Hulluussarjakuvia - taide sanottamassa kokemuksia

Sarjakuvataiteilija Viivi Rintanen lupaa piirtää "hulluustarinoita" niin kauan kuin lopetetaan haukkumasana "hullu” (Aamulehti 17.3.2017). Taiteilija toistaa sanaa, jotta terä siitä tylstyisi. 

Rintaselta on ilmestynyt sarjakuva-albumi Mielisairaalan kesätyttö (Suuri kurpitsa 2015). Syntysanat sille lausuttiin, kun Rintanen siivosi monena kesänä Lapinlahden sairaalan tiloja ja tutustui mielenterveyspotilaisiin. 

Rintanen ei tuo esille vain albumilla mielenterveysasiaa. Hän on ylläpitänyt vuosia sitten palkittua blogia Hulluussarjakuvia. Vastaavaa ei taida olla missään muualla. Blogin idea on, että kuka tahansa voi lähettää Rintaselle kokemuksensa mielenterveyden järkkymisestä. Taiteilija valitsee saamistaan jutuista ideat ja tekee niistä sarjakuvia. Tavoite on olla "kaltaisteni koko kirjon puolestapuhuja".

Tekijänoikeuksien rimaa hipoen: otin kuvakaappauksen Hulluussarjakuvien otsikkoalueesta.

Taide voi toimia samastumisen lähteenä, vertaistukena tai kokemuksen/tiedon/tunteen välittäjä. Näitä keinoja Hulluussarjakuvia-blogi käyttää. Nostan hattua sille, että mielenterveysongelmien stigmaa hälventävä sarjakuvataide on julkista, sosiaalisessa mediassa näin julkistettua. Se on saavutettavaa kaikille, joilla on nettiyhteys.

Viivi Rantasen piirrosjälki on elävää, siinä käytetään vahvoja vetoja ja värejä. Näin tunnelma korostuu. Valuvat akvarelliläikät ilmentävät maailmaa, joka ei ole tarkkarajainen vaan sotkuinen.

Blogin viimeksi julkaistu sarjakuva "Viimeinen vuoronumero" on karua kertomaa siitä, minkälaiseen kafkamaiseen kierteeseen uupunut ihminen voi joutua. Tästä voisi itse ottaa opiksi sen, ettei koskaan pompota ketään vaan kulkee rinnalla ja selvittää yhdessä, mikä porsaanreikä voisi viedä ihmistä eteenpäin eikä taaksepäin.

Sosiaalinen media oppimisen tukena

Opettajuuteen saa vipinää erilaisista verkostoista. Lähikollegat ja koulutukset ovat oleellisia tiedon ja kokemusten jakamisen kannalta, mutta myös sosiaalisessa mediassa on avoimia ja suljettuja yhteisöjä samaan tarkoitukseen.

Seuraavaan kuvaan olen koonnut muutamia Facebookin ryhmiä, joita seuraan tai joihin aktiivisesti osallistun.

Facebookia käytetään myös opiskelijaryhmien viestinnässä, joskin suositumpi taitaa nykyään olla jo Whatsapp.

Sovellusten käytössä täytyy ottaa saavutettavuus huomioon. Käyttäjillä tulee olla sopivat laitteet ja esteetön mahdollisuus käyttää niitä ja sovelluksia. Pitää lisäksi ottaa huomioon, että sovelluksien visuaalinen ilme on helppo hahmottaa. Lisäksi tulee ensin opettaa sovelluksen käyttö ja varmistaa moneen kertaan, ettei uusi sovellus ole oppijalle liian korkea kynnys oppimiselle. (Tuoreen - kuntavaaleihin liittyvän - selvityksen mukaan 30 % äänestysikäisistä ei käytä somea.)

Olen huomannut, että välillä opettajiakin uhkaa infoähky. Minua myös. Koko ajan syntyy uusia sovelluksia ja kollegoilta tulvii ideoita. Tuntuu, ettei millään pysy perässä tai ei pysty omaksumaan tätä kaikkea.

