Lukivaikeudesta tubettajaksi

Niilo22 on nimimerkki suomalaiselle YouTube-suosikille. Yli kolmekymppinen "Niilo" julkaiseen videoita tavallisista sattumuksista sen kummemmin käsikirjoittamatta tai editoimatta. Hän on julkaissut 8000 videoita ja tilaajia on yli 23 000.

Perusjuttu "Niilon" videoissa on hänen lukivaikeutensa. Videohittejä ovat väärinlukemiset, jotka kouluaikana olivat häpeän aihe.

”Se oli sellaista takkuilua se lukeminen, kaikki nauroivat, eikä opettajakaan kannustanut. Siitä ne negatiiviset palautteet nytkin tulevat, lukihäiriöstä. Että sille naureskellaan sitten.”

Aika masentavalta kyseinen kommentti kuulostaa. Koulussa (tai parikymmentä vuotta sitten ko. oppijan kouluaikoina) suhtaudutaan lukuvirheisiin pilkaten, ja sosiaalisen median huutelukulttuurissa näemmä sama meno jatkuu.

 "Niilo" ei oppinut kouluaikoina erottamaan kirjaimia toisistaan eikä kertotaulua, eikä koko koulunkäynti maittanut. Hän jäi luokalleen ja hänet siirrettiin mukautettuun opetukseen, mutta äiti arvelee, ettei erityisopetuksessa paneuduttu "Niilon" ongelmiin. Sittemmin "Niilo" opiskeli levyseppähitsaajaksi ja kävi armeijan, mutta töitä ei ole löytynyt.

Miten ihmeessä Mikael Kosola ei saanut peruskoulusta apua ja sujuvaa lukutaitoa? Hän istui kuitenkin kymmenen vuotta maailman parhaaksi väitetyn koulun penkeillä.

"Niilosta" inspiroiduin (15.4.2016) Helsingin Sanomien artikkelin perusteella, jossa haastateltiin myös Niilo Mäki Instituutin Heikki Lyytistä, joka vakuuttaa, että nykyisin lukivaikeus tunnistetaan ja kirjaimien tunnistusongelmiin auttaa Lukikar-peli. Sen jälkeen lukikuntoutuksen perusta on LUKEMINEN, eli lukutaito paranee vain lukemalla. Siten mekaanisiin lukemisen vaikeuksiin tulee helpotusta ja myös lukemisen sisältö alkaa valjeta. Monen lukemisen vaikeuden takan on siten valikoiva lukemattomuus.

Lyytinen jättää mainitsematta erilaisten lukemisen strategioiden harjoittelemisen ohjauksessa. Muuten olen täysin Lyytisen kannalla siihen, että lasten ja nuorten lukemisen väheneminen on vakava ongelma. Oppimisvaikeuksiset eivät hankalia asioita vältellen edisty, sillä harjaantuminen on A ja O. 

Myös kotimaiset kirjailijat ovat huolissaan nuorten lukemisen (ja kirjoittamisen) tasosta, sillä he yhä useammin saavat tutkielmiaan tekeviltä tökeröitä kirjeitä, josta paljastuu, ettei kirjeen kirjoittajia huvita lukea kyseistä kirjaa vaan kyselevät kirjailijalta juonesta ym. (HS 14.4.2017).

Takaisin "Niiloon", joka on tyyppiesimerkki siitä, miten puutteelliset taidot ovat vieneet paljon puhuttu nuorten miesten syrjäytymiskierteeseen eli työttömyyteen ja alkoholin suurkulutukseen. Nyt on "Niilon" elämässä valoa näkyvissä: videointiharrastus ja tukityö kierrätyskeskuksessa. Lisäksi lukemiseen harjaantuminen on käynnistynyt.

Nyt ei mene enää kaljaa. Elokuvia voi kyllä mennä monta päivässä. Siitä on ollut se hyöty, että lukeminen alkaa sujua koko ajan paremmin. Tekstitykset menevät välillä ohi liian nopeasti, mutta niitä sinnikkäästi lukemalla lukihäiriö on kuitenkin alkanut antaa periksi. 

Kummasti Lyytinen hellii ajatusta suomen kielen helppoudesta ja äänne-kirjainvastaavuudesta, vaikkei se ihan itsestäänselvyys ole.

Lähde

Lukihäiriöinen nuori jäi ilman apua ja sitten ilman töitä – nyt Niilo22 on aikamies ja Youtube-tähti, joka lukee ylpeänä videoillaan, vaikka väärin menisi

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005170071.html?share=de72b0cb6dd47a2d6408ec0a28ccf45e

Kuulolla

Kuulolla on oppimateriaali, jossa kuuloaistimusten avulla opetellaan monenlaisia asioita. Esimerkiksi tehtävissä voi opetella nimeämistä ja syy-seuraussuhteita. Lisäksi voi opetella tukiviittomia. 

