvaan olen koonnut muutamia Facebookin ryhmiä, joita seuraan tai joihin aktiivisesti osallistun.

Facebookia käytetään myös opiskelijaryhmien viestinnässä, joskin suositumpi taitaa nykyään olla jo Whatsapp.

Sovellusten käytössä täytyy ottaa saavutettavuus huomioon. Käyttäjillä tulee olla sopivat laitteet ja esteetön mahdollisuus käyttää niitä ja sovelluksia. Pitää lisäksi ottaa huomioon, että sovelluksien visuaalinen ilme on helppo hahmottaa. Lisäksi tulee ensin opettaa sovelluksen käyttö ja varmistaa moneen kertaan, ettei uusi sovellus ole oppijalle liian korkea kynnys oppimiselle. (Tuoreen - kuntavaaleihin liittyvän - selvityksen mukaan 30 % äänestysikäisistä ei käytä somea.)

Olen huomannut, että välillä opettajiakin uhkaa infoähky. Minua myös. Koko ajan syntyy uusia sovelluksia ja kollegoilta tulvii ideoita. Tuntuu, ettei millään pysy perässä tai ei pysty omaksumaan tätä kaikkea.

Opetuksen ja oppimisen somea

Listaan tähän vielä mukaan joitain some-ohjelmia, appseja tms., joita itse tai kollegat ovat käyttäneet opetuksessa. Lista on vuorenvarmasti vajavainen ja vanhentunut - silti vanhatkin keksinnöt voivat olla käyttökelpoisia kuten gutenbergilainen käyttöliittymä eli kirja.

Blogit
Blogger ja Wordpress ovat suosituimmat blogiympäristöt. Itse olen käyttänyt blogeja niin, että olen koonnut blogiin opetusmateriaalit ja tehtävä. Joillekin opiskelijoille on helpompaa, että opetusmateriaalit ovat yhdessä linkissä eikä monen ohjelman takana. Olen myös ohjannut opiskelijoita tekemään blogeja, kun se sopii opsin ja oppimisen tuen tavoitteisiin.

Instagram
Monet kollegani käyttävät IG:a kertauspaikkana. Esimerkiksi S2-opetuksessa on sitä käytetty niin, että S2-samanaikaisopetuksessa ammattiopettajan kanssa tunnilla on kuvattu ja selostettu työvaihe lyhyessä IG-videossa, josta opiskelija voi kerrata sanastoa ja työvaiheita.

Kahoot
Moni opiskelija on motivoitunut kertaamaan tai testaamaan osaamista Kahoot-pelillisyyden keinoin.

Padlet
Padletiin voi myös yhdistää tekstiä, kuvia, videoita, äänitiedostoja, linkkejä. Sitä voi käyttää motivoinnin ja ideoinnin apuna tai kertaamisen ja oppimisen tukena. Tässä linkissä on esimerkki, miten opettajien täydennyskoulutuksessa (Monipuolistuva kirjoittamisen opetus) käytin Padletia tiedonkoonnissa.

Prezi

Esitysohjelma sopii tiedontuottamiseen ja jakamiseen myös yhdessä tehden opiskelijoiden kanssa. Tässä linkki Preziini (Monipuolistuva kirjoittamisen opetus), jossa on vinkkejä esimerkiksi yhteiskirjoittamiseen.

Papuri
Papunetin ilmaisen ohjelman avulla on helppo tehdä digitaalisia kirjoja. Papuri-kirjassa voi olla tekstiä, kuvia, ääntä ja lyhyitä (max 30 sek) videoita. Kirjan voi jakaa linkkinä tai PDF-muodossa. Olen itse opetuksen tueksi tehnyt muutamia Papuri-kirjoja oppimisen tueksi ja teettänyt Papuri-kirjoja opiskelijoilla oppimistehtävinä.

Popplet

Popplet sopii yhteiseen ideointiin ja tiedon tuottamiseen.

Sway

Office 365 -pakettiin kuuluu esitysohjelma Sway, joka sopii esityksiin ja projektitöihin.

Thinglink
Tähän ympäristöön voi kuvaan upottaa vaikka mitä kertaamisen ja oppimisen tueksi. Esimerkki hiusalalta havainnollistaa sitä hyvin.

Vlogit ja YouTube
Videoblogit tai muut some-videot ovat yleisiä. Työvaiheita ja ohjeita voi välittää videoin, jos esimerkiksi lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa.