Opetuksen ja oppimisen somea

Listaan tähän vielä mukaan joitain some-ohjelmia, appseja tms., joita itse tai kollegat ovat käyttäneet opetuksessa. Lista on vuorenvarmasti vajavainen ja vanhentunut - silti vanhatkin keksinnöt voivat olla käyttökelpoisia kuten gutenbergilainen käyttöliittymä eli kirja.

Blogit
Blogger ja Wordpress ovat suosituimmat blogiympäristöt. Itse olen käyttänyt blogeja niin, että olen koonnut blogiin opetusmateriaalit ja tehtävä. Joillekin opiskelijoille on helpompaa, että opetusmateriaalit ovat yhdessä linkissä eikä monen ohjelman takana. Olen myös ohjannut opiskelijoita tekemään blogeja, kun se sopii opsin ja oppimisen tuen tavoitteisiin.

Instagram
Monet kollegani käyttävät IG:a kertauspaikkana. Esimerkiksi S2-opetuksessa on sitä käytetty niin, että S2-samanaikaisopetuksessa ammattiopettajan kanssa tunnilla on kuvattu ja selostettu työvaihe lyhyessä IG-videossa, josta opiskelija voi kerrata sanastoa ja työvaiheita.

Kahoot
Moni opiskelija on motivoitunut kertaamaan tai testaamaan osaamista Kahoot-pelillisyyden keinoin.

Padlet
Padletiin voi myös yhdistää tekstiä, kuvia, videoita, äänitiedostoja, linkkejä. Sitä voi käyttää motivoinnin ja ideoinnin apuna tai kertaamisen ja oppimisen tukena. Tässä linkissä on esimerkki, miten opettajien täydennyskoulutuksessa (Monipuolistuva kirjoittamisen opetus) käytin Padletia tiedonkoonnissa.

Prezi

Esitysohjelma sopii tiedontuottamiseen ja jakamiseen myös yhdessä tehden opiskelijoiden kanssa. Tässä linkki Preziini (Monipuolistuva kirjoittamisen opetus), jossa on vinkkejä esimerkiksi yhteiskirjoittamiseen.

Papuri
Papunetin ilmaisen ohjelman avulla on helppo tehdä digitaalisia kirjoja. Papuri-kirjassa voi olla tekstiä, kuvia, ääntä ja lyhyitä (max 30 sek) videoita. Kirjan voi jakaa linkkinä tai PDF-muodossa. Olen itse opetuksen tueksi tehnyt muutamia Papuri-kirjoja oppimisen tueksi ja teettänyt Papuri-kirjoja opiskelijoilla oppimistehtävinä.

Popplet

Popplet sopii yhteiseen ideointiin ja tiedon tuottamiseen.

Sway

Office 365 -pakettiin kuuluu esitysohjelma Sway, joka sopii esityksiin ja projektitöihin.

Thinglink
Tähän ympäristöön voi kuvaan upottaa vaikka mitä kertaamisen ja oppimisen tueksi. Esimerkki hiusalalta havainnollistaa sitä hyvin.

Vlogit ja YouTube
Videoblogit tai muut some-videot ovat yleisiä. Työvaiheita ja ohjeita voi välittää videoin, jos esimerkiksi lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa.

Robotiikka ja pelillisyys oppimisen tukena

Johanna Hemminki Stadin osaamiskeskuksesta on kehittänyt suomi toisena kielenä -opetusta uuden teknologian avulla. Hän myös opiskelee tietotekniikkaa, tutkimuskohteena on robotin lähestyttävyys toisen kielen oppimisen oppimistilanteissa (community language learning).

Johanna tekee eurooppalaisittain pioneerityötä toisen kielen opetuksesta robotiikan keinoin. Hän oli juuri Wienissä kollegansa Anne Erkinheimo-Kyllösen kanssa alan konferenssissa esittelemässä robotin käyttöä S2-opetuksessa (A Humanoid Robot as a Language Tutor).

Tapaaminen Naomin kanssa

Johanna esitteli minulle ohjelmoitavan humanoidirobotti Naomin. Näin myös videolta Naomin työskentelyä opiskelijoiden kanssa.

Viime aikoina Johanna on käyttänyt robotiikkaa suomen kielen alkeiden opettamisessa. Naomi-robottiin Johanna on ohjelmoinut esimerkiksi sanaston harjoitteluun sopivia toimintoja. Tämä menetelmä soveltaa kielen oppimiseen kehiteltyä Toisto-metodia.

Johanna näyttää Naomille kuvaa sideharsosta. Johanna sanoo sanan ja Naomi toistaa.

- Olen testannut hoivapajan opiskelijoilla, miten robottiopetus tukee opiskelijan autonomiaa ja itsenäistä oppimista. Esimerkiksi litteroin opiskelijoiden naurujaksoja videopätkiltä, ja havaitsin, että robottijaksoissa oli enemmän naurua. Robotti vaikuttaa osittain lähestyttävämmältä kuin ihmisopettaja, esimerkiksi koskeminen on helpompaa. Eikä toistomenetelmässä robotti välitä jatkuvista toistoista, joihin ihminen voi turhautua. Lisäksi opettaja voi tuoda tilanteeseen ylimääräistä kieliainesta, robotti ei.

Naomin puheen painotukset olivat joskus hieman epäselviä, mutta yllättävän selkeää sen puhe on. Naomiin pitää olla katsekontaktissa, muuten se ei reagoi hyvin, eli ei ”kuule”. Naomi puhuu ja vastaa sen perusteella, mitä Johanna on siihen ohjelmoinut:

-      Kaikki sen ohjelmoinnissa pitää kirjoittaa. Robotissa on mikrofoni, kamerat ja sensorit koko kehon tuntoaistimuksiin. Naomi siis reagoi ärsykkeisiin. Se osaa tunnistaa kuvia ja toistaa. Tarkoituksena on, että Naomi toimii opettajan puheohjauksella. 

Naomi reagoi kosketukseen.

Naomia on kokeiltu osaamiskeskuksessa sanastoharjoitusten lisäksi kuntouttavien opintojen ryhmissä tunnetaitojen opettamiseen ja unettomuuden itsehoitoon. Johanna kertoo:

-        Naomi feikkaa tunteita, kuten iloinen ja surullinen. Se tunnistaa ilmeitä, mutta se on vielä kehittelyn alla, miten se reagoi opiskelijoiden tunteisiin.

Tällä hetkellä Johannan haasteena on saada Naomi tekemään Wikipedia-hakuja puheohjauksen perusteella.

Pelillisyyttä ja muuta

Kotoutumiskoulutuksen suomen kielen opetuksessa Johanna on käyttänyt monipuolisesti pelillisyyttä. Hän on suunnitellut peliympäristön, johon opiskelijat rakentavat omaa kaupunkia ja toimivat siellä roolihahmoina (työnimenä Koto Game, nykyisin Talkoot). Pelin grafiikkaparannukset ovat kehitteillä. Tietokonepeliin Johanna on opetuksessa yhdistänyt roolipelaamista myös livenä, opintokäyntejä, kotisivujen tekemistä jne. Näin hän on opettanut suomen kielen opiskelijoille uutta kieltä elämyksellisesti ja toiminnallisesti.

Johanna on osaamiskeskuksessa mukana osaamiskartoituksissa. Voi sanoa, että siinäkin on pelillisyys läsnä, sillä kartoituksiin on kehitetty lautapelityyppinen konkretisointi asiakkaan osaamisen ja osaamistarpeiden selvittämiseen. Johanna käyttää työssään myös monia sovelluksia, esimerkiksi puhelinaplikaatio Tulka (asiointitulkki videoyhteydessä) on työssä ehdoton.

Haja-ajatukseni

Robotiikka vaikuttaa toimivan hyvin opetuksen osana. Se voi virkistää, motivoida ja tukea oppimista toiston keinoin. Ihmistä robotti vielä tarvitsee, sillä ilman ihmisen ohjelmointityötä ei robotti toimi – vielä.

Linkitän tähän kaksi videoklippiä kohtaamisestani Naomin kanssa. Ensimmäisessä Naomi tottelee hienosti Johannaa. Toisesta esimerkikstä huomaa, etten oikein osaa kommunikoida sen kanssa. 