Materiaalissa on ääniä, kuvia, videoita sekä tehtäviä, jotka perustuvat edellisiin. Materiaalissa on myös selkotarinoita, joihin oppija voi keksiä lopetuksen. Esittelyteksti avaa materiaalin monipuolisuuden:

Uuden Kuulolla-materiaalin avulla on tarkoitus tutustua ihmiseen, arjen toimintoihin ja eläinympäristöihin eri aistikanavia hyödyntämällä ja vuorovaikutukseen innostamalla. Oppiminen tapahtuu yli 130 äänitehtävän, kopioitavan kuvan ja viittomavideon avulla, joissa käsiteltäviä teemoja ovat mm. keho, tunteet, koti, kaupunki, eläimet, ammatit, harrastukset ja ajan käsitteet.

Kuulolla sopii varhaiskasvatuksesta nuoriin aikuisiin. Näin materiaalin tuottaja Maiju Mäki vakuuttaa. Minua kiinnostaa materiaalin käyttökelpoisuus nuorten aikuisten erityisopetuksessa ja maahanmuuttajien suomen kielen opiskelussa. 

Lyhyen esittelyn perusteella kiinnostuin kovasti, mutta pitäisi päästä tutustumaan materiaaliin kunnolla. Huhtikuun lopulla osallistunkin tilaisuuteen, missä Mäki kertoo tarkemmin oppimateriaalikokonaisuudesta. Ehkä pääsen sitä kokeilemaan.

Diagnosoinnin varjoista

Hätkähdin Helsingin Sanomien artikkelia, jossa kerrottiin Poikien Puhelimesta. Jutussa haastateltiin vapaaehtoistyönään puhelimen päässä päivystävää Joonas Kekkosta.

Kekkonen on huomannut, että pojilta ja nuorilta miehiltä puuttuu tietoa. Tiedonkeruu lukemalla jää vähälle, ja askarruttavia asioita selvitetään YouTube-videoiden avulla. Niiden tieto ei ole aina kuranttia, ja poikien pulmat seksuaalisuuteen, seksiin tai mielenterveyteen liittyen menevät solmuun.

Kaiken tämän edellisen ohella mielenkiintoni kohdistui siihen, mitä Kekkonen on huomannut oppimisvaikeuksien diagnosoinnista. On luonnollisesti hyvä, että entistä paremmin ongelmat diagnosoidaan ja vaikeudet saavat nimen. Se esimerkiksi helpottaa monesti huonommuuden tunnetta. Diagnosointi ei riitä, ja ennen kaikkea: sen taakse ei saa mennä.

Kekkonen on huolissaan nuorista, jotka jättävät tekemättä sen varjolla, että hänellä on jokin diagnosoitu oppimisvaikeus. Diagnoosi heitetään selitykseksi, ja sen varjolla ollaan ponnistelematta. Kekkonen korostaa nimenomaan sitä, että ponnistelua ja sitkeyttä tulisi sitä suuremmalla syyllä harjoittaa. Yhteiskunnassa ei pärjää vetäytymällä ja kieltäytymällä.

Artikkeli piti miettimään erityisopetuksen osuutta asenteiden muokkaajana. Toivon totisesti, että erityisopettajien kannustava ja rohkaiseva ote rakentaa yritteliäisyyttä ja sinnikkyyttä - eikä päinvastoin. On hyvä, että osaamistaan voi osoittaa monella tavalla, mutta ei saa ohittaa sitä, että myös niitä asioita pitää harjoitella, jotka ovat hankalia. Vain niin kehittyy.

Ajattelen etenkin lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia. On todellinen karhunpalvelus, jos lukivaikeuksinen voi aina tehdä luku- ja kirjoitustehtäviä toisin kuin noita taitoja harjaannuttaen. Nyky-yhteiskunnasssa ei (vielä) voi selvitä ilman niitä taitoja. Eli kaikki strategiset konstit käyttöön, jotta vaikeita asioita jaksaa yksi sun toinen prepata.

Positiivinen pedagogiikka voi olla yksi keino löytää itsestään hyvä sinnittelijä.

Lähde:

Poikien puhelimessa jopa 9-vuotiaat kysyvät raiskauksista – Joonas Kekkonen kuuntelee poikien julmimmatkin jutut. HS 6.4.2017.
http://www.hs.fi/elama/art-2000005157259.html?share=0891f698914fd51857bf10e34ba91e2c

Väitös: opettajien kokemus oppilaiden mielenterveysongelmista

Tällä viikolla tarkastetaan Terhi Ojalan erityispedagogiikan väitöskirja ”Kun perusopetuksen oppilaat oireilevat psyykkisesti - opettajien kokemuksia”, jossa Ojala on tutkinut opettajien kokemuksia psyykkisesti oireilevista oppilaista. Tutkimus todistaa opettajien kokemasta neuvottomuudesta, riittämättömyydestä ja osaamattomuudesta.

Ojalan tutkimuksessa oli mukana perusopetuksesta 246 opettajaa: luokan- ja aineenopettajia, erityis- ja erityisluokanopettajia sekä sairaalaopetuksen ja valtion koulukotien opettajia. Menetelminä hän käytti haastatteluja, kyselyitä ja kirjoitelmia.

Kokemusten mukaan sisäänpäinkääntynyttä oireilua eivät opettajat tunnista. Ulospäinsuuntautunut oireilu tunnistetaan, mutta opettajat eivät tiedä, mitä sille tehdä. Opettaja kokee jäävänsä ongelman kanssa yksin.

Väitöskirjassa esitellään keinoja asian parantamiseksi. Yksi keskeinen asia on erityispedagogisen osaamisen lisääminen. Ylen artikkelissa (12.3.2017)  Ojalan keinot kiteytyvät näin:

Ojalan mukaan opettajankoulutuksessa erityispedagogiikkaa pitäisi ottaa enemmän koulutusohjelmaan kaikille opettajille. Myös syvempiä vuorovaikutus- ja tunnetaitoharjoitteita olisi lisättävä.

Täydennyskoulutus, työnohjaus ja vertaistuki koetaan tärkeäksi, jotta opettajien työssäjaksaminen lisääntyy. Väitöskirjasta käy ilmi, että kouluttautuminen on vaikeutunut säästöjen seurauksena.

Vaikka väitös kohdentuu peruskouluun, havainnot sopivat varmasti myös toisen asteen koulutukseen. Koska mielenterveysongelmat ovat yleisiä, joka ryhmässä todennäköisesti on opiskelijoita, jotka tulisi osata kohdata ottaen huomioon mielenterveystekijät. 

Tunnistamattomat, sisäänpäinkääntyneet oireet, ovat haaste, siis niiden tunnistaminen, kohtaaminen ja opintojen tukeminen. Uskon, että opiskelijahuoltoyhteistyö ja konkreettiset opiskelutaitoja ja oppimista tukevat järjestelyt auttavat opiskelijaa ja opettajaa selviytymään. Kumpaakaan ei saa jättää yksin.

Robotiikka ja pelillisyys oppimisen tukena

Johanna Hemminki Stadin osaamiskeskuksesta on kehittänyt suomi toisena kielenä -opetusta uuden teknologian avulla. Hän myös opiskelee tietotekniikkaa, tutkimuskohteena on robotin lähestyttävyys toisen kielen oppimisen oppimistilanteissa (community language learning).

Johanna tekee eurooppalaisittain pioneerityötä toisen kielen opetuksesta robotiikan keinoin. Hän oli juuri Wienissä kollegansa Anne Erkinheimo-Kyllösen kanssa alan konferenssissa esittelemässä robotin käyttöä S2-opetuksessa (A Humanoid Robot as a Language Tutor).

Tapaaminen Naomin kanssa

Johanna esitteli minulle ohjelmoitavan humanoidirobotti Naomin. Näin myös videolta Naomin työskentelyä opiskelijoiden kanssa.

Viime aikoina Johanna on käyttänyt robotiikkaa suomen kielen alkeiden opettamisessa. Naomi-robottiin Johanna on ohjelmoinut esimerkiksi sanaston harjoitteluun sopivia toimintoja. Tämä menetelmä soveltaa kielen oppimiseen kehiteltyä Toisto-metodia.

Johanna näyttää Naomille kuvaa sideharsosta. Johanna sanoo sanan ja Naomi toistaa.

- Olen testannut hoivapajan opiskelijoilla, miten robottiopetus tukee opiskelijan autonomiaa ja itsenäistä oppimista. Esimerkiksi litteroin opiskelijoiden naurujaksoja videopätkiltä, ja havaitsin, että robottijaksoissa oli enemmän naurua. Robotti vaikuttaa osittain lähestyttävämmältä kuin ihmisopettaja, esimerkiksi koskeminen on helpompaa. Eikä toistomenetelmässä robotti välitä jatkuvista toistoista, joihin ihminen voi turhautua. Lisäksi opettaja voi tuoda tilanteeseen ylimääräistä kieliainesta, robotti ei.

Naomin puheen painotukset olivat joskus hieman epäselviä, mutta yllättävän selkeää sen puhe on. Naomiin pitää olla katsekontaktissa, muuten se ei reagoi hyvin, eli ei ”kuule”. Naomi puhuu ja vastaa sen perusteella, mitä Johanna on siihen ohjelmoinut:

-      Kaikki sen ohjelmoinnissa pitää kirjoittaa. Robotissa on mikrofoni, kamerat ja sensorit koko kehon tuntoaistimuksiin. Naomi siis reagoi ärsykkeisiin. Se osaa tunnistaa kuvia ja toistaa. Tarkoituksena on, että Naomi toimii opettajan puheohjauksella. 

Naomi reagoi kosketukseen.

Naomia on kokeiltu osaamiskeskuksessa sanastoharjoitusten lisäksi kuntouttavien opintojen ryhmissä tunnetaitojen opettamiseen ja unettomuuden itsehoitoon. Johanna kertoo:

-        Naomi feikkaa tunteita, kuten iloinen ja surullinen. Se tunnistaa ilmeitä, mutta se on vielä kehittelyn alla, miten se reagoi opiskelijoiden tunteisiin.

Tällä hetkellä Johannan haasteena on saada Naomi tekemään Wikipedia-hakuja puheohjauksen perusteella.

