Alkuvuoden kehittämishenkeä

Alkuvuonna 2017 olen ollut mukana monessa ammatilliseen erityisopetukseen liittyvässä.

1. Olen oman organisaationi edustaja koko ammattiopiston oppimisen tuen kehittämisryhmässä. Mukanaolo on mielestäni oleellisen tärkeää etenkin reformin alla: olen aikuisopiston siltana nuorisokoulutuksessa tapahtuvaan yleisen ja erityisen tuen kehittämistyöhön. Kehittämisryhmän vuoden ensimmäisessä kokouksessa käytiin läpi koko vuoden toimintasuunnitelma. Haasteita ei puutu.

2. Oman organisaationi erityisen tuen kehittämisryhmä kokoontui ensimmäisen kerran keskustelemaan toiminnan tarkoituksesta ja tarpeista. Siitä lisää siihen liittyvässä omassa jutussa.

3. Jyväskylän ammattikorkeakoulun reformiin valmistavan koulutuksen ensimmäinen osa päättyi tammikuussa. Tein koulutuksen aikana kehittämistehtävänä yhdessä oppisopimustoimiston Eija Korpelaisen kanssa aikuisopistomme erityisen tuen kehittämissuunnitelman. Siitä jatketaan!

4. Osallistuin ammattiopiston lähihoitajakoulutuksen erityisopettajien palaveriin, jossa etsittiin yhteisiä linjoja HOJKS-kirjauksiin. On todella tärkeää ja lohdullista olla mukana tällaisessa. Yhteinen keskustelu avaa sitä, miten määräyksiä ja toimintatapoja ymmärretään eri tavoin, ja kaikilla on hienoinen epävarmuus, toimiiko oikein ohjeiden mukaan. Kun asioita sanotaan ääneen, kaikki oppivat ja pohtivat sekä yhdessä löytävät toimintalinjoja. Tapaaminen oli todella opettavainen ja asioita avaava.

5. Olen ollut mukana parissakymmenessä HOJKS-palaverissa. Se pistää aina nöyräksi. Keskustelut opiskelijoiden kanssa opettavat joka kerta uutta. Lähestymistapa, sanavalinnat, kontakti tulee aina hakea kullekin sopivaksi, myös mukana oleva ryhmänohjaaja tulee huomioida ja lisäksi vielä resurssireunaehdot. Kohtaaminen on kuitenkin a ja o - se, että erityistä tukea tarvitseva aikuisopiskelija tulee kuulluksi.

6. Kävin kouluttamassa Haaga-Heliassa selkoviestinnästä. Ja taas opin rutkasti: koulutus oli osin AC-yhteyden varassa. Yhteys pätki, verkkomateriaalini ei ollut paras mahdollinen etäyhteyksiin. Huomasin, että kouluttajana minulle on tärkeää välitön kontakti osallistujiin, suora vuorovaikutus ja siihen liittyvä spontaani eteneminen ja sisältövalinnat. Kun en näe etäyhteysopiskelijoita ja kommentit tulevat viiveellä, tuntuu kuin hapuilisin usvassa.

7. Toimin 6.2. kouluttajana ammatillisen äidinkielen työpajassa, joka on osa OPH:n koulutusta Monipuolistuva kirjoittamisen opetus. Osallistujat saivat eväitä ja verkostoitumistukea uusien opetuskokeiluiden kehittämiseen. Tavoitteena on yhteiskirjoittaminen ja sen ohjaus. Otin koulutuksessa yhdeksi näkökulmaksi oppimisvaikeuksisten ja S2-opiskelijoiden näkökulman ja heidän ohjaustarpeensa. Keskustelimme paljon opiskelijoiden suuresta ohjaustarpeesta ja opettajan selkeästä ohjauksesta (selkokielen periaatteet).

Mietimme myös paljon opiskelijoita, jotka eivät oikein kykene tuottamaan tekstiä. Esittelin sovelluksia, jotka voivat auttaa kuten tablettien muistiinpano-ohjelmia, joihin voi puhua ja ohjelma tekstittää puheen. Sitä voi lähteä sitten muokkaamaan. Mukana olleet opettajat innostuivat esimerkiksi Padlet-ohjelmasta, jota voi käyttää monipuolisesti, esimerkiksi yhteisöllisesti kirjoitelman ideointiin. Ilmapiiri oli innostunut ja innostava! Opettajat tekevät kehittämishankkeita ja kokemukset kootaan toukokuussa.

8. Selkokirjat sopivat monille erityisryhmille. Selkokeskuksen Iloa selkokirjoista -hankkeessa on tarkoituksen itsenäisyyden juhlavuotena julkaista uusien tekijöiden selkokirjoja. Olen hankeryhmän puheenjohtaja. Olemme käyneet läpi käsikirjoituksia, ja jokunen helmi sieltä on noussut mutta odotuksiin nähden turhan vähän. Joka tapauksessa aikuiset erilaiset oppijat ja S2-lukijat ovat saamassa uutta luettavaa.

"Tavallinen" selkokirjaryhmä tapasi tänään, eli ryhmä jakaa vuosittain OKM:n selkokirjallisuuden ja muun saavutettavan kirjallisuuden valtiontuen. Olen ryhmän pj, ja olen ollut toiminnassa mukana vuodesta 2008. Tästä syystä minulla on aika hyvä tuntuma siitä, minkälaista selkokirjallisuutta on viime vuosina ilmestynyt. Keskeisiä kohderyhmiä ovat aistivammaiset, autismin kirjoon kuuluvat, kehitysvammaiset, oppimisvaikeuksiset, muistisairaat ja S2-oppijat - eli suurelta osin ammatillisen erityisopetuksen oppijat.

9. Olen käynyt kolmessa kotoutumiskoulutuksen ryhmässä "valmentamassa" opiskelijoita Minä luen sinulle! -kampanjaan. Selkokeskuksen kampanjassa maahanmuuttajaopiskelijat käyvät lukemassa selkokirjoja vanhuksille tai kehitysvammaisille. "Matkasaarnaajatyöni" on ollut jännittävää, sillä en tunne S2-opiskelijoita, joiden kanssa olen käynyt harjoittelemassa ääneen lukua. Selkokirjoja ei oikein ole A2-tasoisille kielen opiskelijoille. Opiskelijat ovat kuitenkin olleet innostuneen oloisia. Neljäs ryhmä, jota olen "valmentanut" on ollut minulle ennestään tuttu, joten sen kanssa olen osannut valita sopivia materiaaleja, ja harjoittelu on ollut monin tavoin antoisaa. H-hetki on 16.2. Silloin on maailman ääneen lukemisen päivä.

10. Kun näin asiat kokoan, huomaan, että koko ajan puuhaan ammatillisen erityisopetuksen ja erityisen tuen asioita. Ja kovin kellotettuja ovat päiväni.