Matematiikka ja erityisopetus

Haastattelin (28.2.2017) Nina Olssonia, joka on toiminut fysiikan, kemian ja tietotekniikan opettajana, nyt lähinnä matematiikan opettajana erityisammattioppilaitoksessa. Hän opettaa kolmessa toimipisteessä.

Näkövammaisten osuus opiskelijoista on viime vuosina vähentynyt. Mukautuksia opiskelijoilla on monista eri syistä. Hän on opettajana valma-, telma- ja perustutkinto-opiskelijoiden koulutuksissa. Tutkintoja on todella monia – ja opiskelijat ovat heterogeenisia. Samassa ryhmässä voi olla täysin sokea, täysin kuuro ja muita oppimisvaikeuksia. Ryhmissä on enintään 12 opiskelijaa.

Reformin myötä kaikkien ammattiin opiskelevien opinnot tullaan henkilökohtaistamaan, nykyisin jo hopsataan. Tämä on Ninalle jo tuttua: jokaiselle opiskelijalla on oma opintopolku, ja opiskelijat etenevät eri tahtiin. Eriyttäminen on keskeistä. Esimerkiksi matematiikan tunneilla jokainen etenee oman tason mukaisten tehtävien avulla. Nina sanookin:

•  Haastavinta on henkilökohtainen ohjaus, kun kaikki opiskelijat tekevät omaa ohjelmaansa. Matematiikassa pitää opettaa ajattelun taitoja ja sitä pitää olla ihminen havainnollistamassa. Jokainen opiskelija oppii eri tavalla, ja opettajalla pitäisi olla aikaa ja taitoa löytää ohjaus oppijalle sopivaksi. Onneksi ovat konkreettiset opetusvälineet, pelit jne. Monesti havaintovälineet on tehty lapsille, joten ne voivat olla lelumaisia. Jos ne ovat opiskelijan mielestä liian lapsellisia, ne eivät toimi.

Erityisammattikoulussa on mahdollista saada tunnille mukaan ohjaaja, joillain opiskelijoilla on henkilökohtainen avustaja. Henkilökohtainen ohjaus tukee oppimista – opettaja ohjaa sitä valiten jokaisen oppimiseen sopivat tehtävät ja toimintatavat. Se on haastavaa, sillä oppiminen vaatii aikaa ja henkilökohtaista kohtaamista – sitä, että kaikille olisi tarpeeksi aikaa.

Palasimme keskustelussa usein konkreettisuuden tärkeyteen. Nina mainitsee matematiikan apuvälinevalmistajista Tevellan ja EarlyLearningin. Mitat ja muut arkiset esineet ovat myös hahmottamisessa hyviä. 

Keskustelimme vielä näkövammaisten opetuksesta. Aina on tietysti lähtökohtana se, minkälainen näkövamma opiskelijalla on. Opiskelijoita on sokeista heikkonäköisiin. Tarpeet ovat erilaisia.

Sokeilla on käytössä pistenäyttö ja tekstin muunto puheeksi. Pistekirjoituskone, puhuvat laskimet, pistekirjoitusviivaimet ovat keskeisiä matematiikan oppimisen apuna.

Heikkonäköisille voi riittää oppikirjojen suurentaminen, kopioiden suurentaminen, Wordin ja muiden ohjelmien tekstien fonttikokojen muuttaminen suuremmaksi. Myös Lukutelevisio ja skannaava lukulaite toimivat hyvin apuna. Kaikkia apuvälineitä ei koulu järjestä. Esimerkiksi henkilökohtaisia apuvälineitä ovat luupit ja kiikarit.

(Olen tutustunut näkövammaisten apuvälineisiin opintokäynnillä telma-koulutuksessa.)