Pelillisyyttä ja muuta

Kotoutumiskoulutuksen suomen kielen opetuksessa Johanna on käyttänyt monipuolisesti pelillisyyttä. Hän on suunnitellut peliympäristön, johon opiskelijat rakentavat omaa kaupunkia ja toimivat siellä roolihahmoina (työnimenä Koto Game, nykyisin Talkoot). Pelin grafiikkaparannukset ovat kehitteillä. Tietokonepeliin Johanna on opetuksessa yhdistänyt roolipelaamista myös livenä, opintokäyntejä, kotisivujen tekemistä jne. Näin hän on opettanut suomen kielen opiskelijoille uutta kieltä elämyksellisesti ja toiminnallisesti.

Johanna on osaamiskeskuksessa mukana osaamiskartoituksissa. Voi sanoa, että siinäkin on pelillisyys läsnä, sillä kartoituksiin on kehitetty lautapelityyppinen konkretisointi asiakkaan osaamisen ja osaamistarpeiden selvittämiseen. Johanna käyttää työssään myös monia sovelluksia, esimerkiksi puhelinaplikaatio Tulka (asiointitulkki videoyhteydessä) on työssä ehdoton.

Haja-ajatukseni

Robotiikka vaikuttaa toimivan hyvin opetuksen osana. Se voi virkistää, motivoida ja tukea oppimista toiston keinoin. Ihmistä robotti vielä tarvitsee, sillä ilman ihmisen ohjelmointityötä ei robotti toimi – vielä.

Linkitän tähän kaksi videoklippiä kohtaamisestani Naomin kanssa. Ensimmäisessä Naomi tottelee hienosti Johannaa. Toisesta esimerkikstä huomaa, etten oikein osaa kommunikoida sen kanssa. 

Ennen Naomiin tutustumista kohtasin hyljerobotin, jota käytetään hoivatyössä. Kuuttiin on nauhoitettu grönlantilaisen kuutin ääntelyä, ja robottihylje reagoi kosketukseen katseella ja ääntelyllä. Hylje viehätti kovasti meitä opettajia. Voin vain kuvitella, miten se vaikuttaa erityisryhmiin: rahoittaa, tuottaa mielihyvää ja tarjoaa tärkeän kosketuksen tunteen.

P. S. YouTubessa on paljon videoita siitä, miten robotteja käytetään autististen lasten opetuksessa ja kuntoutuksessa: esimerkiksi Nao-robotti näin ja toisen sukupolven Milo-robotti näin.

Erityisopettajan matkassa: opintokäyntiantia

Olin erityisammattikoulun ammatillisen erityisopettajan Eeva-Liisa Talvelan matkassa, kun hän opetti ja ohjasi tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoita. Käynnissä oli projekti, jossa opiskelijat olivat suunnitelleet toiminnallista ensiapuopetusta telma-ryhmälle. Sain seurata projektin toteutusta. 

Ennen opetusta juttelin erityisopettajan kanssa hänen työstään. Juttuni kirjoitin haastettelutyyliin eli vastaukset kutakuinkin Eevan sanoin.

Eeva on hoitoalan ja vammaistyön opettaja sekä ammatillinen erityisopettaja. Hänellä on monta vuotta työkokemusta telma-opettajana, nyt hän on erityisammttioppilaitoksen ammattiopettajana ja ammatillisena erityisopettajana.

 

Minkälaisia erityisopiskelijoita on ryhmässäsi?

Opetusryhmissäni on näkö- ja kuulovammaisia ja opiskelijoita, joilla on mielenterveysongelmia sekä opiskelijoita, joilla on muita oppimisvaikeuksia, ja joillakin äidinkieli on muu kuin suomi. Opiskelijat opiskelevat ammattiin, ja jokaisella on omat haasteensa opiskelun etenemisessä.

Opettajan näkökulmasta oma ryhmä on se, jonka opiskelijoiden hojks-vastuussa olen. Tammikuussa aloitti kaksi opiskelijaa, kolme viime syksynä aloittanutta ja sen lisäksi on kymmenen muuta, jotka opiskelevat eri vaiheissa. Lisäksi kaksi valmistui jouluna. Opiskelijoillani on erilaisia erityisopetuksen syitä.

Mitkä ovat keskeisiä toimintaperiaatteita?

Yksilölliset polut ovat elinehto. Ohjaajan täytyy löytää sopivia reittejä, jotta opinnot etenevät. Opetussuunnitelma on oleellinen pohja, toimintasuunnitelma, ja siihen sovitetaan hojksien yksilölliset opiskeluohjelmat.

Mielenterveysongelmia on todella monella opiskelijoilla. Jokainen on otettava yksilöllisesti huomioon ja suunnitelmat tehdään todella henkilökohtaisesti. Opettajan ymmärtäväisyys on kaiken pohja. Poissaoloista ei voi jauhaa vaan sanoa, miten ihanaa nähdä, kun tulet kouluun. Pitää usein tekstailla viestejä: mitä sinulle kuuluu, kuinka voit.