Saavutettavuus ja digitaidot

 On juuri ilmestynyt selvitys vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikkataidoista. Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisempää on, että digitaidoissa on isoja puutteita. Osa jää taidottomana ulkopuolelle, syrjäytyy digitalisaatiosta.

Sari Valjakan selvityksestä voi tehdä sellaiset johtopäätökset, että on ilmeinen tarve koulutukselle, tilannekohtaiselle ohjaukselle ja tuelle. Selvityksen voi kiteyttää niin, että monille tietokone voi olla tuttu, mutta sovellukset ja hyödylliset sivustot ovat vieraita, samoin sopivat laitteet ja apuvälineet. Ohjausta niiden käyttöön ja yläpäätään niistä tietämiseen tarvitaan. Digipalveluihin siirtyminen ei todellakaan tarkoita sitä, että se helpottaisi kaikkien arkea, koska niitä kaikki ei kykene käyttämään itsenäisesti. 

Selvityksen perusteella osalle asiatekstien ymmärtäminen, lukeminen, kirjoittaminen ja asioihin keskittyminen oli hankalaa, ja siksi itsenäinen asiointi ei onnistu vaan siinä tarvitaan apua. Mahdollisuus kasvokkaiseen asiointiin ja neuvontaan on yhä tärkeää.

Osalle teknologia on tuttua, ja se helpottaa arkea, mutta silti moni toivoi ohjausta. Joskin sekin selvityksessä todetaan, että esimerkiksi mielenterveysongelmaiselle voi olla helpotus hoitaa asioita oman aikataulun mukaan kotona. 

Palveluiden saavutettavuutta kaikkiaan korostetaan: palveluiden tulee olla helppokäyttöisiä ja sellaisia, että palvelutavan voisi helposti valita (esimerkiksi puheella, kuvallisella yhteydellä tai kirjoittamalla). Jotta saavutettavuus varmistuu, pitäisi käyttäjien olla mukana suunnittelussa ja testaamisessa.

Vaikka selvitykseen osallistui vain 27 henkilöä, ei tulos mitenkään epäilytä minua. Opetuksessa teen toistamiseen samansuuntaisia huomioita. Jotenkin unohtuu se, että esimerkiksi selkokielen tarpeessa on puolimiljoonaa suomalaista. Sivustojen epäselvyys haittaa kaikkia. Jos verkkopalvelut suunnitellaan kaikille sopiviksi, kaikki hyötyvät. Joten saavutettavuusdirektiivin toimeenpano on enemmän kuin tervetullut.

Lähde

Valjakka, Sari. 2017. Näkökulmia vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikan ja digipalveluiden käyttöön. Aspa-selvityksiä 1/2017. https://www.aspa.fi/sites/default/files/Digitaalinen%20arki%20-selvitysprojektin%20loppuraportti%20%28ID%2043832%29.pdf

Saavutettavuudesta

Olen opiskelijoiden opetuksessa ja ohjauksessa huomannut, miten vaarallista on olettaa kaikkien nuorten olevan diginatiiveja. Samoin aikuisten opettamisessa on oltava tarkkana, ettei mikään tietotekniikkaan liittyvä ole itsestään selvää. Lisäksi S2-opiskelijoita on ääripäistä toiseen: joku ei ole koskaan aiemmin koskenut länsimaisin kirjaimin tehtyä näppäimistöä tai mitään näppäimistöä, toiset ovat alan insinöörejä.

Valitettavasti monet sivustot ovat visuaalisesti sekavia. Kun opiskelijalla on oppimisvaikeuksia, opettajan neuvo ”menen nettiin” tai ”googleta” ei pitkälle auta. Hakusanojen löytäminen, hakukenttiin sanojen oikein kirjoittaminen, hakutulosten lähdekriittinen arviointi ja hakutulosten tekstien lukeminen, tietojen kokoaminen ja lähdetietojen kirjoittaminen omin sanoin on monelle utopiaa. Vain opettajan apu ja ohjaava ote takaavat opiskelustrategioiden mallintamisen, harjoittelun ja vähittäisen hallitsemisen.

Toivottavasti saavutettavuuteen ruvetaan kiinnittämään huomiota. Se ei silti poista kaikkea ohjaus- ja tukitarvetta digitalisoituvassa maailmassa.

Saavutettavuusdirektiivi

Saavutettavuusdirektiivillä halutaan taata ihmisten yhdenvertaisuus digitaalisessa yhteiskunnassa tavoitteena:

·         edistää kaikkien mahdollisuutta toimia täysivertaisesti digitaalisessa yhteiskunnassa

·         luoda yhdenmukaiset minimitason vaatimukset julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavutettavuudelle

·         parantaa digitaalisten palveluiden laatua.