Ennen Naomiin tutustumista kohtasin hyljerobotin, jota käytetään hoivatyössä. Kuuttiin on nauhoitettu grönlantilaisen kuutin ääntelyä, ja robottihylje reagoi kosketukseen katseella ja ääntelyllä. Hylje viehätti kovasti meitä opettajia. Voin vain kuvitella, miten se vaikuttaa erityisryhmiin: rahoittaa, tuottaa mielihyvää ja tarjoaa tärkeän kosketuksen tunteen.

P. S. YouTubessa on paljon videoita siitä, miten robotteja käytetään autististen lasten opetuksessa ja kuntoutuksessa: esimerkiksi Nao-robotti näin ja toisen sukupolven Milo-robotti näin.

Saavutettavuus ja digitaidot

 On juuri ilmestynyt selvitys vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikkataidoista. Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisempää on, että digitaidoissa on isoja puutteita. Osa jää taidottomana ulkopuolelle, syrjäytyy digitalisaatiosta.

Sari Valjakan selvityksestä voi tehdä sellaiset johtopäätökset, että on ilmeinen tarve koulutukselle, tilannekohtaiselle ohjaukselle ja tuelle. Selvityksen voi kiteyttää niin, että monille tietokone voi olla tuttu, mutta sovellukset ja hyödylliset sivustot ovat vieraita, samoin sopivat laitteet ja apuvälineet. Ohjausta niiden käyttöön ja yläpäätään niistä tietämiseen tarvitaan. Digipalveluihin siirtyminen ei todellakaan tarkoita sitä, että se helpottaisi kaikkien arkea, koska niitä kaikki ei kykene käyttämään itsenäisesti. 

Selvityksen perusteella osalle asiatekstien ymmärtäminen, lukeminen, kirjoittaminen ja asioihin keskittyminen oli hankalaa, ja siksi itsenäinen asiointi ei onnistu vaan siinä tarvitaan apua. Mahdollisuus kasvokkaiseen asiointiin ja neuvontaan on yhä tärkeää.

Osalle teknologia on tuttua, ja se helpottaa arkea, mutta silti moni toivoi ohjausta. Joskin sekin selvityksessä todetaan, että esimerkiksi mielenterveysongelmaiselle voi olla helpotus hoitaa asioita oman aikataulun mukaan kotona. 

Palveluiden saavutettavuutta kaikkiaan korostetaan: palveluiden tulee olla helppokäyttöisiä ja sellaisia, että palvelutavan voisi helposti valita (esimerkiksi puheella, kuvallisella yhteydellä tai kirjoittamalla). Jotta saavutettavuus varmistuu, pitäisi käyttäjien olla mukana suunnittelussa ja testaamisessa.

Vaikka selvitykseen osallistui vain 27 henkilöä, ei tulos mitenkään epäilytä minua. Opetuksessa teen toistamiseen samansuuntaisia huomioita. Jotenkin unohtuu se, että esimerkiksi selkokielen tarpeessa on puolimiljoonaa suomalaista. Sivustojen epäselvyys haittaa kaikkia. Jos verkkopalvelut suunnitellaan kaikille sopiviksi, kaikki hyötyvät. Joten saavutettavuusdirektiivin toimeenpano on enemmän kuin tervetullut.

Lähde

Valjakka, Sari. 2017. Näkökulmia vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikan ja digipalveluiden käyttöön. Aspa-selvityksiä 1/2017. https://www.aspa.fi/sites/default/files/Digitaalinen%20arki%20-selvitysprojektin%20loppuraportti%20%28ID%2043832%29.pdf

Saavutettavuudesta

Olen opiskelijoiden opetuksessa ja ohjauksessa huomannut, miten vaarallista on olettaa kaikkien nuorten olevan diginatiiveja. Samoin aikuisten opettamisessa on oltava tarkkana, ettei mikään tietotekniikkaan liittyvä ole itsestään selvää. Lisäksi S2-opiskelijoita on ääripäistä toiseen: joku ei ole koskaan aiemmin koskenut länsimaisin kirjaimin tehtyä näppäimistöä tai mitään näppäimistöä, toiset ovat alan insinöörejä.

Valitettavasti monet sivustot ovat visuaalisesti sekavia. Kun opiskelijalla on oppimisvaikeuksia, opettajan neuvo ”menen nettiin” tai ”googleta” ei pitkälle auta. Hakusanojen löytäminen, hakukenttiin sanojen oikein kirjoittaminen, hakutulosten lähdekriittinen arviointi ja hakutulosten tekstien lukeminen, tietojen kokoaminen ja lähdetietojen kirjoittaminen omin sanoin on monelle utopiaa. Vain opettajan apu ja ohjaava ote takaavat opiskelustrategioiden mallintamisen, harjoittelun ja vähittäisen hallitsemisen.

Toivottavasti saavutettavuuteen ruvetaan kiinnittämään huomiota. Se ei silti poista kaikkea ohjaus- ja tukitarvetta digitalisoituvassa maailmassa.

Saavutettavuusdirektiivi

Saavutettavuusdirektiivillä halutaan taata ihmisten yhdenvertaisuus digitaalisessa yhteiskunnassa tavoitteena:

·         edistää kaikkien mahdollisuutta toimia täysivertaisesti digitaalisessa yhteiskunnassa

·         luoda yhdenmukaiset minimitason vaatimukset julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavutettavuudelle

·         parantaa digitaalisten palveluiden laatua.

Julkisen sektorin verkkosivujen ja mobiilisivustojen tulee siis olla helposti ymmärrettäviä kaikille. Tämä turvaa idean ”suunnittele kaikille”, eli kun palvelut sopivat toimintarajoitteisille, ne sopivat kaikille. Direktiivi tulee voimaan 23.9.2018.

Kummallista kyllä direktiivissä ei mitenkään mainita selkokieltä. Selkoviestinnän periaatteiden (sisällön, sanaston, rakenteen ja visuaalisuuden) ottaminen huomioon on silti eittämättä saavutettavuuden perusta.

Selkokielen strategia 2014 -2018

Selkokielen strategia toimenpide-ehdotuksineen päivitettiin juuri vuoden 2016 lopussa, ja siinäkin yksi kärkikohteista on digitalisaatio. Tässä ovat kaikki kärkikohteet:

•          Selkokielisten aineistojen tuottaminen maahanmuuttajien kotoutumisen tueksi
•          Selkokielen aseman vahvistaminen osana kotimaista lainsäädäntöä
•          Digitalisoitumisen mahdollisuudet ja uhat selkokieltä tarvitsevien kannalta
•         Viranomaisten vastuu selkokielisten aineistojen tuottamisessa
•          Vastuu selkokoulutusten järjestämisestä.

Olin mukana selkokielen strategiapäivitystyöryhmässä. Toimenpide-ehdotukset toivottavasti konkretisoivat sitä, miten selkokieli tukee saavutettavuutta. Toimenpiteiden toteutuminen on itse asiassa jokaisesta kiinni.

Toimenpide-ehdotus 17: Selkokielen neuvottelukunta etsii ja kokoaa tahoja vaikuttamaan siihen, että maininta selkokielestä tulisi mukaan, kun valmisteilla oleva julkisten toimijoiden digitaalisten palveluiden saavutettavuusdirektiivi sulautetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Oppimisen apuvälineet. Opintokäyntiantia

Erilaisten Oppijoiden Liitto Ry ylläpitää apuvälinekeskusta Helsingin keskustassa. Liitossa on parikymmentä jäsenjärjestöä, uusimpia on kesällä perustettu Satakieliset eli

Monikieliset erilaiset oppijat ry (yksi palvelu on lukitestit S2-oppijoille – uusi tieto minulle).

Liiton toimintaa ja apuvälineitä esitteli Sanna Maijanen. Esille tuli kiinnostava ESR-hanke Taitotuunaajat, joka on juuri alkanut tavoitteena aikuisten perustaitojen vahvistaminen. Hanke tekee yhteistyötä muun muassa oppisopimustoimiston kanssa. Lisäksi on käynnistynyt Oppi-va -hanke (Oppimisvaikeuksista työpaikan osaamisvaatimuksiin), jonka tavoitteena on edistää työtehtävien suorittamista helpottavien apuvälineiden käyttöä työpaikoill. Lisäksi esille tuli Luksian Osallisena verkossa -digitaalisia taitoja maahanmuuttajille -nettimateriaali, joka on monipuolinen ja siinä on hyvät linkit sovelluksiin ja ohjelmiin. 

