Jos oppimisen tukeen ja erityiseen tukeen on johdon tuki, on tuen toteuttaminen mahdollisia. Rakenteet sekä auki kirjoitetut ja lausutut toimintaperiaatteet pitää olla.
Tein omassa organisaatiossani aloitteen, että meillä pitää olla erityisen tuen kehittämisryhmä ja verkosto, jotta yleisen ja erityisen tuen käytännöt jalkautuvat aiempaa paremmin. Esittelimme oppisopimustoimiston Eija Korpelaisen kanssa kehittämissuunnitelman.
Ensimmäinen erityisen tuen kehittämisryhmän kokoontuminen oli tammikuussa. Mukana oli edustusta joka toimialalta ja kaksi koulutuspäällikköä. Käynnistämme kehittämistoiminnan siten, että kukin toimialoiltaan kerää tietoa yleisen ja erityisen tuen käytännöistä. Saamme kokonaiskuvan tai ainakin otannan siitä, miten tuki ja ohjaus ymmärretään ja mahdollisesti myös toteutetaan. Seuraava kehittämisryhmän tapaaminen on maaliskuussa, jolloin koonnit käsitellään. Olen toiveikas, että silloin päästään myös ryhmän tavoitteiden asetteluun.
Erityinen tuki (tai HOJKS) on oppilaitoksessani vielä aika vieras asia, sillä selkeä aikuis- ja nuorisokoulutuksen erottaminen on ehkä tavallista enemmän hämärtänyt sen tiedostamista, että myös aikuisopiskelijoilla on monenlaisia erityisen tuen tarpeita ja että joka opettajan työhön kuuluu niiden ottaminen huomioon.
Minä olen
oppilaitokseni päähojksaaja, ja aina välillä homma askarruttaa: onko
suunniteltu tuki sellainen, että tutkinnon suorittaja saa sovitut tukitoimet ja
ne todella edistävät hänen etenemistään. Pohdin myös usein, miten hyvin
kollegat lopulta mieltävät erityisen tuen merkityksen. Koetan tiedottaa ja
julistaa sanaa – riittävästi vai en? Tämä on varmaan jokaisen oppimisen tuessa
toimivan päivittäinen pohdintateema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti