Peruskysymys on se, miten erityisopettajan asiantuntemus saadaan mahdollisimman hyvin koko yhteisön käyttöön, miten oppimisen tuki järjestetään ja kohdentuu oikein. Erityisopettaja on muiden opettajien tukena poistamassa esteitä (esteettömyys, saavutettavuus) silloin, kun opinnot eivät etene. Näitä asioita korostivat Hanna Laurila (apulaisrehtori, kehittämistyöryhmän pj) ja Crister Nyberg (opetusviraston erityisopetusvastaava).
Oikeassa pomot ovat. Kun oppilaitoskulttuurissa on kymmeniä eri alojen käytäntöjä ja paljon sellaista asennetta, että erityisjärjestelyt ovat vaivalloisia tai turhia, haaste yksittäiselle asiantuntijalle on kova. Johdon tukea pidän perusedellytyksenä, yhdessä johdon kanssa erityisopetuksen asiantuntija voi vähitellen jalkauttaa erityistä tavalliseksi.
Minua mietityttää se, että HOJKSin syynä kohtaa 12 (muu syy) saa kovin paljon kritiikkiä. Niin kauan se on mielestäni validi, kun "muu syy" on olemassa eikä vanhaan luokitukseen loksahtava erityisen tuen peruste ole selkeä vaan sekotus kaikkea. Etenkin niin on monilla aikuisilla, joilla ei ole nuorena todettua tuen syytä (vaikka syytä olisi ollut) eivätkä he ole sitä saaneet (vaikka syytä olisi ollut). Pointti on se, että HOJKSiin on löydetty ne syyt, johon tuki suunnitellaan, oikeasti tuettavat asiat. Selvityskeinot ovat kuitenkin lähellä: Hojksattava on oman itsensä asiantuntija, syyt ja toimivat tukitavat kumpuavat hänestä. Meidän on vain mahdollistettava ne.
Kehittämispäivä oli kerta kaikkiaan opettavainen. Jälleen kerran se, että pääsi kuulemaan ja keskustelemaan kollegoiden kanssa käytännöistä ja toimintatavoista rauhoittivat riittämättömyyden tunnetta ja tarjosivat vinkkejä työskentelyyn. Monet miettivät samoja asioita, elävät kädestä suuhun, etsivät tukiratkaisuja lennosta ja pähkäilevät asiantuntijuuttaan yhteisössä ja sitä, miten sitä voi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. On tämä vaativa ja monipuolinen työnsarka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti