Näkövammaisten opetus ja ohjaus

Olen tutustunut erilaisiin lähteisiin, jossa käsitellään näkövammaisten opetusta. Olen hyödyntänyt monia nettisivuja (mm. Näkövammaisten liitto) ja kirjaa Näkökulmia näkövammaisten opetukseen (PS-kustannus 2006).

Valtaosa näkövammautuneista on vammautunut ennen kouluikää, mutta aina on kouluiässä, nuoruudessa ja aikuisässäkin vammautuneita. Näkövammoja on lisäksi monenlaisia:

Näkövammaiseksi määritellään henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on heikompi kuin 0,3, ja sokeaksi jos paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai näkökenttä supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen, tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.

Näkövammainen ihminen voi olla heikkonäköinen tai sokea. Näkövammaiseksi ei luokitella ihmistä, jonka näkökyky pystytään korjaamaan laseilla normaaliksi tai jos toisessa silmässä on normaali näkö.

Heikkonäköiset ihmiset voivat nähdä eri tavoin: ihminen ei näe lukea, mutta pystyy liikkumaan ilman valkoista keppiä tai jäljellä olevan tarkan näön avulla ihminen kykenee lukemaan, mutta ei näe ympäristöään. Heikkonäköisyyteen liittyy usein myös hämäräsokeutta ja häikäistymisherkkyyttä.

Täydellinen sokeus on harvinaista. Sokeat voivat nähdä valon ja jopa hahmoja. Toiminnallisesti sokeaksi määritellään henkilö silloin, kun hän on menettänyt mm. suuntausnäön vieraassa ympäristössä sekä lukunäön tavanomaisessa mielessä, mutta hän saattaa pystyä lukemaan erityisapuvälineiden kuten lukutelevision avulla.  

Valtaosa näkövammaisten opetusta koskeva materiaali liittyy lapsiin ja kouluikäisiin. Niitä tietysti voi soveltaa toisen asteen koulutuksen opiskelijoihin.

Esteettömyys on merkittävä tavoite. Siitä on NVL:n video Esteetömyyttä näkövammisille. 

Näkövammainen opetuksessa ja ohjauksessa

Peruskoulun jälkeen nuori voi hakea toisen asteen koulutukseen yhteishaussa tai erityisoppilaitoksiin erillishaussa. Peruskoulun jälkeiseen valmentavaan koulutukseen on oma erillishaku. Koulutus voi olla mahdollista järjestää Kelan ammatillisena kuntoutuksena. Koulutuskokeilu (Kela) on mahdollisuus selvittää, kiinnostaako ala.

Jos oppilaitos on sokeisiin ja heikkonäköisiin erikoistunut, opiskelijalla ei yleensä ole avustajaa. Jos opiskelija on sokeutunut lähiaikoina, hänellä voi olla avustaja. Jos näkövammainen opiskelija on integroituneena tavallisessa ryhmässä, on tärkeää avoimesti keskustella esimerkiksi apuvälineistä ja vamman vaikutuksista opiskeluun.

Tilojen esteettömyys ja valaistus ovat asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota. Opetusmateriaalien helppolukuisuus ja selkeys on tärkeää, samoin kaikkien laitteiden ja välineiden näkyvyys (liitutaulu, älytaulu, dokumenttikamera: kirjainten erottuminen taustasta). Ryhmäytymistä ja sosiaalisia suhteita tulee tukea, jotta kaikki ovat tasa-arvoisesti yhdessä eikä vamma erillistä opiskelijaa muista.

Hojksiin kirjataan esimerkiksi pedagoginen tuki  ja apuvälineet (avustaja tai liikkumistaidon ohjaus, materiaalit kuten pistekirjoitus, suurennettu fontti, lukutelevisio).

Opiskelija voi hakea avustajaa vammaispalvelulain mukaisena henkilökohtaisena apuna kotikuntasi sosiaalitoimesta. Uusein reittien liikkumaistaidon ohjausta voi myös hakea sosiaalitoimesta. Kelan kautta voi hakea apuvälineitä (kannettava tietokone, lukutelevisio jne.).

Sovellan Näkövammaisten liiton ohjeita nuoriin ja aikuisiin. Jos opiskelija on sokea, ohjaaja

-       tukee turvallisuuden tunnetta tutustua uusiin asioihin - uusi voi olla pelottavaa.

-       rohkaisee käsien käyttöön, esimerkiksi ”Käsi käden päällä” -menetelmällä käsillä tutkimisen ja liikkeiden opettaminen.

-       käyttää oppijan omaa kehoa suuntia, mittoja ja kokoja opettaessa

-       hyödyntää oppijan jäljellä olevaa näköä (kontrastit, suurennokset jne.)

-       hyödyntää monipuolisesti aisteja (koskea, haistaa, maistaa, kuunnella, koputtaa jne.)