Julkisen sektorin verkkosivujen ja mobiilisivustojen tulee siis olla helposti ymmärrettäviä kaikille. Tämä turvaa idean ”suunnittele kaikille”, eli kun palvelut sopivat toimintarajoitteisille, ne sopivat kaikille. Direktiivi tulee voimaan 23.9.2018.

Kummallista kyllä direktiivissä ei mitenkään mainita selkokieltä. Selkoviestinnän periaatteiden (sisällön, sanaston, rakenteen ja visuaalisuuden) ottaminen huomioon on silti eittämättä saavutettavuuden perusta.

Selkokielen strategia 2014 -2018

Selkokielen strategia toimenpide-ehdotuksineen päivitettiin juuri vuoden 2016 lopussa, ja siinäkin yksi kärkikohteista on digitalisaatio. Tässä ovat kaikki kärkikohteet:

•          Selkokielisten aineistojen tuottaminen maahanmuuttajien kotoutumisen tueksi
•          Selkokielen aseman vahvistaminen osana kotimaista lainsäädäntöä
•          Digitalisoitumisen mahdollisuudet ja uhat selkokieltä tarvitsevien kannalta
•         Viranomaisten vastuu selkokielisten aineistojen tuottamisessa
•          Vastuu selkokoulutusten järjestämisestä.

Olin mukana selkokielen strategiapäivitystyöryhmässä. Toimenpide-ehdotukset toivottavasti konkretisoivat sitä, miten selkokieli tukee saavutettavuutta. Toimenpiteiden toteutuminen on itse asiassa jokaisesta kiinni.

Toimenpide-ehdotus 17: Selkokielen neuvottelukunta etsii ja kokoaa tahoja vaikuttamaan siihen, että maininta selkokielestä tulisi mukaan, kun valmisteilla oleva julkisten toimijoiden digitaalisten palveluiden saavutettavuusdirektiivi sulautetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Celia: saavutettava kirjallisuus

 Celia on saavutettavan kirjallisuuden ja julkaisemisen asiantuntijakeskus, joka tukee yhdenvertaisuutta lukemisessa ja oppimisessa. Celia tuottaa ja välittää kirjallisuutta saavutettavassa muodossa, mm. äänikirjoina ja pistekirjoina, yhteistyössä kirjastojen ja kustantajien kanssa. Celia on osa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa. 

Celian kirjasto karttuu 2000 kirjan vuosivauhtia, ja kokoelmissa on yli 40 000 kirjaa kaikista genreistä. Kirjoja on äänikirjoina, e-kirjoina ja pistekirjoituskirjoina. Celian kirjojen lainaaminen on muuten ilmaista, mutta peruskoulun ja toisen asteen koulutusten oppikirjojen lainaus on maksullisia.

Lainattavia suomen-, ruotsin- ja vieraskielistä kauno- ja tietokirjallisuutta pistekirjoina on noin 5000. Suomenkielisiä pistekirjoja tehdään vuosittain noin 100 kappaletta, niistä lapsille ja nuorille tuotetaan noin 50 pistekirjaa joka vuosi. Näiden lisäksi on maksullisia oppikirjoja. Celiassa on myös pistekirjoituksen harjoittelukirjoja. 

Pistekirjat on tarkoitettu sokeille ja vaikeasti heikkonäköisille henkilöille. Kirjojen sisältö on toteutettu pistekirjoituksella, mutta pisteoppikirjoissa voi olla lisäksi kohokuvia tai erillisiä kohokuva- tai kohokarttaliitteitä. Pistekirjoitus vie enemmän tilaa kuin painettu teksti, joten yhdestä romaaniin tulee monia vihkoja, koska A4-kokoiselle sivulle mahtuu yhdelle riville 30 pistemerkkiä. Pistekirjat lainataan joko netistä tai asiakaspalvelusta.

Luetus-kirjat ovat pelkästään näkövammaisille tarkoitettuja tekstiä sisältäviä elektronisia kirjoja. Niitä kuunnellaan tietokoneen koneäänen avulla tai luetaan pistenäytöltä. 

Koskettelukirjoja voi tunnustella. Ne ovat värikkäitä, erilaisista materiaaleista valmistettuja kuvakirjoja. Koskettelukirjoissa on teksti myös pistekirjoituksella itse kirjassa tai sen liitteenä. Kirjoissa voi olla myös äänite. Koskettelukirjat sopivat näkö- ja monivammaisille, autistisille ja kehitysvammaisille lapsille, sekä kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille. Koskettelukirjat ovat usein yksittäiskappaleita.