Vain välittäminen on tärkeää ja sen ilmaiseminen. Kun opiskelija tänne tulee, se on timanttihetki. Opiskelijalle voidaan tehdä jaksamissuunnitelma yhdessä hänen kanssaan. Esimerkiksi yhden opiskelijan kanssa etsimme ratkaisua matikan ongelmaan, ja keskustelussa hän keksi itse ratkaisun. Aikaa, anna opiskelijoille aikaa. Ja pidät heihin yhteyttä. Heitä ei saa jättää yksin.

Mitä muuta opiskelijoiden erilaiset haasteet edellyttävät opettajalta ja opetukselta?

Joukossa on sokea opiskelija ja opiskelijoita, jotka näkevät huonosti. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa näkövammaisia opiskelijoita auttavat kaikki apuvälineet kuten ruudunlukuohjelmat. Opintoja ei ole tarve mukauttaa. Vahvuuksia on enemmän kuin haittoja: opiskelijoilla on sellaisia kohtaamisen taitoja, joita näkevät eivät saavuta ollenkaan - kaikki esteettiset ja eettiset elementit ovat kohtaamisessa läsnä! 

Opettajana unohdan vallan, että opiskelijoilla on kuulo- tai näkövammoja - se on luonnollinen olotila. Verkkomateriaalit ovat esteettömässä muodossa. Jos joukossa on kuvioita, sanallistan kaiken tarkkaan. 

Kuurojen opiskelijoiden tulkin otan huomioon, varmistan, että hän pysyy mukana. Tauottaminen on oleellisen tärkeää, ja tulkilta saan palautteen, onko tahti ollut sopiva.

Kun opetustyössä on mukana muita tukihenkilöitä, yhteystyön hiominen on tärkeää. Esimerkiksi yhteistyö tulkin ja viittomakielisen avustajan kanssa on sellaista, että roolit pitää selvittää. Opettaja opettaa, tulkki tulkkaa ja avustaja avustaa.

Arjessa nämä kaikki asiat oppii, ei näistä ole oppikirjaa. Asiat on kuitenkin tärkeää sanoa ääneen. Kun olin telma-opettajana, tein paljon yhteistyötä ohjaajan kanssa. Ohjaajan vammaiskäsitys voi olla erilainen, joten yhteistyön hiominen on ensimmäinen haaste. Esimerkiksi telma-opetuksessa teimme niin, että ohjaajan rooli purettiin auki. Siitä tehtiin yhdessä opas.

Yhdessä opiskelijoiden kanssa on tehty myös telmaan ohjaajan opas työelämään valmentautumiseen. (Kirjoittajan huomio: tuossa oppaassa on paljon kenelle tahansa sopivaa asiaa: katso seuraavat kuvat.)

Minkälaista muuta yhteistyötä teet?

Eeva on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi työvalmentajan kanssa. Esimerkiksi jos käy ilmi, ettei opiskelijalle olekaan mahdollista valmistua tutkintoon johtavasta koulutuksesta, on työvalmentajan avulla löytynyt toinen väylä. Myös opon kanssa yhteistyö on tosi tärkeää. Sitten on kuraattori, terveydenhoitaja ja opintosihteerit.

Kaikkea ei tarvitse itse osata, täällä on esimerkiksi telma-opettajia, jonka puoleen voi kääntyä. Sitten on verkostot, joita on kertynyt elämän varrelta, esimerkiksi opiskelukavereita erityisopettajaopintojen ajalta. Opo on avainasemassa, ja monessa opiskelija-asiassa on  mukana kuraattori, terveydenhoitaja ja opintosihteeri.

On ollut myös välillä mahdollista ostopalveluina saada opiskelijalle konsernista psykologin, erilaisten terapioiden ja työvalmentajien palveluita. Lisäksi meillä on tukiopetusta ja tukiopettajien kansa olen yhteystyössä. Eniten tukiopetustarvetta on matematiikassa. Eli monenlaista yhteistyötä on.

Mikä sinusta on tärkeintä ammatillisen erityisopettajan työssä?

Ei saa hermostua eikä provosoitua. Pitää pysyä rauhallisena. Sanoja olen vähentänyt. Selkeys ja selkokielisyys alkaa tulla luonnostaan. Liudentamiseen pitää olla tatsi, sisältöä on oltava vaikka helposti.

Sekin on monen stressaavan opiskelijan kanssa tärkeää, ettei juututa, vaan mennään seuraavaan asiaan. Ilmapiirin täytyy olla sellainen, että opiskelija voi aina pyytää apua. Positiivinen vire vaikuttaa ilmapiiriin. Kiittäminen ja kannustaminen tulevat ensimmäisenä.

Toisto ja toisto  - se on oleellista. Olen vakuuttunut, että kaikessa opetuksessa pitää toistaa, siitä seuraa syväoppimista. Pitää malttaa odottaa. Ja mallintaminen vaikuttaa siihen, että opettajan mallia voi opiskelija soveltaa omassa toiminnassa. Esimerkiksi kun opiskelijani nyt ohjaavat telma-opiskelijoita, he ovat huomanneet, että voi toimia ohjaajana niin kuin Eeva on toiminut heidän kanssaan – niin sanoi juuri yksi opiskelija ja olin siitä todella iloinen.

Joustavuus on tärkeää. Suunnitelmat opsin mukaan ovat tarkat, mutta mitä tehdään milläkin kerralla, se pitää soveltaa tilanteen mukaan.

Lovit-vuorovaikutusmalli sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sovellan sitä opetuksessani: läsnäolo, odottaminen, vastaaminen, ilmaisun mukauttaminen ja tarkistaminen.

(Ks. LOVIT-periaatteista video tai esittely Oiva-mallista.)

Mistä iloitset työssäsi?

Opiskelijan edistysaskeleiden huomaaminen on ilo. Ja se, kun sen voi opiskelijalle sanoa ja osoittaa.

Olet myös Taitaja Plus -toiminnassa. Mitä se tarkoittaa?

Työni hieno puoli on se, että voi olla monessa mukana. Olen ollut valmentamassa opiskelijoita Taitaja-kisoihin, koska nämä valtakunnalliset ammattitaitokilpailut ovat toukokuussa Helsingissä. Meillä on kaksi paria, jotka ovat mukana tänä keväänä Taitaja Plus -kisojen finaalissa. Taitaja Plus on kilpailusarja erityisopiskelijoille. Olemme harjoitelleet kisatehtäviä, ja nyt on haussa henkinen tsemppari. Suunnittelemme myös työparini kanssa kisatehtäviä.

On hieno nähdä kisaparien osaamisen kehittyminen. He oppivat toisiltaan ja ammattitaito kasvaa koko ajan. Viimeksi toinen pari huomasi toisen parin toiminnasta, että suunnitelmien tekoa pitää kehittää.

(Kirjoittajan huomio: Eevan opetuksen ja ohjauksen seuraaminen oli todella antoisaa. Opettajan tilannetajuisuus, positiivisuus, reagointiherkkyys, kannustavuus ja yksilöllinen huomioonottavuus oli esimerkillistä.)

Erityisopettaja ja opiskelijat ohjaajina: opintokäyntiantia

Pääsin mukaan erityisammattioppilaitoksen päivään (7.3.2017), jossa lähihoitajaopiskelijat ohjasivat autismin kirjon telma-opiskelijoita ensiapurasteilla. Opiskelijoiden tavoite oli oppia projektityöskentelyä, ensiaputoimintaa ja asiakkaiden ohjaamista. Kokemus oli todella opettavainen: sain kokemusta näkövammaisten opiskelijoiden toiminnasta ja autismin kirjon opiskelijoiden kohtaamisesta.

Lähihoitajopiskelijat opiskelevat vammaistyötä. Osana vammaistyön ja yritystoiminnan opintoja he ovat tehneet projektisuunnitelman, toteuttavat suunnitelmaa ja arvioivat sitä. Projektisuunnitelman mukaan opiskelijat ohjaavat erityisryhmille ensiaputaitoja. He ovat jo aiemmin toteuttaneet projektin kehitysvammaisille opiskelijoille, nyt sama toteutetaan autismin kirjon nuorille telma-opiskelijoille.

Suunnitelmavaiheessa opiskelijat olivat käyneet tutustumassa tiloihin, joissa ohjaus tapahtui. Tämä on tärkeää, sillä osa opiskelijoista on näkövammaisia. Paikkojen tutuksi tuleminen on siten tärkeää.

Suunnitelmiin kuuluin myös se, että opiskelijat käyvät etukäteen tutustumassa telma-ryhmään. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska telma-ryhmän ohjelmaan oli tullut muutos. Tämä opetti opiskelijoille sitä, että suunnitelmiin tulee yllättäviä muutoksia, joihin pitää sopeutua.

Projektiin kuuluu kolme ohjauskertaa. Eilen oli ensimmäinen kerta, jonka perusteella tunnelmat ryhmässä vaihtelivat. Kaikki ei ollut mennyt nappiin.  Ennen tämänpäiväistä toista projektikertaa opettaja keskusteli ryhmän kanssa palautteesta ja tsemppasi toiseen projektikertaan. Tässä auttoi myös se, että eilen telma-opiskelija oli palautteeseen kirjoittanut kysymyksen: mikä on mieluisinta ensiapukurssin osioiden vetämisessä? Yhteisessä keskustelussa opiskelijat vastasivat palautekysymykseen näin:

- Kivointa on, kun ihmiset osallistuu.

- On kiva nähdä opiskelijoita ja tutustua telma-opiskelijoihin.

- Mulle mieluisinta on että saa jakaa tietoa.

Opettaja vastasi myös:

- Tehän kehitytte aivan valtavasti ohjaajataidossa, siinä, miten rakentaa tällainen kokonaisuus ja saada ihmiset mukaan osallistumaan. Onnistuitte eilen hienosti siinä, mitä on toisen ihmisen ohjaaminen ja opettaminen.

Opiskelijat keskustelivat myös siitä, ovatko autismin kirjon opiskelijat helpompia vai vaikeampia ohjattavia kuin kehitysvammaiset. Opiskelijoiden mielestä autismin kirjon ohjattavat olivat helpompia kuin kehitysvammaiset, joita opiskelijat ohjasivat syksyllä. Opettaja kertasi vielä sitä, miten kohdataan autismin kirjon opiskelijoita.