Opintokäynti siis tarjosi uutuustietoja oppimisvaikeuskentältä. Lisäksi meidän kolmen opettajan pienryhmä sai tiiviin ja havainnollisen esittelyn apuvälineistä, lähinnä tietokonesovelluksista. Nettisivulla kerrotaan, että apuvälineitä on esimerkiksi

•          hitaalle lukijalle ja kirjoittajalle
•          tekstin tuottamisen vaikeuksiin
•          lukemisen suuntaamiseen (estää riveillä hyppimiseen)
•          kirjoitusvirheisiin
•          matematiikkapulmiin
•          vieraiden kieltenoppimisongelmiin
•          keskittymisvaikeuksiin
•          motorisiin hankaluuksiin esimerkiksi suuntien hahmottamiseen.

Lukiviivaimia ja -kalvo.

Lukiopettajana monet lukemisen ja kirjoittamisen apuvälineet ovat tuttuja (lukikalvot, viivain, tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmien hyödyntäminen (marginaalien, kirjainkoon ja fontin muuttaminen, oikolukuohjelmat, tekstin kommentointimahdollisuudet, yhteiskirjoittaminen); muistiinpano-ohjelmiin sanelun avulla tekstin tuottaminen jne. Eniten kiinnostivat uudet tablettisovellukset.

Matematiikan apuvälineisiin olen myös aiemmin tutustunut, mutta uudet innovaatiot aina innostavat, tässäkin tietokoneohjelmat. Lähiaikoina olen nähnyt esimerkiksi, miten Wifi Smartpen toimii: kynä tallentaa sille suunnitellulle paperille kirjoitetut asiat ja ne voi siirtää ja lähettää opiskelijalle. Matematiikan apuvälineitä tässä tapaamisessa vain sivuttiin.

Matematiikan havainnollistamiseen

 Sanna Maijala keskittyi esittelyssään välineisiin, ohjelmiin, sovelluksiin ja peleihin. Keskustelimme myös siitä, että tietokonepohjaiset sovellukset kehittyvät nopeasti. Erilaisten oppijoiden liitolla on selkeitä esitteitä peleistä ja sovelluksista, mutta tosiasia on se, että jo puolen vuoden päästä printtimateriaalit ovat vanhentuneita. Tulevaisuudessa materiaalit todennäköisesti tehdään digitaalisesti, jotta päivittäminen on ajantasaista.

Seuraavassa on muistilista sovelluksista ja ohjelmista, joihin tutustuimme:

1.    Crome

Crome-selaimen laajennus Mercury Reader  siivoaa teksteistä ylimääräisen pois, laajennuksen saa ladattua helposti Cromessa hakusanalla. Sen jälkeen pitää hakea nettijuttu, jonka haluaa lukea ja sen jälkeen klikata oikean yläkulman Mercure Reader -symbolia. Teksti muuttuu helpoksi hahmottaa, koska kaikki ylimääräiset värit, kuvat, mainokset jne. poistuvat, fonttikoko on suuri ja taustaväri (vaaleanharmaa) helpottaa lukemista.

2. iPad

•       puhehaku (lisätään asetuksista)
•       Siri - Siriltä voi kysyä ja tehdä muistutukset, herätykset puhuen.
•       Muistiinpanot-sovellus: voi tehdä puhumalla muistiinpanot. Muistiinpanot voi kuunnella (maalattu alue).
•        Voice Dreame: voi perustaa oman äänikirjaston. Sovellus on maksullinen. Netissä voi hakea tekstin ja tallentaa sovellukseen. Sovelluksessa tehdään ääni-, alleviivaus- ja kielivalinnat.
•        Dracon Dictation: ilmainen sovellus, jossa voi puheen avulla tuottaa tekstiä.

3.    Google kääntäjä toimii myös iPadilla. Käännöksen voi hakea näppäimistöllä kirjoittamalla, käsin kirjoittamalla tai puhumalla.

4.    Äänikirjat kannattaa myös muistaa: celia.fi (ks. postaukseni Celiasta).