DaisyTrio-kirjat sisältävät tekstin, äänen ja kuvat, ja niitä voi kuunnella ja samaan aikaan seurata tekstiä tietokoneen, tabletin tai älypuhelimen näytöltä. Kirjat sopivat oppilaille, joilla on luki- tai muu oppimisvaikeus tai muuten tarvitsevat erityistä tukea oppimisessa. Lisäksi kirjat sopivat hyvin myös heikkonäköisille henkilöille, sillä tekstiä voi suurentaa.

Celia tuottaa äänikirjoiksi noin neljäsosan suomenkielisistä kirjoista. Äänikirjat sopivat henkilöille, joille lukeminen on vaikeaa. Syitä ovat esim. lukivaikeus, näkövamma tai heikentynyt näkö, kehitysvamma, keskittymisvaikeudet, CP-vamma tai lihassairaus.

Celian käyttäjän haastattelu

Keskustelin Celian äänikirjoja käyttävän henkilön kanssa. Hänen on vaikea lukea pientä tekstiä, ja etenkin hämäränäkökyky on alentunut. Tekstin näkemisen pinnistely alkoi viedä ilon lukemisesta.

- Onneksi kuulin Celiasta. Menin lähikirjastoon ja sanoin kirjastonhoitajalle, että minulla on näköongelmia.

Kirjastonhoitaja ei kysynyt diagnoosia, Celian asiakkaaksi pääsi vain ilmoittamalla halun Celia-asiakkuudesta.

- Sain käyttäjätunnuksen Celiaan. Sitten voi mennä osoitteeseen celia.fi ja ladata oman tunnuksen avulla kirjoja. Kirjoja voi kuunnella netissä tai ladata omaan kännykkään. Kirjoja voi kuunnella myös sovelluksilla, esimerkiksi Pratsam Reader. Sen olen huomannut huonoksi. Sovellus pitää usein bootata.

- Celian äänikirjapalvelu on kohentanut elämänlaatuani. Voin kuunnella kirjoja kävellessäni ja kotona, sillä hämärän valaistuksen vuoksi ei tekstin lukeminen oikein suju, mutta kuuntelu kyllä.

- Kirjojen lukijoissa on hyviä ja huonoja. Hyvä lukija on sellainen, jolla on neutraali, selkeä ja läsnäoleva ääni. Huonon lukijan ääni on ärsyttävä, hänellä on esimerkiksi lievä puhevika. Jotenkin sellainen vain häiritsee kuuntelua.

Äänikirjojen lukijan haastattelu

Arja Korhonen on lukenut Näkövammaisten keskusliiton vapaaehtoispalveluun yli kymmenen vuotta äänikirjoja lukijoiden tilauksesta. Celian yleisten äänikirjojen lisäksi kirjoja luetaan myös yksittäisten asiakkaiden toiveiden tai tilausten mukaan. Arja on lukenut kirjoja laidasta laitaa, enimmäkseen oppikirjoja, myös jonkin verran aikakauslehtiä.

- Luin kirjoja, joita asiakkaat haluavat eli kirjoja, joita ei löydä Celian kirjastosta. Asiakkaan kyllä täytyy odottaa kirjaa, joskus jopa vuoden, jos ei nopeasti löydetä lukijaa.

- Lukija saa lukemiseen kirjalliset ohjeet. Tekniset ohjeet sisältää ohjelman käyttöohjeet. Huomasin, että tekninen tulos vaihtelee riippuen tietokoneesta. Lukea voi kotona omaan tietokoneeseen ladatun ohjelman avulla tai Näkövammaisten keskusliitossa.

- Itse lukemiseen myös annettiin ohjeet. Keskeistä on, ettei taustalla saa olla hälyääniä ja lukeminen on selkeää ja rauhallista. Ensimmäisestä luennasta annettiin tarkkaa palautetta. Sain hyvää palautetta miellyttävästä äänestä sekä rauhallisesta luennasta.

Arja on lopettanut lukijavapaaehtoistyönsä, sillä hän teki sitä pitkään ja uusia halukkaita oli jonoksi asti. Hän on tyytyväinen osallistumisestaan:

- Se oli helppo ja hauska tapa tehdä tehdä hyvää. Sopi ahkeralle lukijalle.