Tämän pohjustustunnin jälkeen siirryimme telma-ryhmään. Päivän esiapurastien aiheena olivat 
1) palovammat ja kolmioliinan käyttö 
2) hätäpuhelu 
3) kehonhallintapeli, jonka opiskelija oli tehnyt yhdessä opiskelijamentorin kanssa.

Palovammoista ensin kerrottiin, sitten harjoiteltiin rasvalaastarin ja siteen sitomista sekä kolmioliinan solmimista.

Harjoiteltiin hätäpuhelun soittamista dramatisoidun tilanteen avulla.

Kehonosia tunnistettiin opiskelijan tekemän pelin avulla - ohajustilanne oli osallistava.

Lähihoitajaopiskelijoita oli viisi, ja heistä jaettiin kolme ryhmää. Joka ryhmällä on yksi rasti, jossa telma-opiskelijat kävivät pienryhmissä. Telmalaisissa joku kommunikoi kommunikaattorin avulla, joku oli mutisti, muutama kommunikoi avoimesti, suuri osa vältti kontaktia. Silti lähihoitajaopiskelijat onnistuivat ohjauksessa hyvin ja saivat aikaan vuorovaikutusta.  

Koska yhdellä sokealla opiskelijalla oli opaskoira, myös koiran läsnäolo tehosti vuorovaikutusta. Moni telmalainen uskalsi silittää koiraa – ja hymy kasvoilla oli leveä. Vuorovaikutusta!

Autismin kirjon ryhmässä oli kommunikaatiota tukevia välineitä, ja ryhmässä harjoitellaan monin tavoin sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikututusta.

Monista opeista on mielestäni ohjeeksi kaikille:

Oli etuoikeus olla seuraamassa, sitä, miten hienosti opettaja valmensi ja kannusti opiskelijoitaan ja miten opiskelijoiden varmuus kontaktiin lisääntyivät ja ohjaustaidot karttuivat. Lisäksi autismin kirjon telma-opiskelijoiden osallistuminen opetti rutkasti siitä, miten kommunikointi ja osallistumista voidaan rohkaista. Tällainen on toiminnallista, työelämälähtöistä ja integroivaa toimintaa parhaimmillaan.

Positiivisen pedagogiikan herättämänä

Oppimisen tuen kehittämispäivä Stadin ammattiopistossa 8.12.2016

Kehittämisaamupäivä alkoi Lotta Uusitalo-Malmivaaran (Helsingin yliopisto) alustuksella Nappaa hyvänteossa, positiivisen pedagogiikan tulokulma.

"Diagnosoi hyvää ja varaudu parhaimpaan" -mottonaan tutkija purki huolilähtöistä lähestymistapaa tietoiseksi vahvuuksien tunnistamiseksi. Tärkeää on kehittää myös ei-kognitiivisia taitoja (luonteentaitoja), ei vain interventioita oppimisongelmien tukemiseksi. Motivaatio ja periksiantamattomuus ovat esimerkiksi pärjäämistaitoja. "Luonteenvahvuudet ovat ruori."

Luonteenvahduudet ovat positiivisen pedagogiikan kulmakiviä, perustuvat aristotelisiiin hyveisiin (26), mm. luovuus, uteliasuus, rohkeus, sisukkuus, avomielisyys jne. Näihin on validioituja testauksia (viacharacter.com). Esimerkiksi kansainvälisten tutkimusten mukaan itsekuri (itsesäätelytaito) päihittää älykkyyden.

Luonteenvahvuuksien opettaminen ja tunnistaminen tulisi olla osa koulunkäyntiä. Uusitalo-Malmivaara on kollegansa kanssa kehittänyt "vahvuusvaris"-materiaalia. Esimerkiksi variskortit on suunniteltu avuksi tunnistamaan vahvuuksia, niitä käytetään varhaiskasvatuksesta työpaikkarekrytointeihin.

Uusitalo-Malmivaara antoi esimerkkejä siitä, miten HOJKSin etulehdessä on hojksilaisen kuva ja sen ympärillä hänen vahvuutensa ja konkreettiset esimerkit luonteenvahvuuksista. Lisäksi tutkija puhui vahvuuksien CVstä, joka on dokumentaatio hyvistä hetkistä ja osaamisesta. CV:tä voitaisiin koota varhaiskasvatuksesta toisen asteen loppuun.

Noin kolmannes peruskoululaisista saa jotain oppimisen tukea (yleinen, tehostettu tai erityinen tuki). Tutkija on sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse oppia kaikkea. Tuo tuntuu ammatillisen koulutuksen kannalta sekä mahdolliselta että askarruttavalta, sillä koko ajan on mielessä se, että tulee tukea ja kannustaa siihen, että opiskelija pärjää tulevassa työssä. Yhä tärkeämpää on miettiä, mitä ovat ammatilliset ydintaidot ja miten ohjata ydintaitoja työtaitoihin tähdäten.