-       antaa oppijan tehdä itse ja kokeilla

-       puhuu ja kertoo havainnollisesti, mitä tapahtuu ja mitä tehdään

-       tekee kuvien ääriviivat erottuviksi (esim. liimalla, joka jähmettyy kohoaviksi ääriviivoiksi)

-       jaksottaa opeteltavan asian pieniin osiin ja antaa aikaa harjoitella

-       hyödyntää ”auttavan ja aktiivisen käden” -menetelmää: toinen käsi pitää astiaa, sillä aikaan kun toinen käsi etsii tavaran ja laittaa sen astiaan.

Apuvälineet

Apuvälineet ovat keskeisiä näkövammaisten opetuksessa. Apuvälineitä voi hankkia Avris-liikkeestä. Opiskelua varten apuvälineet hankitaan Kelan kautta. 

Apuvälinevalikko on todella monipuolinen. Arkipäivää helpottavia tuotteita on kelloista ja vaaoista puhelimiin. Videossa Kosketellen näyttöä - älypuhelin näkövammaisen jokapäiväisessä käytössä näytetään hyvin, miten navigaattori, puhesyntetisaattori, pistenäyttö toimivat.  Myös iPhonen käytöstä on selkeä opetusvideo näkövammaisille ja heidän ohjaajilleen. Youtubesta löytää monia esimerkkejä apuvälinesitä ja niiden käytöstä.

Joskus pelkkä tietokone voi olla apuväline, jos näkövammaiselle riittää tavalliset mahdollisuudet muuttaa tekstikokoa ja taustan kirkkautta. On lisäksi monenlaisia suurentavia välineitä ja tekstiä puheeksi muuttavia välineitä. Tietokoneeseen saa tekstiskannauksen, suurennusohjelman, ruudunlukuohjelman (esimerkiksi Celian videossa), puhesyntetisaattorin, pistenäytön ja pistekirjoittimen.

Lukemisen lisäksi elektronisen suurennuslaitteen (lukutelevision) avulla voi kirjoittaa käsin tai tehdä muuta tarkkuutta vaativaa työtä. Joissakin malleissa on mahdollisuus käyttää taulukameraa, jolloin taululla tai valkokankaalla olevaa aineistoa voidaan katsella omalta näytöltä ja suurentaa ainesito sopivaksi. 

Pistekirjoitus lisää esimerkiksi opiskelussa saavutettavuutta, ja nykyisin on monia tietotekniikkasovelluksia, jotka helpottavat pistekirjoittamista (ks. artikkeli, jossa ammattikorkeakoulussa opiskeleva sokea opiskelija ruudunlukijaohjelman avulla voi lukea pistekirjoitusta, joka joissain tilanteissa sopii paremmin kuin puhe).

(Äänikirjoista ja äänikirjasto Celiasta julkaisen erillisen jutun.)

Apuvälineet ja ohjaus

Opiskeluun liittyy erityistarpeita, mm optiset apuvälineet, kohopöydät, erityisvalaisimet, äänikirjat, pistekirjat, kirjoituskone, liikkumisen suunnittelu, koulumatkojen järjestäminen, integraatio-opettaja ja lukiossa Näkövammaisten keskusliiton koulutussihteerin käynnit). Palvelujen saaminen on yleensä hidasta, joten palveluiden hakeminen pitää aloittaa heti, kun näössä on tapahtunut muutos.

Erityistaitojen ja apuvälineiden harjoittelu vaatii ohjausta ja aikaa äänite- ja pistemateriaalien ja erityisesti uusien, paljon harjoitusta vaativien laitteiden, kuten lukutelevision ja tietokoneiden käytön suunnittelussa ja käytössä.

Ohjauskieli

Ohjaajan pitää käyttää täsmällisiä ja tarkkoja ilmauksia. Kaikessa pitää muistaa sanallistaa asioita – siis ottaa huomioon näkörajoitteet ja hyödyntää kuuloaistia, esimerkiksi tervehtiä ei voi nyökkäämällä tai muuten käyttää visuaalista sanatonta viestintää.

Oma nimi pitää kertoa ja puhutella tuttua näkövammaista ihmistä nimeltä. Oma poistuminen pitää sanoa, havainnot sallistaa konkreettisesti: kellotaulu havainnollistaa suuntia esimerkiksi ruokalautasella perunat kello kuudessa, salaatti kello kolmessa jne.

Liikkumesessa perusohje on: näkövammaiselle ohjaaja tarjoaa kyynärvarren ja kulkee edellä.

NKL:n sivuilla on havainnollisia videoita arkipäivän kohtaamisiin.

Opiskelijan kokemus

Näkövammaisen yleisurheilijan kokemuksia opiskelusta on Youtube-videossa. Opettajien keskustelu opiskelijan kanssa hänen tarpeistaan on tärkeintä. 

Verkossa opiskelu auttaa näkövammaista, sillä tiedostojen muuttaminen saavutettavaksi onnistuu siellä melko hyvin. Avustajaa haastateltava on tarvinnut joissain sähköisissä lomakkeissa (ilmoittautumiset), muuten hän selviää apuvälineiden avulla.