Alustus pisti muutenkin miettimään erityisen tuen suunnitelmia suhteessa oppijan vahvuuksiin. HOJKSiin kirjataan kyllä opiskelijan vahvuudet, mutta kuinka paljon niitä todellisuudessa hyödynnetään opiskelussa, opiskelujärjestelyissä ja suoritustavoissa. Veikkaa, että kehittämisen varaa siinä kovasti on. Aikuiskoulutuksen henkilökohtaistamisen pohjaideaanhan vahvuuksien ja osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen kuuluvat elimellisesti, mutta silti epäilen, ette erityisen tuen suunnittelussa ei tarpeeksi tätä oteta huomioon.

Tutkija korosti positiivisten emootioiden merkitystä oppimiselle ja kokonaisvaltaiselle psyykkis-fyysis-sosiaaliselle hyvinvoinnille. Opiskelijan kohtaaminen hyväksyvästi, ilahtuneesti ja turvallisesti on kaiken pohja. Niin on - kaikkien kohtaamisessa. Kun erityisopettajan työ siirtyy konsultatiiviseen sujntaan, erityisopettajalta edellytetään lähestyttävyyttä, ammatillista kollegiaalisuutta ja erittäin edistyneitä yhteistyötaitoja.

Tuijan ohjaustunti (23.8.): itsearviointi

Ohjaajani kanssa sovimme, että ohjausnäytteeni on 23.8. Elokuun ajan tapaan säännöllisesti muutamaa hoiva-avustajaksi opiskelevaa opiskelijaa, joilla on ollut vaikeuksia edetä monesta syystä. Yksi on se, että heidän äidinkielensä ei ole suomi. Jokaisella on yksilöllinen suunnitelma suorittaa opinnot syksyn aikana loppuun. Jokaisella on erilaiset "rästit". Ja mikä tärkeintä: jokaisella on erilaisia vahvuuksia.

Lähetin ohjajalleni suunnitelman jossa kuvasin opiskelijoiden vahvuudet, tuen tarpeet ja ohjaustilanteen tavoitteet sekä etenemissuunnitelman. Pyrin ottamaan siinä opiskelijoiden yksilölliset tarpeet huomioon.

Erityiseen tukeen ei ole käytössä tiettyä opetustilaa, joten joka tuntia varten pitää varata tila, joka sattuu olemaan vapaana. Tähän ohjaustilanteeseen sain varattua tarkoituksenmukaisen työskentelytilan, jossa opiskelijat pystyivät kukin tekemään tehtäviään: yksi vastasi ohjatusti kokeeseen, yksi täydensi KTO:n hensua ja yksi käynnisti KUNT:n hensun laatimisen. Tila mahdollisti rauhallisen työskentelyn ja minun liikkumisen ohjattavan luota toiselle. Materiaalit varasin tavoitteiden mukaan: hensuihin liittyvät tekstit ja  yhden opiskelijan kokeeseen liittyvän apumateriaalin.

Tavoitteenani oli kannustava ja opiskelijoiden strategioita tukeva ohjaus. Siihen liittyi myös käsitteiden avaaminen konkreettisesti dialogisuutta hyödyntäen eli opiskelijalähtöinen työskentelytapa opiskelijoiden toiminnan ohjausta tukien.

Tavoitteiden mukaisesti pystyin ohjaamaan jokaista ja edistämään tehtäviä eteenpäin. Dialogisuus toimi: opiskelijat kysyvät rohjeasti ja vastasivat kysymyksiini pelotta. Kukaan ei hävennyt tunnustaa, jos eivät ymmärtäneet asioita.

Mielestäni alkuun sopi se, että kertasimme yhdessä, mistä löytyvät koulun hensu-ohjeet. Kertaus on erityisen tärkeää, sillä se vahvistaa kielen sekä tietoteknisten taitojen ja ympäristöjen käytön harjoittelua. Pyrin ottamaan jokaisen yksilöllisesti huomioon puhutellen nimeltä, kysyen ja varmistaen asioiden omaksumisen.

Konkretisointia pidän erityisen tärkeänä, sillä ammatilliset käsitteet ovat opiskelijoille vaikeita. Pääosin onnistuin käsitteiden avaamisessa, mutta siinä on aina kehittämisen varaa. Strategioiden systemaattinen kehittäminen opiskelijoiden itseohjautuvuuden tueksi toimi melko hyvin, mutta opiskelijat ovat aika alkutaipaleella itseohjautuvuudessa. Siksi kannustaa en voi koskaan liikaa. Joka edistysaskeleen positiivista palautetta voisin antaa vielä enemmän.

Ohjaajan palaute oli kannustavaaja rohkaisevaa. Sen lisäksi se pisti miettimään pedagogisia valintoja. Vaikka koin onnistumista, se ei poista sitä, että aina voi keksiä lisää konsteja auttaa oppijoiden etenemistä ja tapaa omaksua asioita. Tästä ohjauskerrasta opin esimerkiksi sen, että toiminnan ohjauksen suuntaamisessa ei voi herpaantua, mutta sitä ei voi tehdä opiskelijoita vahtien vaan motivoivasti houkutellen. Myös se, että välittömästi reagoi opiskelijoiden huomiohin, motivoi heitä. Kokemus tulla kuulluksi on arvokasta kaikille - ja aina.